Joulu on jostain syystä jo vuosia ollut jonkinlainen antikliimaksi. Hirveä hypetys ja kiire ja valmistelu ja rahaa ja kinkku palaa ja kuusi on hommattava ja teeveestä tulee lastenohjelmaa, syödään, avataan paketit ja sitten tuijotetaan paikallaolijoita typertyneinä, että tässäkö se nyt oli. Vuoden kuluttua uudelleen. Silti ihan joulusta tykkään. Noin neljän vuoden syklillä innostun aiheesta hirveästi ja leivon ja askartelen ja ihastelen ja koristelen - ei tänäkään vuonna.
Toivon, että asiaan tulee lievää muutosta viimeistään sitten, kun lapsi ymmärtää mistä on kyse. Sillä oli kyllä hauskaa joulupöydässä perusherkkujensa kanssa joulupukkiruokalappu kaulassa. Pakettien repiminenkin oli jännää ja paljastuneilla leluilla on leikitty. Tosin metsästämääni punakeltaista brion taaperokärryä (miksi sekin oli saatava lapselle, joka ei vielä edes ryömi) käyttää kissa.
Viime jouluna söimme pakastepizzaa sohvalla. Saikkulapussa luki vaikea masennus. Että siihen nähden ihan kiva joulu, joo.
Elo pyörii tarkahkoa rutiinia. Eipä siinä, sopii meikäläiselle. Lapsi ruokailee lounaan ja iltapalan. Sen kakka ei ole enää kakkaa vaan sontaa. Koirat ovat tyytyväisiä vihannespitoiseen dieettiinsä, tosin toisen turkkiin on jämähtänyt tukevasti kaurapuuroa. Kaikki, mitä lapsen eteen on ruokapöydässä isketty on kelvannut sokeroimittomista puolukoista munakoisoon. Eilen upposi melkoinen määrä jauhelihapötköjä valkosipulilla ja persiljalla uunissa paahdetun palsternakan kera. Valitettavasti suosikki klementiini on mitä ilmeisimmin syypää kurjaan ihoon, mutta käskyä välttää ei ole.
Ennen joulua piti allergiatestien tulosten olla jo selvillä. No ei olleet. Torstaina oli neuvolapimu lätkäissyt sähköpostia, että vastaukset eivät ole valmiina. Kiitin tiedosta ja tiedustelin samalla mitä pitää nykyisin tehdä jos halajaa kierukan. Sain vastauksen kysymykseeni perjantai-iltana puoli yhdeltätoista. Toivottavasti mimmi merkkailee ylitöitä ylös. Lapsen allergioista ei ollut puhetta. Oletan siis, että viljelyt on perseellään tai tulokset ovat lääkärin luettavissa - jotain kauheaa sieltä on siis paljastunut.
Onnistuin vetäisemään kauheat itsesyytökset ja päähänpotkimiset siitä, että minulla ei ole ehkäisytikun ujuttamiseen vaadittavaa kiertoa. Kun on viimeiset öbaut 12 vuotta kierrellyt 25 - 250 päivän vauhtia (sen jälkeen kun lopetin teininä naamariin kiskomani epillerit, joista meni nuppi jälkeenpäin ajateltuna niinkin hienoon kuntoon, että jee), huolimatta siitä onko paino ollut - 20 vai +20 jostain keskiarvosta, niin mua jaksaa aina loukata ja ahdistaa nämä svidun kiertojankutukset ja ihmettelyt, kun en osaakaan ennustaa seuraavaa vuotoa. Joo, ihan tahallani olen asian näin järjestänyt ja tuntuu tosi kivalta olla ilmeisesti hyvinkin friikki (vasta kolmannessa sukupolvessa) ja raskautuminen varsinkin oli tosi vaivatonta. Olen siis jälleen epäonnistunut naiseudessani.
Ehkä hankaluus onkin siinä, että on vuosia koittanut saada jotain tolkkua systeemiin lapsen toivossa. Lapsi on maailmassa - tavoitteemme siis täynnä. Tilanne onkin päälaellaan - enää ei olekaan ihan sama tärppääkö vai eikö tärppää. Ei saa tärpätä - kiitos. Nyt pitäisi saada systeemiin tolkku, ettei tarvitse paniikkikusta tikkuun joka välissä, kun edelliset menkat taisi olla marraskuun alulla. En tosin aiheesta juuri panikoi - mä oon aika tottunut.
Joo, hormonikierukkaa taas kerran suositeltiin. No otin ja luin pakkausselosteen. Enemmän kuin 1/100 masentuu. Nice. Luin pari artikkelia - ei suositella masentuville. Eipä siinä - kupariversio on ilmainen, sen asentelu ilmeisen perseestä (pitää taas ruikuttaa lähete paikallisen sijaan keskussairaalaan, koska haluan edelleen puhua äidinkieltäni toosaa ronkkivien henkilöiden kanssa). Mielummin kestän mahdollisesti helvetilliset vuodot (ei ne tästä nykyisestä voi kauheasti pahentua) ja karseat kivut sinne tänne jos vaihtoehtona on raskaus.
