Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit

5.6.2014

Korvalla

Kesä otti ja saapui, mikä periaatteessa on aina ilahduttavaa. Samaan aikaan pitää toki hieman saada ruikuttaa sitä, että makuuhuoneen lämpötila kiipeää öisin lähemmäs kolmeakymmentä astetta, hurtat on lenkitettävä aamuvarhain hellettä paossa ja puutarhassa on juostava vesikannujen kanssa edestakaisin (kun ei koskaan muista ostaa riittävän pitää vesiletkua; puhumattakaan siitä, että vesijohtoveden käyttäminen kasteluvetenä tuntuisi järkevältä yhtään miltään kantilta). Jos jotain iloa kuumista keleistä - lapsi on vihdoin oppinut nukkumaan päiväunensa sisällä, alakerrassa kun on viileämpää kuin ulkosalla.

Yritin tänä vuonna olla järkevä enkä tuhlannut rahaa, aikaa, saati hermoja hyötykasvien taimikasvatukseen, joka epäonnistuu aina - yleensä useamman tekijän summana. Sen sijaan tuhlasin rahaa puutarhalehtiin, joista inspiroituneena sain aikaiseksi laatia muka suunnitelmia hyötykasvituksen suhteen. On toki hyvä, että suunnitelmia on olemassa, mutta niitä ei toteutuksessa noudatettu. Pihamaalle on nyt viljely suorastaan naurettavat määrät tilliä ja salaattia (keskimäärin yhden korttelin tarpeisiin), retiisejä (joita inhoan) sekä epämääräinen määrä (eli valtavasti) härkäpapuja, koska ne ovat hauskan näköisiä.

Koska kotimaista kesäkurpitsaa saa heinäkuusta alkaen suunnilleen eurolla kilo, ostin tietenkin omaan pihaan kurpitsantaimet satoa antamaan. Samalla näin maissintaimia - pitäähän terassilla olla maissia. Kuulin kaksi viikkoa istutuksen jälkeen, että maissit kasvavat parimetrisiksi. Taimitarhalla olisi voinut olla fiksua kuuklata asia. Hätäpäissäni iskin parit siemenperunat ikeakasseihin ja nakkasin ne vajan taa raparperin kaveriksi. Näkyy kasvavan, pitänee ottaa selvää, miten multaaminen tapahtuu.

Jos jotain, olen saanut aikaiseksi puhista tarmoani nokkospöpelikössä. On ilahduttavaa, että oma piha jaksaa siltä osin puskea satoa vähintään neljän kuukauden ajan. Pakastin alkaa näppärästi täyttyä jo nyt. Tosin tänäkään vuonna en ole ottanut kuvia valmistamistani nokkosletuista jaettavaksi sosiaalisessa mediassa.

Odottelen maan lämpeämistä suotuisaksi salkopapujen kasvaa. Lopun kesästä käytän epämääräiseen vaelteluun pitkin pihaa kera mainion painepulloni, jonka etikkaliemellä pyrin tappamaan kulkuväylille yrittävät nokkoset.

Miten hämähäkit saa häädetyksi hiekkalaatikosta pois? Ja mistä saa lapsille kivoja, raikkaita t-paitoja, joissa ei ole röyhelöitä tai disney-aiheisia printtejä?

29.5.2013

Liirumalaarumaa ja rikkatuhoresepti

Hiekkalaatikolta moi! 

Kukkuu!


 Edelleen olo on jokseenkin perseestä. Pää täynnä räkää ja arvelen poskionteloiden muhivan möhnissä (mulla ei koskaan ollut poskionteloiden kanssa mitään ongelmaa ennen homeista duunipaikkaa). Koko ajan luonnollisesti nukuttaa ja kiukuttaa ja aina tietysti juuri silloin kun saisi hypätä ympäri maakuntaa duunikeikoilla.

Äitiysruusu

Lapsi ei teekään neljää hammasta yhdellä iskulla. Hampaita on tyrkyllä viisi. Neljä ylös, yksi alas ja millään ei tulla läpi. Nuha alkaa helpottaa, kuolaa on edelleen kaikkialla litroittain, mutta ainakin alkuviikkoon verrattuna kunto hauskempi ja touhumpi. Vessassakäynnin mahdottomuus alkaa realisoitua, yksikään lelu ei kiinnosta ja kaikkialle on kiivettävä. No kiivetään sitten. 

