3.1.2013

Vaskumantå?

Olipa mahtava yö. Tavallisesti unilleen viimeistään ysiltä käyvä vauva päästi kunnon unen vasta yhdentoista pintaan, sillä joku puoliso antoi sen nukkua kivat päikkärit puoli seitsemästä seitsemään. Ei nukuttanut yhtään ja maitoa oli saatava puolentoista tunnin välein aamuun saakka.

 Minua varovaisesti kiinnostaa missä kulkee lapsentahtisuuden ja lapsen tottumusten tukemisen raja? Kun on noita koiria useamman jonkinlaiseen kotieloon opettanut (kyllä, olen osin epäonnistunut käytöskoulussa surkeasti) on tullut itse opittua, että ei-toivottua käytöstä ei vahvisteta, mutta toivottua vahvistetaan. Ihmislapsen ollessa kyseessä on tämä toki jokseenkin hankalaa, mutten usko, että sen oppimistulokset ovat yhtään loistavammat jos puolen vuoden iässä tuen sen oppija-autonomiaa ja lähestymme uniasioita projektiluontoisesti. Tai ehkä se lapsentahtisuus on nimenomaan sitä.

Tuleeko lapsentahtisesti vatkatusta lapsesta itseohjautuva, autonominen koululainen? 

Joka tapauksessa, hinkit on tyhjät ja kipeet (kohta ne on ehkäjopa tunnin tauon jälkeen täynnä ja kipeet), lapsi unilla kuistilla paksussa perusrasvakerroksessa (on sillä vaatteitakin). Kiekaisin eilen hakemassa apteekista loput supermönjärasvareseptistä pihalle (sain jumalattoman tuubin ja totesin sen äärettömän epäkäytännölliseksi - ensi kerralla sellainen pumppu) ja kasan pienempiä näytepakkauksia eri voiteista, että saa vaihdella ja testailla mikä käy ja mikä ei. Vinkkinä: kannattaa odottaa, että rasva on imeytynyt ihan kunnolla lapseen - on pirun hankala pukea. Ja jos lapsi on vastarasvattu oikein päästä varpaisiin, niin sitä ei kannata ihan tosipitkiä matkoja lähteä ympäri taloa kantelemaan, varsinkaan jos rasvattu tapaus on vähänkään hurjana. Liukas on mokoma.

Kahden viikon sibicortkuuri on jo mennyttä aikaa - naama on ihan järkyttävä ja punoitus leviää kohti kaulaa. Käsivarsissa se tuntuu pysyvän kurissa ankaralla rasvauksella, mutta tunnetusti naama on hankala. En ole lapsen ruokavaliota rajoittanut muuten kuin skippaamalla omat lapsuuden naamanräjäyttäjät tomaatin ja paprikan ja sitrushedelmät (vaikka toi rakastaa niitä klementiinejään).

Asiaan - otin sitten eilen puhelun suosikki-instanssiini neuvolaan verikoetulosten merkeissä. Niiden puhelinaika on sitten kätevä - tuuttuuttuutttuuttuut. Sitkeällä yrittämisellä tärppäsi ja siellähän olikin sitten se vanhaemäntä vastaamassa ja tärkeilemässä.
"Tyttären verikoevastauksia kyselisin."
"Jassoo. Sanotko syntymäajan? No, miten teillä menee?"
"Ihankivastikiitos."
Tässä vaiheessa ruokatunnille kotiin saapunut puoliso repesi pöydän toisella puolella. Äänensävyni oli kuulemma oikein vakuuttava.
"Täällä on nyt ollut reaktio munaan. Ihan lievä reaktio, mutta muna on tosi voimakas aine. Eikai teillä ole vielä syöty munaa?
"On kyllä."
"No se pitää kyllä jättää pois. Imetätkö vielä?"
"Tietysti."
"No jätät sitten itsekin saman tien munan pois ruokavaliosta."

