Näytetään tekstit, joissa on tunniste ostos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ostos. Näytä kaikki tekstit

12.6.2012

Liplaplaplap

Ois vaan niin mahtavaa kun ei koko ajan sylettäisi. Laskuri tikittää, raks raks, kohta maha halkaistaan ja siinä sitten ollaan ja ahdistutaan ja epäonnistutaan ja opetellaan elämään tavallista, riittävän hyvää elämää suomenruotsalaisessa pikkukaupungissa, jossa on oltava onnellinen ja leppoisa ja helppo.

 Hoksasin, että ensi viikon viikonloppuna on juhannus. No kuinka käy jos vaipat ja korvike loppuu? Entä jos liikennemyymälässä ei ole sopivia tuotteita? Mistä helvetistä minä tiedän mikä on sopiva tuote? Näille luontevana jatkona toki: Onko meillä elävä vauva? Olenko minä elossa? Päästäänkö me ikinä siitä sairaalahelvetistä kotiin? Saanko mä juoda juhannuksena lasin viiniä?

Aiomme siis mennä puolison kanssa kauppaan ostamaan vaippoja ja korviketta. Ja taas saa ähistä omaa epävarmuuttaan ja mahaansa sen helvetillisen vaippahyllyn edessä ja väistellä tietäviä ja osaavia katseita. Valitsemme joka tapauksessa marketeista sen, joka ei ole lisääntymiseen rohkaisevan luterilaisen herätysliikkeen kannattajien suosiossa.

 Huomautettakoon, että minusta kestoilu on ihastuttava ajatus. Minä olen kuitenkin (inho)realisti. Mielestäni asiaan voi palata myöhemminkin, oletan että vouhotettavaa on ihan kertakäyttöistenkin kanssa näin alkuun. Pisteet ja kumarrukset ja reippaat hurrahurrahurra-huudot niille, jotka alusta saakka pinnistelevät ja maailman pelastavat.

Mahdolliselle lapselle (kun ei konkretisoidu, niin ei sitten millään) on vihdoin valmiina ja testikäytettynä pesä.
Kärry on siis suosikkiliikkeestäni Biltemasta, jonne silloin tällöin teemme puolison kanssa romanttisia retkiä. Näin hienon punaisena sitä ei saakaan, puuosat tulevat käsittelemättöminä, mutta meillä sattui olemaan pieni pöntöllinen peruspunaista maalia, kun noin vuosi sitten sain ihan helvetin hyvän idean maalata vessan kaapinovet.



En tiedä mitä helvettiä noiden testikäyttäjien kanssa on tehtävä. Vaunuun on toki hankittu metallinen järeähkö kissasuoja, mutta tajuaako ne pysyä poissa lapsen naamasta ilman pakkokeinoja - en osaa sanoa. Ahdistun siis. En ymmärrä kissoja. 

Karsee päänsärky. 

10.6.2012

Säilö

Hirvittävän muutaman päivän kestäneen ahdistuskiukkuitkuvitutushelvetin päälle söin suurehkon pizzan ja puolikkaan vesimelonin - olo on toistaiseksi parempi. Ilmeisesti fyysinen kuvotus jotenkin kumoaa psyykkisen kuorman ja olo tasapainottuu. Siinä jollekulle gradunaihe.

 Suunnatonta ahdistusta olen repinyt viikko tolkulla siitä, mihin lapsi laitetaan sen saavuttua kotiin. Kuten sanottua, pinnasänky tuli talon mukana, mutta se ei mahdu mitenkään hyvin ja kivasti makkariin. Puoliso otti ja käänsi sängyn (se antiikkirotisko ei ole ihan kevyimmästä päästä), mikä oli sinänsä hyvä idea, mutta aiheutti lievän maailmanlopun, koska järjestys on nyt ihan paska enkä kestä mitään ja nyt se pikkusänky ei ainakaan mahdu mihinkään. Hele.

 Alakertaan lainattu kehto osoittautui paskamaiseksi kattoonpultattavaksi - kiitos 80-luvulla remonttia tehneen ääliön. Kipsilevy pitäisi kieltää. Että se siitä. En nauti riskistä, että kersa tömähtää kehtoinen päivineen lattiaan.