Sain vihdoin istutettua kurpitsantaimet laatikoihinsa. En käytä oikeaoppisia syviä laatikoita, vaan matalia - hyvin on pelittänyt. Kätevänä emäntänä hukkasin kahdeksi vuodeksi hamuamani taimitikut, eli aavistustakaan ei ole mahtaako laatikoissa kasvaa kesä- vaiko myskikurpitsat. Samapa tuo. 

Voikukkajahdissa. 
Kesä yllätti ja koin kamalaa hattupaniikkia. Itse en juuri hattuja tämän kesät-talvet-villapiponi kanssa tarvitse, mutta lapsen auringolle altis pää järkytti. Puoliso kipaisi pari perinteistä lierihattua marketista, mutta eihän ne päässä pysy - kantaessa on aina niska paljaana (jostain syystä takalipailliset ovat kaupoista mystisesti kadonneet). Jemmasta löytyi onneksi kaksi huivilakkia (vai onkstää hilkka?) vuodelta 1983, jotka äitini oli kaikki nämä vuodet säilönyt. Malli on erinomainen käytössä ja lähes oksettavan söpö. Perustin myös pienen lakkitehtaan. 

Chili



Kiemurahumala. 

Oeln yleensä antanut nokkosen rehottaa jokseenkin vapaasti pitkin pihaa, koska se on mainiota ravintoa, mutta kasvua on hieman hillittävä lapsen takia. Rikkatuhomyrkkyjen haitallisuudesta alkaa vihdoin valua tietoa (ei ihan hajoa luonnollisesti kaikki), törmäsin vaihtoehtoon pinterestiä plärätessäni. Toimii! 

Tarvitset: 
  • Etikkaa
  • Suolaa
  • Käsitiskiainetta
  • Suihkepullon
Lorota etikka pulloon (mitä tollaseen mahtuu, puolisen litraa?), iske sekaan aika onneton ripaus suolaa (en jaksanut laskea suhteita kun oli kuppeina ja gallonoina mitat, mutta oisko mennyt puolisen teelusikkaa tai jopa täysi), perään splurt tiskiainetta. Ravistus ja eiku suihkimaan. Tehoaa ja hyvin, että kannattaa vähän miettiä mitä suihkii. 

Edit. Obs! Kannattaa suihkia aamusta, koska aurinko ja lukionbilsaa ja jotain. Toimii paremmin. Suolan suhteen on syytä huomioida se, että sehän tappaa maaperän hyvin tehokkaasti, että jos haluaa vielä joskus jotain kasvattaa niin varovaisesti, jooko. 

Soitin alkuviikosta neuvolaan ja tilasin lapselle 12 kookoo rokotukset ja vikalistan sekä kierukan 3 kookoo katsastuksen. Tätiä ei naurattanut ja antoi ajan sijaiselleen. Mua vähän nauratti. 

3.5.2013

Pipivali

Vauva on kipee ja mä oon vähän kipee. Eli meillä on maailmanlopun nuha. Tiedän nuhan alkuperäislähteen ja olen aavistuksen katkera, mutta yritän olla aikuinen ja tiedostava ja tajuta, että näitä nyt on ja tulee ja menee vielä ainakin miljoona.

Kurjasta olosta on (kai) se ilo, että voin ihan rauhassa kököttää koneella sen sijaan, että piiskaisin itseäni paiskomaan kuulaa tai läähättämään vastaavaa. En kipeenä viitsi. Pitäisi toki imuroida ja kuurata keittiö, mutta eiköhän nekin ehdi.

Muutamia konttauksia kontannut lapsi käytti eilen nuhanenäistä keskittymiskykyään hyväksi ja ryhtyi konttaamaan ihan asiakseen. Itse vietin eilisen olkkarin lattialla kiipeilytelineenä kollegani pahvilaatikon kanssa. Konttaamisen ohella kun seisominen on mahtavaa. Olen varovaisen yllättynyt lapsen harkitsevaisesta laskeutumiskyvystä.

Makkari haisee ihan grilliltä, koska uskon sipulipropagandaan. Normioloissa yliherkkä hajuaistini tulee vihaamaan sipulihoitoa varmasti heinäkuulle saakka, haju kun pinttyy aina.

Poden aavistuksen huooa omaatuntoa siitä, että iskin lapsen kuistille nukkumaan pipistä huolimatta. Toisaalta, ei se kuumeinen ole ja saapahan kiskoa unta pää kunnolla korotettuna.