Alkoi tota kiristää ja ihan lievästi punainen vilkkua silmissä. Aiheesta lukemissani artikkeleissa aika keskeinen pointti on ollut se, että mitään ruoka-ainetta ei atoopikolta jätetä ruokavaliosta pois keskustelematta lääkärin kanssa. Enkä sitä aio tehdä. Lapsi sai ensi kerran kananmunaa syödäkseen joulukuun 27. päivä. Tykkäsi eikä iho siitä lehahdellut suuntaan eikä toiseen. Itse en ole koko ainetta juuri käyttänyt - ehkä pari kertaa tietoisesti imetyksen aikana, piilotettunakin hyvin vähän. Minä en usko, että kananmuna on ongelman aiheuttaja.

Pointtina koko allergiatestauksessa (tuohan on tosi suppea otos) oli pelata varman päälle ja karsia vaikeat ja keskeiset mahdollisesti allergisoivat ruoka-aineet pois. Olisi toki mahtavaa jos lapsen iho kukoistaisi sievänä ja tasaisena ihan vain sillä, että karsimme kananmunan pois elämästämme (oletan sen olevan huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi kaikkien eläinkunnan tuotteiden tai kaikkien hiilihydraattien - molemmat on tehty ja selvitty - ei tosin samanaikaisesti, toim. huom), mutta en ryhdy karsimaan ainakaan keskustelematta lääkärin kanssa. Tuo täti tuntuu muutenkin olevan kovin kärkäs täräyttelemään neuvojaan totuuksina ja pelottelemaan.

"Joskus atooppinen iho voi olla kyllä tosi kauhean näköinen, että siihen on syytä varautua."
"Kortisonikuuri loppui maanantaina, koska sen voi uusia?"
"Kortisoniahan käytetään kuureittain, että ihan voit kaksi viikkoa sitä antaa."
"Niin, annoin jo. Koska voi aloittaa uudelleen."
"No ainakin viikko tai pari pitäisi odottaa, kun sitä käytetään kuureissa."

Voi jumalauta.

"Voitko lähettää mulle ne koevastaukset?"
"Ai paperilla?"
"Joo, kuule ihan paperilla."
"Kyllä se varmaan onnistuu."
"Kiva."
"Jos iho menee rikki, niin sitä pitää näyttää lääkärille."
WTF? "Kyllä varmasti näytetään."

En keskustelun tasosta (en väitä itse ylläpitäneeni minkäänlaista tasoa) johtuen viitsinyt alkaa ruikuttaa rouvalta kierukanasennusaikaa.

Että sellanen. Ajattelin katsella viikonlopun yli tuota naamaria (joka päivä päivältä punoittaa enemmän) ja hinaan sen sitten yksityiselle. Näytti naapurikaupungissa olevan ihan hyvin aikoja lastenlääkärille, joka on erikoistunut allergioihin. Tosin pelottaa se, onko aikoja niin paljon tyrkyllä mahdollisen kusipäisyyden ansiosta. Katsotaan.

_________________________

Lapsen ruokinta on kivaa. Koska sillä on kivaa. Se popsii onnessaan leipää (leivon satsin joka päivä - suolatonta koko revohkalle, lapselle edellispäivän kuivakkaa), munakasta se tykkäsi nassuttaa (joo, olen kuitenkin kahden vaiheilla tohdinko sitä enää sille antaa, ikinä). Iltapalaksi neiti vetäisi eilen kaksi luumua ja kokonaisen päärynän. Jos kauan odotettu kakka ei siis tänään saavu, soitan ambulanssin.

_________________________

Niinjoo, reseptiin oli lapsen painoksi kirjattu 79 kg. Siistii. Ilmankos mun selkä on niin tukossa, että kuupassa humajaa.
_________________________

Mä editoin nyt kirjoitus- ja ajatusvirheitä seitsemättä kertaa. Menee hermo. Lapsi tosin on nukkunut jo reilut kaksi tuntia. Pihalla. Ilman tuttia. Potkimatta ja huitomatta. ---.

