Näytetään tekstit, joissa on tunniste blw. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blw. Näytä kaikki tekstit

27.4.2013

Ruokinta

Kävin taas koiranruokatehtaassa. Kävi ilmi, että suosikkisafkan valmistus on lopetettu. Viimeistä erää oli kaupan aika huokeaan hintaan. Ostin sitten 60 kg koiranruokaa. Onneksi oli farkku alla ja kellarissa tilaa. Voi olla, että haen vielä toisen satsin, en nimittäin tiedä millä ruokkia hurtat ko nuo loppuu. Mä mitään barffaamista jaksa.

Lapsi puolestaan ruokailee nykyisin viitisen kertaa päivässä. Joskus neljä. Suositusten mukaan sen tulisi nauttia viisi yhteistä ateriaa perheen kanssa. No ilman perhettäkö se sitä ruokaa vetelisi? Hinkkiä tankkaa erityisesti öisin ja aamupäivisin kun muuten ei oikein malta. Paitsi kylässä, kun ujostuttaa.

Soseita ei meille ole ostettu - eikä valmistettu (jos sosekeittoja ei lasketa, ne lapsi vetelee riisikakkujen tai leivän kanssa - joskus riisin). Ei ole hankittu myöskään puuroja (paitsi yksi korvikepuuro maitotestausmielessä - jumalauta, että veti mahan kovalle), vellejä tai muutakaan. Hedelmät ovat siis hedelmiä, vihannekset vihanneksia, proteiini ihan itseään - ja maito tulee tissistä. Pari maissinaksupussia on hommattu, mutta lapsi ei niistä oikein enää välitä, ja joo - paketti pieniä riisikakkusia, kunnes tajusin ostaa suolattomia luomuja ihan aikuisten puolelta. Lastenruokahyllyllä olen hukassa - totaalisesti, ja myös järkyttynyt hinnoista (ja tuoteselosteista).

Kaikki ruoka alkoi jokin aika sitten lentää lattialle. Onneksi jo viime vuoden puolella opiskelin ruokintaa ahkerasti ja sumuisin aivoin muistelin, että lapsi saattaa haluta haastetta ruokailuun. Se syö siis vain pieniä paloja. Mitä pienempiä - sen mahtavampaa. Yhden ruokailun kestäessä siis sen vähintään puoli tuntia - meillä istutaan ruokapöydässä päivittäin lähemmäs kolme tuntia.

Suosikkeja tältä viikolta ovat linssit, munakoisoquinoahässäkkä sekä bataattisoppa leivän kera. Mahtavinta ikinä on veden hörppiminen ihan itse nokkiksesta (pitääkö niitäkin olla niin saatanan paljon erilaisia ties millä venttiilisysteemeillä - paras on halvin mahdollinen 'emma').

Väännän päivälliselle isomman satsin ruokaa (suolatonna, maidotonna, vähällä kananmunalla) ja sitä syödään koko porukka. Samaa päästellään seuraavana päivänä lounaalla. Kierto jokseenkin onnistunut. Muut ruoat hedelmiä ja viljaa - pääosin.

Oppisi nyt hiljalleen syömään lusikalla niin saattaisi päästä aavistuksen pienemmällä sotkulla. Ehkä. Hässäkässä saattaisi auttaa toki hyvinkin mikäli lapselle voisi iloiten tarjoilla munakkaita ja viiksijogurttia, mutta en viitsi. Paljaasta kananmunasta iho kärähtää saman tien aika pahaksi - kananmunaa käytän kyllä munamaidossa (eli kasvisliemi+kananmuna) ja vastaavissa - puuropannarissa jne. Maidon saa onneksi piankin korvattua kätevästi vaikka kauratuotteilla.

Näin. Luonnosten kätköistä.

3.1.2013

Vaskumantå?