En ole saanut tehtyä pihalle ja pihan koiranpaskalle yhtään mitään. Stressaa vähän. Tosin ilmeisesti elo on kuitenkin niin stressitöntä, että stressaan jo jonkin verran reilun kuukauden päässä häämöttävää neuvolakäyntiä ja vikalistan pituutta.

Milloin vappukoristeet pitää purkaa pois?

17.4.2013

Ihana piha

Pihasta suli lumi. Prosessi otti tasan kaksi päivää. Tontti näyttää hirveältä, kuten asiaan kuuluu. Pihani on kyllä naapurin kukkakauppiaan mukaan voittanut 60-luvulla kaunein piha -kilpailun, mutta eipä voita enää.

 Vuosi sitten älykäs ja sivistynyt uusi naapuri päätti ottaa ja kaataa tonttinsa rajalta kaikki näkösuojapuut. Tiedustellessani tähän syytä herra kertoi, että leppä levittää punkkeja - ihmetteli oikein jos ei tässä ole aiemmin punkkeja esiintynyt. Olin sanaton. Tonttiemme välillä on tosiaan kolmion muotoinen kaupungin omistama maapalanen, joka on kaavoitettu mun tonttiin. Se piti ostaa viime keväänä pois, mutta hintaa olikin yhtäkkiä tonni enemmän kuin oli tiedossa. No ei ostettu - naapurin herra sen sijaan katsoi parhaaksi raivata täysin metsittyneen palasen epämääräiseksi pusikoksi (että onnea vaan herralle niiden punkkien pelossa, nyt on ötököille heinikkoa).

Puunkaadosta lähtien joka vitun kerta kun meillä joku pistää nenänsä ovesta ihalle, on naapurissa herra tai rouva naama kiinni ikkunassa. Myös ajaessani pihaan kiirehditään joka ikinen kerta tarkkailemaan tilannetta.
Eli sinne meni meidän ihana, suojaisa piha, joka oli yksi syy, miksi juuri tämä talo hankittiin. En tiedä mitään ahdistavampaa kuin kyttäys. Näkösuoja-aitaa on turha rakentaa - talomme on korkeammalla kuin naapurin talo, eli näkyvyys on aina maksimi kumpaankin suuntaan.


Taas olisi listaa, mitä tehdä pihalla. Viime kesänä ei ulkona tullut juuri oltua ensin mahan takia, sitten haavan ja vauvan, lopulta jatkuvasti paskan kelin - ja sen naapurin. Kaiken kukkuraksi jättimäinen omenapuu kaatui keskeltä pihaa syysmyrskyissä - se on vielä raivaamatta pois, sillä vanhusparka joutui toimittamaan näkösuojan virkaa talven (ja se näytti jouluvaloasussaan päheeltä).

Kunhan kuivuu saa aloittaa perusasioista. Koiranpaskaa on ja paljon. Sitä sitten haravoimaan. Isäntä saa hoitaa omenapuun pois - minä joudun vadelmapensaiden kimppuun (en sitten taaskaan voinut poistaa kakkosvuotisia syksyllä). Vatut pitää myös tukea uusiksi. Marjapensaita pitäisi harventaa, niilläkin on ikää.

Kulahtaneiden istutuslaatikoiden tilalle on jo suunniteltu kaksi tai kolme uutta. Myskikurpitsaa, kesäkurpitsaa, purjosipulia, viimevuotiset villirucolat todennäköisesti ehtivät siementää. Jos porkkanaa kokeilisi taas - se ei onnistu ikinä. Monivuotinen yrttimaa pitää huoltaa. Puoliso ruuvasi salaattirännit (paras idea ikinä, onneksi on pinterest) terassin seinään eilen. Pitää vielä keksiä niihin jokin sulkusysteemi, millä saa mullan pysymään kauniisti paikallaan. Sekopäänä yritän taas munakoisonkasvatusta (sain pari vuotta sitten kolme hedelmää!). Harkitsen salkopapua jos jostain löytyisi kohtuuhintaan heinäseipäitä (niistä voisi olla näkösuojaksi). Ja epämääräistä kasaa muita vihanneksia.

Eli uupuu vielä hiekkalaatikko, keinu (ajattelin ostaa HYVÄSTÄ naapurista sellaisen pois, niiden nuorimmainen taitaa olla jo ammattikoulussa) ja leikkimökki. Trampoliineja saa näköjään vaaleanpunaisina ja liukumäkihässäkkä tarvitaan tietysti myös. Lähiseudun leikkipuistot ovat täsmälleen samassa kunnossa kuin 80-luvulla - tosin lahonneempia. Taitaa olla viisainta iskeä oma piha viihdettä täyteen - hoitakoon muut nurmikenttiä. Tälläkin asialla on luonnollisesti ihan järkyttävä kiire.

