5.1.2013

Postia

Löysin eilen koiralenkin päätteeksi postilaatikon kautta kiekaistuani lootasta kirjeen (ja puolison nimellä jaetun ruotsinkielisen muksu-puuromainoksen). Neuvolamuija oli lähettänyt pyytämäni testitulokset paperiversiona. Ihan kuten pitikin. 

 Nippuun oli kuitenkin printattu tämä. Siis ihan oikeasti - aikuiselle ihmiselle pyytämättä oli mamma päättänyt oikein printata ohjeet siitä, miten kananmunaa ruokavaliossa vältetään. Joo, ajatus oli varmasti oikein kiva ja hyvä ja vaaleanpunaisia halinalleja jne. Ja mun asenneongelma ja angstit etc. No kiskaisin sitten kananmunan nenän kautta aivoon ja lähetin vähän palautetta. 

Kiitin rouvaa kauniisti hänen lähettämistään vastauksista, mutta ihmettelin, miksi hän on pyytämättä päättänyt tunkea mukaan ohjeistuksiaan. Kerroin, että me poistamme keskeisiä ruoka-aineita lapsen ruokavaliosta vasta keskusteltuamme (erikois-)lääkärin kanssa. 

No mikä tässä nyt niin kovasti ärsyttää? No vituttaa tietenkin lapsen kuiva ja punaisena loistava naama. Vituttaa, että en ole osannut sitä hoitaa ja hoivata ja ruokkia siten, että iho olisi terve ja kiva ja hyvinvoiva. Ja vituttaa, se että olen käyttänyt melkoisen tuntimäärän lukeakseni suunnilleen kaiken perustiedon aiheesta - muijan neuvo ruoka-aineen täydestä välttämisestä toimii nimenomaan yleisiä ohjeita vastaan. Erityisesti, kun lapsi ei ole aineeseen edes sitä käpälissään möyhittyään ja naamaansa hinkattuaan sen kummemmin reagoinut. 

Ennemmin olen sitä mieltä, että meikäläisen on syytä (joo, on muutenkin) karsia pois sokerit ja muut höttöhiilarit, keinotekoiset makeutusaineet sun muut myrkyt. Maitokin on aika kiikun kaakun. Mutta tässä kelauksessa olen vielä vaiheessa ja pahasti. 

Lapsen maha on edelleen jökissä. Valvottiin hauskasti koko yö. 

7 kommenttia:

  1. Onneksi et itse olisi tuota netistä osannut etsiä ja lukea..Köh köh. Kummaa pätemisen tarvetta.

    Mä nukuin viime yön lattialla, taas, sattuu selkään.

    Oon täällä muuten lukenu ite paleoruokavaliosta melko lailla ja meinaan, että se saattas olla mun juttu, pitään olen osittain siihen suuntaan syönyt, mutta ne mieliteot/tapasyöminen/sun muut tekosyyt on olleet siinä rinnalla joten vaikutuksesta paha sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joosiis, eihän nykyäiti kykene googlea käyttelemään kun pitää keittää ruokaa ja siivota ja silittää ja muistaa laittaa tulet hellaan heti aamusta, että on kasvojenpesuvettä ja kaffia.

      Mä vetelin ennen raskautumista vhh:lla. Laihduin ihan mielettömästi ja voin saakelin hyvin - kunnes oli pakko saada hiilareita kun kaikki hiilariton oksetti. Samaisella ruokavaliolla kun näppärästi raskauduinkin (joo, syömällä ei sikiä).

      Kyllä mäkin tykkään päteä ja olla tehokas ja kätevä, mutta voisko nuo muijat käydä välillä vaikka täydennyskoulutuksessa. Vaihtoehtoisesti ottaa selvää missä mennään kussakin tilanteessa - jos kananmuna-allergia olisi se, mitä on nimenomaan arveltu ja vahvistettu olisi opastus ihan ok. Nyt ei oo.

      Nukuin päikkärit. Silti kauhee kiukku.

      Poista
    2. Mä oon yrittänyt kahesti ottaa unta tänään, ei ole onnistunut.

      Mää rakastan hiilareita, valitettavan paljon ja joskus menee överiksi. Kyllä tää varmaan tästä joskus, eh. Ei vaan jaksa tän kaiken keskellä aatella niin omia syömisiään, tai ainakaan oo selkärankaa lähtä tekeen mitään isoja muutoksia.

      Täydennuskoulutus on joo melko jees, mua otti suunnattomasti päähän ea-koulutuksessa joku aika sitten kun se mummeli joka sitä piti ei osannut vastata aivan yksinkertasiinkaan kysymyksiin. Onneksi ryhmässä oli mm. pojan kummisetä joka osasi vastata. Luottamusta herättävää.

      Poista
  2. Mä olin kanssa vhh:lla ennen raskautumista, laihdutin kahdeksisen kiloa. Nyt en syö juuri muuta kuin höttöhiilareita, kun ei muka lastenhoidolta ehdi (ei viihdy muksu vieläkään pitkiä aikoja itsekseen sitterissä tai matolla). Ja sitä paitsi toisaalta nautin kyllä surutta, kun voin kerrankin syödä jälkkäreitä, pullaa, sipsejä ja suklaata sen kummemmin turpoamatta. Ajattelin miettiä ruokavaliota sitten, kun imetys loppuu.

    Toivottavasti saatte pian avun tytsyn ihottumaan! Täälläkin on jouduttu ekaa kertaa availemaan poikaa varten kortisonirasvatuubia, toivottavasti on vaan kyse talvi-ilman kuivattamasta ihosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imetyksestä huolimatta mää turpoan ja paisun minkä kerkeän - tosin tällä mättämisellä ei mikään ihme. Katsellaan sitä lopullista ruokavaliota sitten kun imetys on finaalissa (kaiketi viimeistään siinä suositellussa kahden vuoden iässä).

      Ihottuma ei jostain syystä ole pahemmin räjähdellyt vaikka olin eilen paskamutsi ja annoin lapsen syödä klementiinin. Kun pysyisi näin, niin olen tyytyväinen. Vielä viikko seuraaviin kortisonibileisiin. Toivottavasti teillä pysyy aisoissa ja helpottaa oikein nopeasti.

      Poista
    2. Ooh cool, tähtäät kahden vuoden imetykseen. Mun seuraava tavoite on luultavasti se vuoden ikä, mutta toivon mukaan en ota sitä tavoitetta ihan hirveän vakavasti. Voi olla, että en siihen vuoteenkaan pääse, vähän jostain syystä tuntuu nyt siltä.

      Hyvä, ettei oo räjähdellyt. :)

      Poista
  3. Joo. Ei mulla oo muutakaan tekemistä ko imettää.

    VastaaPoista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.