8 kommenttia:

  1. Ja minäkun aattelin että meidän poikanen on rivakkakasvunen ;)

    Minä siirsin pojan tänään ekaa kertaa syöttötuoliin ja teki mieli tirauttaa kun se näytti niin isolta. Lounaalla se väänsi pöydässä vaipan täyteen niskaa myöten <3 Mutta ääh, se on niin iso poika jo, ja kuten mainitsit niin iloitsee selvästi pöydässä olosta :) Ja oot meleko emäntä jos joka päivä leivot, mää onnistun maks kerran viikkoon sellaseen suoritukseen.

    Mullon selkä muuten kans melko paskana, eilen kannoin sitä uneen reippaan tunnin kun mikään ei onnistunut, ja se söi kans sen 1,5h välein..

    Mä avaudin aamulla neuvolassa heti pojan nukkumisesta ja sain vastaukseksi epämääräistä hyminää ja lappusia unikoulusta- jotkut kun nukkuu vain huonosti. Kiitti vaan.

    Ja ja ja, ite en ole pojan ruokavaliosta poistanut mitään, joskin meillä on vaan niitä näppylöitä silloin tällöin. Selkeät ohjeistukset joissakin asioissa helpottaisi kummasti elämää.

    Unohdin varmaan jotain, melekonen zombiolotila päällänsä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas paska neuvola. Luulisi olevan muijille selvää, että jos asiakas jostain avautuu, niin ainakin teeskennellään empaattista ja vähintäänkin voivotellaan pitkän kaavan kautta (ei siis tarkoituksena vähätellä teidän väsyä), vaikkei olisikaan mitään konkreettista ratkaisua tarjolla.

      Onko sulla hei liinaa tai kantoreppua? Ne on pelastanu mun selän, tai sen mitä sitä on pelastettavissa.

      Leivän leipominen ei oikeastaan ota yhtään sen pahemmin aikaa kuin normiruoan värkkäys, sehän hoituu siinä sivussa ja samoilla uuninlämmityksillä. Niksinä ettei tee liikaa kerralla. Sillon menee aina pieleen.

      Ilahtuisin jopa syöttötuoliin äherretystä kaulaan asti ulottuvasta kakasta. On meinaan kovalla maha. Siis lapsella. Mulla ei ikinä (paitsi raskaana).

      Poista
    2. Olihan sitä myötätuntoa, aitoudesta en tiedä ja ilman neuvoja jäätiin.

      Mulla on liina, jonka kanssa turhauduin heti alkuu ja käyttö jäi. Björnin rintareppu on, mutta se muotoilu on mun alaselälle vielä pahempi kun sylissä kantaminen, ei saa kunnon tukea. Ja poika alkaa varmaan kuukauden jälkeen olla jo liian iso siihen, ja vihaa sitä niskatukea jota ei saa irti.. Pitäisi ostaa joku parempi, olisi ihana keväällä selän kestäess ulkoiluttaa koko sakki hieman helpommalla...

      Mullon joku suolistohäiriö, maha toimii milloin mitenkin. Jospa tyttönen olisi jo saanut kakkansa tehtyä!

      Poista
  2. Mä oon miettinyt myös, että missä menee lapsentahtisuuden ja pöljäilyn raja. Jos yöhulina jatkuu, kun pikkumies aloittaa kiinteät ja on täyttänyt 6 kk ja täällä meinaa kaikki kuukahtaa, niin jatketaanko samalla linjalla ja toivotaan, että kyllä se lapsi siitä jossain vaiheessa oppii nukahtamaan ja olemaan yöt ilman tissiä (viimeistään teininä?) vai pitäiskö sen oppimista vähän avittaa ja tukea? Mä alan kallistua tohon viimeksi mainittuun. Mä myös aika vakaasti päätin juteltuani neuvolantädin kanssa, että jätkää aletaan hiljalleen jo nyt opettaa nukkumaan päikkärit ensin vaunuissa niin että ne ei liiku. Täällä ei kukaan jaksa enää tampata vaunulenkkejä 2-4 h päivässä.