18.9.2012

Myrsky

Viime yönä myrskysi. Puuskana päästeli kolmeakymmentä metriä sekunnissa puolenyön jälkeen. Heräsin siihen, että talo tärähti. Että lepää rauhassa Iso Omenapuu. Kunnioitettava yli kuudenkymmenen vuoden ikä tuli lopullisesti täyteen. Että se siitä kauniista ja suojaistasta pihasta. Taidan viedä naapurin keski-ikäiselle mielenterveyskuntoutujalle ja äidilleen telkkarin, niin saavat katsella sitä eikä meitä.

Eilen oli kiva päivä. Heräsin kohtuullisen virkeänä, puuhailin kohtuullisen virkeänä, ehdin jopa ommella hetken. Puolisolla tosin pamahti käämi häiriötä köhisevän itkuhälyttimen kanssa, paineli Prismaan hankkimaan hifistelylaitetta (ei sentään videokuvalla). Että mikä on miehellä mielessä. Toi mukanaan myös karvakäsipizzaa, josta pääsi niin hyvä ähky, ettei hälyttimelle syntynyt tarvetta.

Iltasella tytär väsähti, mitäs nukkui iltapäiväunia vain puolen tunnin pätkissä. Kolmen tunnin korviarepivä huuto päättyi, kun avasin makkarinikkunan selälleen (silloin oli jo se myrsky), irrotin lapselta housut ja iskin sille tissin suuhun. Housut jalassa ei hinkki kelvannut, ei mistään suunnasta. Nukahti lopulta itkuhikkaansa nieleskellen puolentunnin tuutulaulusession perään.

Ajoittaisena optimistina (eli hölmönä) arvelin, että nyt se varmaan nukkuu ainakin neljään saakka, kun on karjunut itsensä überväsyksiin. Paskat. Tyttärellä oli nälkä puoli kahdelta, vartin yli kolme, puoli kuudelta sekä seitsemältä. Olen tänään ehtinyt imettää sen vasta seitsemän kertaa. Oletan, että kyseessä on kolmen kuukauden tiheän imeskelyn kausi. Toivottavasti. Muuten tulee vähän rankat oltavat joulukuulle asti.

Tänään pitäisi saada aikaiseksi noukkia omenoita (kaksi yli 50-vuotiasta puuta tekee jokseenkin reippaasti satoa), että niitä saisi tyttärelle pakkaseen. Moottorisaha pitää käydä lainaamassa ja samalla reissulla hakea pari uutta puuta. Jos vielä muutaman isomman pensaan saisi hyvien naapurien puolelta siirrettyä kyttääjänaapureita piilottamaan, niin vot. Ja kaikki tämä tunnin välein imettäen!

Uroskoiramme on ollut viime viikosta asti pennuntekoreissulla. Sen pitäisi palata huomenna. Edellisen harvinaisen-typerien-koiranpentujen-valmistusreissun päälle se ei jaksanut lenkkeillä viikkoon. Samaan aikaan narttukoiramme (joka repi itseltään mahakarvat vauvan tullessa taloon osallistuakseen imetykseen) on ottanut tavakseen ulvoa ja ulista, kun vauva itkee. Että on sitten kollektiivisesti paha mieli kaikilla.

Perjantaina mennään muskariin. Angst. Onneksi Paukkuliini tulee myös mukaan, jos se vaan muistaa ilmoittautua!!! Eipähän tarvitse syyllistää itseään siitä, etteikö tarjoaisi lapselleen riittävästi varhaista musiikillista aktivointia, vaikka sitten hampaat irvessä.

10.8.2012

Luonto

Pikkukaupungissa asustaessa luonto on tehnyt yllätyshyökkäyksen pihaamme.

Ensin oli myrsky ja arviolta kuusikymppinen omenapuu kaatui - vattupensaideni päälle. Asiassa harmittaa lähinnä kullanarvoisen näkösuojan hupeneminen entisestään. On tosi nastaa käyskennellä pihamaalla kun saman tien alkaa naapurissa verhojenheiluttelu ja möllötys. Ehkä niillä ei ole telkkaria.