Olipa mahtava yö. Tavallisesti unilleen viimeistään ysiltä käyvä vauva päästi kunnon unen vasta yhdentoista pintaan, sillä joku puoliso antoi sen nukkua kivat päikkärit puoli seitsemästä seitsemään. Ei nukuttanut yhtään ja maitoa oli saatava puolentoista tunnin välein aamuun saakka.

 Minua varovaisesti kiinnostaa missä kulkee lapsentahtisuuden ja lapsen tottumusten tukemisen raja? Kun on noita koiria useamman jonkinlaiseen kotieloon opettanut (kyllä, olen osin epäonnistunut käytöskoulussa surkeasti) on tullut itse opittua, että ei-toivottua käytöstä ei vahvisteta, mutta toivottua vahvistetaan. Ihmislapsen ollessa kyseessä on tämä toki jokseenkin hankalaa, mutten usko, että sen oppimistulokset ovat yhtään loistavammat jos puolen vuoden iässä tuen sen oppija-autonomiaa ja lähestymme uniasioita projektiluontoisesti. Tai ehkä se lapsentahtisuus on nimenomaan sitä.

Tuleeko lapsentahtisesti vatkatusta lapsesta itseohjautuva, autonominen koululainen? 

Joka tapauksessa, hinkit on tyhjät ja kipeet (kohta ne on ehkäjopa tunnin tauon jälkeen täynnä ja kipeet), lapsi unilla kuistilla paksussa perusrasvakerroksessa (on sillä vaatteitakin). Kiekaisin eilen hakemassa apteekista loput supermönjärasvareseptistä pihalle (sain jumalattoman tuubin ja totesin sen äärettömän epäkäytännölliseksi - ensi kerralla sellainen pumppu) ja kasan pienempiä näytepakkauksia eri voiteista, että saa vaihdella ja testailla mikä käy ja mikä ei. Vinkkinä: kannattaa odottaa, että rasva on imeytynyt ihan kunnolla lapseen - on pirun hankala pukea. Ja jos lapsi on vastarasvattu oikein päästä varpaisiin, niin sitä ei kannata ihan tosipitkiä matkoja lähteä ympäri taloa kantelemaan, varsinkaan jos rasvattu tapaus on vähänkään hurjana. Liukas on mokoma.

Kahden viikon sibicortkuuri on jo mennyttä aikaa - naama on ihan järkyttävä ja punoitus leviää kohti kaulaa. Käsivarsissa se tuntuu pysyvän kurissa ankaralla rasvauksella, mutta tunnetusti naama on hankala. En ole lapsen ruokavaliota rajoittanut muuten kuin skippaamalla omat lapsuuden naamanräjäyttäjät tomaatin ja paprikan ja sitrushedelmät (vaikka toi rakastaa niitä klementiinejään).

Asiaan - otin sitten eilen puhelun suosikki-instanssiini neuvolaan verikoetulosten merkeissä. Niiden puhelinaika on sitten kätevä - tuuttuuttuutttuuttuut. Sitkeällä yrittämisellä tärppäsi ja siellähän olikin sitten se vanhaemäntä vastaamassa ja tärkeilemässä.
"Tyttären verikoevastauksia kyselisin."
"Jassoo. Sanotko syntymäajan? No, miten teillä menee?"
"Ihankivastikiitos."
Tässä vaiheessa ruokatunnille kotiin saapunut puoliso repesi pöydän toisella puolella. Äänensävyni oli kuulemma oikein vakuuttava.
"Täällä on nyt ollut reaktio munaan. Ihan lievä reaktio, mutta muna on tosi voimakas aine. Eikai teillä ole vielä syöty munaa?
"On kyllä."
"No se pitää kyllä jättää pois. Imetätkö vielä?"
"Tietysti."
"No jätät sitten itsekin saman tien munan pois ruokavaliosta."