    Mä en tiedä ovatko nuo allergiatestit yhtään kehittyneet tai miten luotettavia ne on pikkuvauvalla, mutta ainakin silloin kun mä niissä kersana ramppasin, ne eivät olleet maailman luotettavimpia. Mä en monesti esim. ymmärrä, kun kehotetaan hankkiutumaan allergiatesteihin eläinallergiaepäilyksessä - piruako se testi siihen enää auttaa? Jos jostain tulee oireita, niin niitä sitten tulee sanoivat testit mitä hyvänsä.

    Mä en myöskään enää muista tai ole hirveän yksityiskohtaisesti nyt perehtynyt nykyiseen atopian ja allergioiden hoitoon, mutta olen jotenkin tullut siihen käsitykseen, että noita ruoka-aineiden eliminaatioita ehdotellaan esim. neuvolasta aika herkästi. Toisaalta sillä kai aika äkkiä voi tehdä jotain päätelmiä allergian aiheuttajasta, mutta mä kun itse stressasin noita allergioita, niin mietin kanssa, etten lähde eliminoimaan mitään ennen kuin lekurissa niin todetaan. Ilmeisesti kuitenkin jotkut jättävät noita ruoka-aineita pois ihan issekseenkin ja kokeilevat onko siitä apuja.

    Kortisonia vedetään mm. siksi kuurissa, että se ohentaa ihoa. Mulla on itselläkin aina arsenaali kortisonirasvoja jemmassa, kun vanha atopiavaiva oireilee vielä toisinaan käsi-ihottumalla.

    Tsemppiä! Saatan kuvitella, että iho vähän stressaa, kun itsekin meinaan heti saada koohotuskohtauksen, jos pojan peppu vähänkään punottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime yön asiaa kelattuani olen tullut kanssasi samaan tulokseen, että hieman saattaisi olla tilausta pienelle uniavustukselle. Terveisin, oon syöttäny sen tänään kuudesti. Yleensä, kun vauva on yöllä syönyt, se on kitannut hartaasti ja teholla sen hinkillisensä; viime yönä meni naposteluksi ja lutkutukseksi. Kainalossa nukuttiin kiltisti ilman tuttiakin se pisin pätkä 2,5 h. Omassa sängyssä (eli ainakin 15 cm kainaloa kauempana) ei sitten millään.

      Ilman muuta kortisonit pitää käytellä kuureissa, yritin lähinnä udella, että onko suositeltava väli 10 vai 14 vrk. Naama on tosi härskin näköinen, samoin käsivarret ajoittain - eli ne osat, jotka kahdesti päivässä uitetaan ruoassa. Olisiko syöttäminen sitten se ratkaisu - enpä usko.

      Joo, nuo testit ei kaiketi ole kovin luotettavia. Niillä saatanee suljettua pois ne vakavat allergiat (pähkinä, kala, viljat, tms. ja silloin on kyse tosi hirveistä reaktioista). Huvittaa, että en osaisi edes miettiä muna-asioita ellei noita olisi testattu. Ei olisi tullut mieleenkään välttäminen, kun se ei varsinaista 'näkyvää' reaktiota ole aiheuttanut.

      Stressaa ja ärsyttää ja kiukuttaa. Ja onko hei ihan kaikkien pakko aina kommentoida lapsen edessä, että onpa sillä iho kurjassa kunnossa. Mää saatana tiedän kyllä.

      Poista
  3. Täällä uljaassa ameriikassa nykysuositus kananmunareaktioon on pitää se ruokavaliossa, mutta leivonnaisissa jne. eli ei ihan pelkältään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mää vähän arvelin, että jossain olisi vastaava suositus, mutten saanut asiaa artikuloiduksi. Kuulostaa järkevältä ja antaa toivoa.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.