Lapsi tykkää pomppia. Äidin kädet eivät ihan hirvittävän pitkään jaksa pompottaa. Mutta pompottavat kuitenkin. Ystävä lupasi hyppykiikun. Saattaa olla, että olin joskus hiljaisesti vannonut, että sellaista ei ainakaan meille - kaikkea voi ainakin kokeilla. Olohuoneen katossa on jo valmiiksi varsin järeät koukut - arvelen, että edellisten asukkaiden aikana on myös pompittu ja keinuttu. Vuosikymmeniä en lähde veikkaamaan. Keinukin olisi hauska.
Vauvan loputtomalta tuntuva päästä-varpaisiin-valkoiseksi-rasvaus onnistuu hieman paremmin, kun sen kätösiin antaa hoitopöydällä pehmokisun ja ujeltaa itse miumau hyvällä falsetilla. Naurattaa aina. Vaihtoehtoisesti voi laulaa Pikku Papun laulut -levyltä opittuja biisejä. Malmsténit ei kelpaa, mutta yritän hiljalleen aivopestä. Onhan ne toisaalta aika depressiivistä kamaa.
Postilaatikosta on löytynyt tänä vuonna jo kaksi siemenluetteloa. Isoäidin kasvit on suosikkini. Istutuslaatikot pitää keväällä vääntää uusiksi ja haaveilen salaattiränneistä (ja siitä helvetin korkeasta aidasta, jolla naapurin kusipää saadaan pidetyksi omalla puolellaan ja mielellään myös poissa kyttäämästä tekosiamme). Olen myös vaellellut öisin pitkin ja poikin verkkoja löytäen aika mainioita TSI pihaleikkijuttuja. En osaa arvostaa tasaista nurmikenttää - kun on kerran piha, niin mieluusti sitä olisi kiva käyttää - erityisesti leikkeihin. Suunnittelu on siis hyvä aloittaa jo tammikuussa niin saa sinne toukokuulle (mikäli silloin jo lumi alkaa sulaa) hyvin kasattua painetta ja tavoitteita pihan suhteen.
Puoliso myöhästyi aamulla hiukan töistä, sillä meillä nukuttiin. Saattaa olla, että yön aikana lapsi ruokaili jopa neljä kertaa, mutta silti homma oli jotenkin rauhallista. Jos tuntuu siltä, että itselle uni maistuu ihan normaalisti, jätän lapsen nykyisin kainaloon nukkumaan. Siitä nyt voi mennä rikki ainoastaan meikäläisen selkä ja sekin on jo aika menetetty tapaus.
Parempi päivä, varovaisen parempi iho. Lapsi söi illalla hurjan kasan kaurapuuroa. Maistui, kun sekaan sotki teelusikallisen kookosöljyä. Sotku kiitettävä. Lusikoita lensi lattialle kahdeksan.
Pomppinen on täällä kans parasta, korkealla pitää päästä ja sylissä hyppiä. Räkänaurut pääsee kun äiti rallattelee sinisiä punasia ruusunkukkia. Mulla on heti olkavarret tulessa ton puntin kanssa :D
VastaaPoistaJoko tytön massu toimi? :)
Mää muuten joogailin tänään pojan päikkäreiden aikaan ja selkä ei särje niin kauheesti. Lapa kyllä edelleen. Miten sitä saisi vaan tavan näistäkin liikunnan rippeistä.
Nää mun kirjotuserheet on jotain loistavia. Aina ei voi onnistua...
PoistaEläpä hättäile, sain lukea hönönä moneen otteeseen, että mikä nyt on pielessä. Löysin, mutta pääasia että saa tolkun.
PoistaKahdeksan ja puolikiloista jötköä kun pompottaa niin kyllä muuten polttaa. Kai se hyvääkin tekee, voi edelleen jättää sen kahvakuulan hommaamatta.
Massu on kovalla, mutta pelittää. Luumuja tarjotaan aina iltapalaksi ja tyttö niitä kovasti rakastaa, en sitten niiden tarjoamasta avusta osaa sanoa. Kaivoin jo epätoivouksissani jättimäisen levolacpullon esiin, mutten uskaltanut ohjeen tavaamista pidemmälle. Raskausaikana sitä kerran vedin ja luulin kuolevani kipuun, kaasuun ja kuvotukseen. En samaa haluaisi lapselle.
Meneekö urheilusta jos eilen kaivoin autoni lumihangesta? Kannattaa maksaa naftaveroa jos sillä ajaa kerran viikossa kauppaan. Plääh.
Mää oon luvannut ihtelleni kahvakuulan 15 kilon painonpudotuksesta palkinnoksi.
PoistaMut hyvä että maha toimii edes jonkun verran. Raskausajan ummetus on kans yks karseimpia muistoja ja mulla se alko vaivata heti alusta. Taisi olla näitä aikoja viime vuonna kun en voinut syödä muuta ko neljän viljan puuroa ja mansikoita.