 Kelan pahvilaatikkokin tuli heitettyä keräykseen (teki mieli iskeä mukana koko sisältö). Paineen ja vitutuksen ja kiukun keskellä sain kuitenkin mielestäni loistoidean.

Bilteman puutarhakärry. 
Kelan laatikossa tullut patja osuu melkein sentilleen kärryn pohjalle (pari senttiä kutistettavaa). Päädyt irtoavat kätevästi jos lapsella onkin yllättäen pituutta ja liikuttelu on näppärää (tosin kolisee). Korkeus jokseenkin matala, mutta ajattelin kokeilla kissalla onnistuuko nostelu myös makuuasennosta. Pehmoviritystä kehiin ja vot! Ei tarvitse läksiä dyykkaamaan sitä FPA-laatikkoa. 

 Jos idea on paska, siirtyy kärry takaisin puutarhahommiin ja lapsi kainaloon tms. Tosin eikö lapsi tarvitse jonkin säilytyspaikan, eihän sitä voi jatkuvasti kantaa (asia, joka on toki hyvä ottaa huomioon viisi vuorokautta ennen leikkausta). 

 En ole tohtinut avautua äitiyspakkauksesta ja sitä kohtaan tuntemastani inhosta ja katumuksesta sen kummemmin, sillä olen mielestäni jo ihan riittävän epäkiitollinen paskiainen. Kuitenkin on jäänyt kiinnostamaan, että onkohan joku jossain saanut sen muovilakanan palasen suorakaiteen muotoisena. Minä olen erittäin kehno leikkaamaan suoraan saksilla ja kadehdin suunnattomasti ihmisiä, joilla tämä taito on, mutta sen verran jännää jälkeä on meille saapunut lakanapalanen, että on tainnut olla pahempi darrapäivä projektityöntekijällä pakkaustehtaassa. 

 Keskityn pysyttelemään yhtenä kappaleena. Aion tänään syödä ihan helkkaristi sipulia, chiliä ja ruisleipää. Eikös nekin kohta kielletä. 




30.5.2012

Törsy

Poistuin kotoa. Sillä välin sähkömies kävi asentamassa uuden lieden. Liesi on sievä ja toimiva, mutta viitisen senttiä liian matala. Aiheuttaa siis sen, että kaapin ja hellan väliin saa tiputettua extrapaljon möhnää, jota voi kaapia pois parin vuoden välein. Samapa tuo. 

 Poistuin kotoa apteekkiin, jossa sain kulutettua uskomattoman summan rahaa eläinten punkkikarkotteisiin. Olen kyllä erittäin taitava irrottamaan (ja hengiltä polttamaan) kyseisiä elukoita koirista (jopa tämän erikoismalliston turkista), mutta kissojen nyppimisen koen haastavana. Vähemmällä siis pääsee noiden myrkkylitkujen kanssa, kun niitä pikku perkeleitä ei enää edes lapissa voi väistellä.

Törsäsin myös (nähtyäni aiheesta erittäin ahdistavaa unta viime yönä) käsikäyttöiseen lypsykoneeseen (vieroksun edelleen sitä puolison pikkusiskolta perittyä sähkökäyttöistä konetta). Aventin lypsäriin olikin jo kaapissa valmiina kasa yhteensopivia pulloja, että on nyt sitten tähänkin valmistauduttu. Kai ne pitää vielä keittää. Mihin ne sitten säilötään, että pysyvät steriileinä? Parhaassa tapauksessahan voin muuten lypsää toista tissiä käsipelillä ja toista verkkovirralla! Mahtavaa!

Lypsykone & tilavat kengät


Ostin marketista vielä kengät, joihin turvonnut kinttu sopii (ja oli söpsöt). En suostu poistumaan pihasta postilaatikkoa pidemmälle muoviläpystimissä. 

Mieliala reippaampi. Outoa. Kotoa poistuminen on siis suotavaa? 

26.5.2012

Muuta mietittävää...

Tulin siihen tulokseen, että pääsee isompi päähäiriö ja taas joku uusi FXX.X papereihin mikäli jatkan sektiokokemusten ja jahnausten tavaamista ihan koko päivän. Pikkuannoksissa lueskelu on ihan mielenkiintoista. Olen myös rajoittanut lähteitä, tiettyjen keskustelupalstojen antiin en tämän asian puitteissa halua tutustua. 