Pihamaalle saapui pari päivää sitten siili. Se makasi auringossa keskellä pihaa. Puoliso siirsi sen pari kertaa pusikkoon, mutta ressukka palasi aina alkuperäiseen paikkaansa. Eilen se oli vihdoin kuollut. Harkitsin soittavani esmes poliisille, että tulevat reppanan vaikka ampumaan, ettei tarvitse kärsiä. Totesin, että ei ne tule kuitenkaan , ei edes eläinsuojeluvalvoja, joka on ihan hyvä tyyppi, mutta keskittynyt muihin elukoihin kuin siileihin.

Puoliso kaivoi menehtyneelle kuopan. Nurkissa pyörii enää pikkusiili ja jättisiili.

Tytär nukkui yöllä viisi tuntia yhtä soittoa. Yksi syöttö jäi kokonaan syöttämättä. Pitääkö tapahtunutta jännittävänä yksittäistapauksena, vai saisiko varovaisesti olettaa tässä orastavan uuden rytmin?

Jospa uneen vaikutti päivällä ja iltasella toteutettu ankara vaunuilu, että lapsi saa hurjasti raitista ilmaa. Eipä tuosta haittaakaan ole - paitsi äidille, jolla on entistä enemmän jumittavia lihaksia.

Kylläpä elämä on jännittävää.

Huomenna tulee vieraita kaukaa pohjoisesta, oikein yökylään. Kivaa!

28.7.2012

Tylsää?

Meillä on jokseenkin tasaista. Nukutaan, syödään, seurustellaan, syödään, nukutaan jne. Välillä on pistäydytty jopa kodin ulkopuolella.

Kodin ulkopuolella on ajoittain jännittävää. Siksi olemme liikkuneet paikasta toiseen perheyksikkönä. Äiti ajaa, iskä ja tytär matkaavat yhdessä takapenkillä. Tämä siksi, että olen niin järkyttävän erinomainen kuski, etten kestä istua puolison kyydissä.

Torstaina vierailimme seudun puutarhamyymälöissä. Tuloksena tyhmin aivopieru ikinä. Istutusloota koirankopin katolle. Inspiroiduin hirvittävästi jostakin ALAN lehdestä.

Lopputulos on ehkä vähän säälittävä, tavallaan jopa hellyyttävä. Saavutuksista komein oli tässäkin prosessissa se, että imetin taimitarhassa, eli poissa kotoa. Koen asian melko vapauttavana. Yes, we can.

Arvelen, että kulman takana vaanii uusi kriisi. Elämä on tasaista, lapsi kasvaa ja kehittyy, parisuhde on hengissä, koti pystyssä ja jokseenkin siisti. Sosiaalista elämää ei ole, muttei sitä ollut ennenkään. Jonkin on pakko kohta käsähtää niskaan - nyt on liian hyvin.

Taimisto on muuten ruotsiksi plantskola, mikä on mielestäni söpsöä.

Puhelimen blogger on rasittava.

24.7.2012

Kirkastuu

Eilen oli hauska päivä. Vauva oli kovin hyvällä tuulella. Äiti myös. Ei tehnyt mieli rutista turhuuksista saati mitättömyyksistä. Kolmeen otteeseen falskannut vaippakaan ei rieponut muita kuin pissassa lilluvaa tytärtä.

Tekee mieli hinautua ulos puutarhaa rassaamaan. Mahdollisesti jopa suunnata perenna-aleen. Koirankopin, jota vain kissat käyttävät, katolle voisi nikkaroida ja säätää istutuslootan. Saattaa tosin olla, että vetäydyn ainoastaan unille.

Kaipaan kovasti selitystä mielialan hirvittäville vaihteluille. Miksi päivittäin heittää maailmanlopusta ihan kivaan? Ja jokseenkin ennustamatonta on vaihtelu. Onko syy hormonaalinen vaiko välittäjäaineistoissa vai ihan vaan kehnossa luonteessa? Loputon tasaisuus ei toki ole kenellekään hyväksi, mutta ääripäissä eläminen ottaa pidemmän päälle jokseenkin koville.

Huom! Suosittelen varomaan äitiyspakkauksen lämpömittaria. Meillä se kesti ainakin viisi käyttökertaa, kunnes väitti eilistä stanankuumaa kylpyvettä 35 asteiseksi. Saman mittarin mukaan kylppärissä on tänään 15 astetta lämmintä. Mittari muutti roskiin. Kiitokset laadusta sinne kelaan!