Me käytiin eilen kans kaupungilla kirpparilta kattoo syöttötuolia, ei ollut enää siellä, mutta poika nukkui 4h päikkärit. Kävin 10 minsan välein tarkistaan hengityksen. Aivan uskomatonta, tuota se ei ole tehnyt kertaakaan kotiutumisen jälkeen.
Ja hyötyurheiluhan on kotimammalle parasta sanovat naistenlehdet. Kaipaan silti salia ja zumbaa...
Poikahan vetäisi ihan uskomattomat päikkärit. Onnea! Siitä se lähtee. :)
PoistaMeilläkin tuo varmaan tykkäis hyppykiikusta, vaikka olen mietiskellyt, että sellaista meille nyt ei ainakaan tule. Kaveri punkeaa jo seisomaan (sylissä), vaikkei osaa edes istua. Tai kieriä tai ryömiä. Pointtina siis, että kaveri vaikuttaa tällä hetkellä niin turhautuneelta siitä, ettei pääse liikkumaan, että alan ehkä kohta harkita tuotakin vempelettä. Mun kädet ei jaksais koko päivän kantelua.
VastaaPoistaHienoa, että iho on ollut parempi ja yölläkin on ollut rauhallisempaa! Mä puhun jatkuvasti pojan siirtämisestä sivuvaunuun, mutta ei näytetä saavan aikaiseksi. Alan nimittäin epäillä, että ruokin (kirjaimellisesti) tuota tunnin välein heräilyä itse tunkemalla sen tissin suuhun heti kun poika vähääkään hänkslää.
Ehkäpä lasta ei tarvitse ripustaa siihen kiikkuun tuntikausiksi. Jos hetki päivässä piisaisi - tosin kiikusta muistaakseni varoiteltiin neuvolan jakamassa ohjelehtisessä (jossa käskettiin pitää vastasyntynyttä mahdollisimman paljon lattialla mahallaan - heitin sen lapun jo aikaa sitten saunanpesään).
PoistaMeillä istuminen on parasta ja seisominen toiseksi parasta. Sylissä. Ryömimisen alkeet alkaa olla puoliväliin suoritettuna. Varovaisen arvioni mukaan tarvitaan vielä hieman turhautumista ja SE houkutin.
Mä vannoin viime yönä puolenyön aikaan, että en sitten syötä ennen kello neljää. En vannomisia muistanut kun tutti heitettiin kolmen maissa pihalle, vauva hinkkiin, tankkaus ja palautus omaan pesään. Kuudelta havahduin taas syöttämään ja totesin, että saakelin hölmö. Se olisi aivan varmasti pärjännyt ilman annostaan (massu täynnä puuroa). Kummasti tuli mieleen, että tottumisessa on hienosti kaksi osapuolta ja kumpikaan ei osaa lopettaa. Ei välttämättä ole kovin järkevää, että ajoittain tungen vauvalle tipahtaneen tutin suuhun unissani ennen kuin se ehtii sitä pyytää. Kummasti puolessa vuodessa automatisoituu.
Iltapäivällä lapsi lekuriin. Siitäkin syyllinen olo.
Joo, ei tuntikausiksi, mutta kunhan joskus viihtyis jossain muuallakin kuin sylissä, niin sais ehkä lajiteltua pyykit tai heitettyä vaikka ruoan uuniin. Mä en tiedä mikä siinä on, mutta en ikinä jaksa kaivaa tota kantoreppua ja sitä paitsi epäilen, että ei tuo siinäkään viihtyisi, kun maisema ei vaihdu tarpeeksi nopeasti.
PoistaMä kanssa törttään sen hinkin heti suuhun, kun pikkujätkä alkaa piehtaroida, kun en jaksa muutakaan. Rauhoittuupa nopeammin. Viime yönä yritin pari kertaa antaa sen olla ja/tai rauhoitella takaisin uneen, mutta ei sekään kyllä toiminut, heräsi vaan kunnolla. Ähelsi tosin puoli yötä kakkaa, toivottavasti jätkää ei siunata yhtä huonolla vatsantoiminnalla kuin äitiään.
Ääh.. Meillä kakattiin viime yö. En kyllä itsekään suostuisi nukkumaan sonnat housussa, että ei siinä mitään, mutta ois ihan mahtavaa jos suoli toimisi päivällä. Tai yöllä KERRAN. Lekurin mukaan kova massu saattaa viitata allergiaan - jee. Puoliso luovutti neljän jälkeen ja lähti töihin. Mä oon nukkunu ehkä sen viisi tuntia.
PoistaMä käytän manducaa tosi harvakseltaan. Pitäisi opetella miten sen saa lonkalle ja selkään. Edelleen kauppareissuilla, jos on pakko ottaa lapsi mukaan (skitsoan tällä hetkellä influenssaa), ripustan sen liinaan. Tuntuu viihtyvän - tosin eipä tuo juuri mistään valita. Kokeile, jospa jälkikasvu hyväksyisikin kantelun.