 Koska lueskelulle oli keksittävä vaihtoehto, tartuin toki siihen luontevimpaan ja päätin sievän kesäillan päätteeksi parturoida/keriä (ei trimmata) hurtille kivat kesälookit. Tunti per haisuli ja lopputulos on ihan hirveä, mutta kesäisen vilpoinen. 


2 x talviturkki, ei sis. koiraa.  
Että välillä ihan konkreettinen epäonnistuminen hyvässä hengessä ei tee lainkaan pahaa.

Ostin myös fb-kirppikseltä "uuden" lieden, kun en saa vanhaa enää kuuratuksi. Puoliso sen jo kipaisi (ja maksoi - tosin halapa oli), asennuksen suhteen mietitään vielä, että a) yritetäänkö itse,b)  kysytäänkö naapurista apua vai c) soitetaanko maanantaina sähkömies paikalle.




23.5.2012

Erehdys

Minä olen erehtynyt hirvittävän syvästi. Syynä on kokemattomuuteni - olen aiemmin ostanut tontin vain kerran ja silloinkin kaiken hoiti välittäjä pankin kanssa.

 Olen siis elellyt siinä käsittämättömän naiivissa tilassa, että minulle kerrotaan maapalan hinta, jonka maksan kun allekirjoitan kauppakirjan. Tuolloin saan palasen omistukseeni. Vähän niinkuin autokaupassa. Näin ymmärsin myös keskustellessani useampaankin otteeseen teknisen viraston edustajan kanssa puhelimitse. Summa alle 200 neliön nokkos-vuohenputki-risukasa-kompostista on mielipuolinen. Se ei kuitenkaan riitä. Päälle tulee lainhuudatuskuluja. Lisäksi on maksettava lähes 1000 euroa lohkomiskuluja. Että ei saatana.

 Kaiken tämän opin vieraillessani teknisessä virastossa herra Herran, jonka suomenkieltä ymmärtääkseni jouduin ponnistelemaan varsin kovasti, luona. Hän ei osannut vastata kysymyksiini tai ei niitä ymmärtänyt. "Se tontti nyt rakennuskieltto." Selevä. Se oli jo tiedossa. Kysymys kuului paljonko saan rakennuslupaa kun koko tontti on kasassa. Että tunkekaa elävät ja toimivat kaksikielisyytenne jonnnekin, missä joku niihin vielä viitsii uskoa.

 Kaupunki saa siis mielestäni ihan rauhassa pitää edelleen tuon 188 neliön tunkion, jota aion tästedes nimenomaan tunkiona käyttää. Sitä kun ei muille voi myydä ja toisten käyttöön ei saa luovuttaa. Olisin mielelläni ostotapahtuman jälkeen ihan pikku kaivinkoneella maapalan tasoittanut ja ottanut sievänä käyttöön, unohtamatta Berliner Mauer -tyyppistä aitaratkaisua naapurin junttilandian peittämiseksi, mutta antaa olla.

 Kotikaupungissani tulee myyntiin parin seuraavan vuoden aikana noin 400 uutta tonttia. Teollisuusalueita avataan kaksi ja yhtä vanhaa kehitetään. Elinkeinoelämää on tuettava, julistetaan kaupungintalolla, röyhistetään rintaa ja nostetaan kaupunginjohtajan palkkaa 500 euroa kuukaudessa. Samaan aikaan opettajat lomautetaan, lapsille ei ole riittävästi päivähoitopaikkoja, kotihoidontuen kuntalisä on jo kauan sitten lakkautettu ja suomenkielisille lapsille ei ole esikoulutiloja.

 On tämä saatana melkoinen lapsiperheiden onnela. Paikkaa tosin mainostetaan seuraavin, innostavin iskulausein (joissa on mielestäni jokaisessa kieli jotenkin päin helvettiä):
 "Täällä asuu laatu"
 "Koti on missä sydän asuu"
Alan varovaisesti kiinnostua siitä keskisuomalaisesta kunnasta, joka mainostaa itseään nimenomaan lapsiperheille uskomattomalla valttikortilla: "Meillä on uusi ja homeeton koulurakennus." Ei hassumpaa ja ainakin rehellistä.