Alkoi tota kiristää ja ihan lievästi punainen vilkkua silmissä. Aiheesta lukemissani artikkeleissa aika keskeinen pointti on ollut se, että mitään ruoka-ainetta ei atoopikolta jätetä ruokavaliosta pois keskustelematta lääkärin kanssa. Enkä sitä aio tehdä. Lapsi sai ensi kerran kananmunaa syödäkseen joulukuun 27. päivä. Tykkäsi eikä iho siitä lehahdellut suuntaan eikä toiseen. Itse en ole koko ainetta juuri käyttänyt - ehkä pari kertaa tietoisesti imetyksen aikana, piilotettunakin hyvin vähän. Minä en usko, että kananmuna on ongelman aiheuttaja.

Pointtina koko allergiatestauksessa (tuohan on tosi suppea otos) oli pelata varman päälle ja karsia vaikeat ja keskeiset mahdollisesti allergisoivat ruoka-aineet pois. Olisi toki mahtavaa jos lapsen iho kukoistaisi sievänä ja tasaisena ihan vain sillä, että karsimme kananmunan pois elämästämme (oletan sen olevan huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi kaikkien eläinkunnan tuotteiden tai kaikkien hiilihydraattien - molemmat on tehty ja selvitty - ei tosin samanaikaisesti, toim. huom), mutta en ryhdy karsimaan ainakaan keskustelematta lääkärin kanssa. Tuo täti tuntuu muutenkin olevan kovin kärkäs täräyttelemään neuvojaan totuuksina ja pelottelemaan.

"Joskus atooppinen iho voi olla kyllä tosi kauhean näköinen, että siihen on syytä varautua."
"Kortisonikuuri loppui maanantaina, koska sen voi uusia?"
"Kortisoniahan käytetään kuureittain, että ihan voit kaksi viikkoa sitä antaa."
"Niin, annoin jo. Koska voi aloittaa uudelleen."
"No ainakin viikko tai pari pitäisi odottaa, kun sitä käytetään kuureissa."

Voi jumalauta.

"Voitko lähettää mulle ne koevastaukset?"
"Ai paperilla?"
"Joo, kuule ihan paperilla."
"Kyllä se varmaan onnistuu."
"Kiva."
"Jos iho menee rikki, niin sitä pitää näyttää lääkärille."
WTF? "Kyllä varmasti näytetään."

En keskustelun tasosta (en väitä itse ylläpitäneeni minkäänlaista tasoa) johtuen viitsinyt alkaa ruikuttaa rouvalta kierukanasennusaikaa.

Että sellanen. Ajattelin katsella viikonlopun yli tuota naamaria (joka päivä päivältä punoittaa enemmän) ja hinaan sen sitten yksityiselle. Näytti naapurikaupungissa olevan ihan hyvin aikoja lastenlääkärille, joka on erikoistunut allergioihin. Tosin pelottaa se, onko aikoja niin paljon tyrkyllä mahdollisen kusipäisyyden ansiosta. Katsotaan.

_________________________

Lapsen ruokinta on kivaa. Koska sillä on kivaa. Se popsii onnessaan leipää (leivon satsin joka päivä - suolatonta koko revohkalle, lapselle edellispäivän kuivakkaa), munakasta se tykkäsi nassuttaa (joo, olen kuitenkin kahden vaiheilla tohdinko sitä enää sille antaa, ikinä). Iltapalaksi neiti vetäisi eilen kaksi luumua ja kokonaisen päärynän. Jos kauan odotettu kakka ei siis tänään saavu, soitan ambulanssin.

_________________________

Niinjoo, reseptiin oli lapsen painoksi kirjattu 79 kg. Siistii. Ilmankos mun selkä on niin tukossa, että kuupassa humajaa.
_________________________

Mä editoin nyt kirjoitus- ja ajatusvirheitä seitsemättä kertaa. Menee hermo. Lapsi tosin on nukkunut jo reilut kaksi tuntia. Pihalla. Ilman tuttia. Potkimatta ja huitomatta. ---.