Korostettakoon vielä, että vauva on kiva. Raskaus ei.
Tänään pitänee hinautua anoppilaan. Otsaani kasvaa jo valmiiksi hiljalleen vähemmän sievä elin. On se anoppi ihan siedettävä, mutta sen valopää mies ei. Toivon, että toiveeni siitä, että isovanhempien puolisoita kutsutaan lapsen kuullen etunimellä, on mennyt perille. Kilahdukseni fammo och vaari - kortista lienee ollut riittävä. Lapsella on yksi vaari ja se on kuollut.
Kuinka reissu sujui?
VastaaPoistaRaskaus on ihan kamalaa, miten lie senkin voisi skipata. Tiedän, että joskus kolmannen haluan, mutta ei hemmetti miten se raskausaika/sektio pelottaa jo valmiiksi.
Aloitellaan täällä juuri yöunitappelua, seinät raikaa siihen malliin että taitaa olla pakko mennä hätiin. Ja ehkä pitää laittaa vielä pyykit koneeseen, poika pissi minut, viltin ja koiran äsken ja sen jälkeen pukli omat ja isänsä vaatteet. Tää meidän arki ei kyllä ole mikään kuvankaunis tapaus.
Heh, reissu siirtyi, muttei minun aloitteestani. Mahdollisesti lievästä kiukkuilustani johtuen kyllä.
PoistaJoskus muinoin ajattelin, että kaksi lasta olisi oikein hyvä. Kyllä yksi piisaa. Ehkä sitten viiden vuoden kuluttua voi asiaa miettiä uusiksi, en tosin jaksa uskoa, että muuttaisin mieleni.
Kurjaa, että teidän nukkuminen on tappelua. Ja elä kuule huoli, tyttövauvakin osaa pissata siten, että äidillään on vaatteet märkänä ja mäihällä elukatkin saa osansa.
Mä kanssa tykkäisin innostua joulusta silleen rennosti, mutta tänä vuonna ei hirveästi kyennyt. Toivottavasti siinä vaiheessa, kun lapsi jotain joulusta ymmärtää, se myös NUKKUU niin että äitinsä jaksaa sille jotain järkätä. :P
VastaaPoistaMikä ihme niissä allergiatesteissä kestää? Toivottavasti saatte jonkunlaiset järkevät tulokset pian.
Mua ahdistaa noi ehkäisyhommeleiden vuotohäiriöt. Mullahan on jo sen verran ikää ja verenpainetta, että yhdistelmäpillerit on nounou ja minipillerit aiheuttaa mulle lähes jatkuvan vuodon. Se on ihan saatanasta. Tuntuu, ettei paljon tarvitsis edes ehkäistä, kun ei innosta muutenkaan.
Vaikka mulla onkin edelleen lievä vauvakuume, se on kummasti lieventynyt tässä uniongelmien kurimuksessa. Samoin, kun lenkkaan tuolla lumessa vaunujen kanssa ja kiroan inhaa tunnetta alavatsassa ja jalkojen nivelkipuja, niin eipä tee enää yhtään mieli raskautua. Ei melkein edes tarvitse ajatella niitä kolmea viimeistä raskauskuukautta, kun oli kivulias puoli-invalidi ja univelasta sekoileva pipipää...
Mä en halua mitään hormonipohjaista, aina on meinannut ero tulla kun minä semmoisia olen käyttänyt.
PoistaVauvakuume tosiaan hälvenee huomattavasti kun ei nuku. Ja aamuisin kun on selkä niin kipeä ettei taivu pinnasänkyyn niin juu ei. Kävin viikonloppuna luistelemassa, meinasi häpyluu tuntemuksista päätellen irrota ja lähtä kävelemään. Loppunevatko nää liitoskivut lainkaan?
Mulle se yksi lääkäri täräytti kun hiukan helvetillisiä (luulin niitä helvetillisiksi silloin, kuinka väärässä olinkaan) vähän inisin, että kymmenen vuoden kuluttua ollaan lähellä lähtöasetelmaa.
PoistaVoihan sen ottaa sitenkin, että jos nivelet ja toosa on sitä ennen siedettävässä kunnossa niin on supermuija!
No kylläpä tämä ketjuttuu typerästi. Eli, Tylsyys, mä aattelin jo laatia jonkinlaisen joululukujärjestyksen, jota voidaan ohjelmanumeroineen noudattaa vuodesta toiseen, että lapsella on aina se sama perinteisiinnojaava elämys aiheesta. Saatan luopua ajatuksestani, on se jokseenkin neuroottinen.
PoistaJa siis periaatteessahan tässä pärjäisi ihan hyvin pelkillä spärdäreillä varmasti loppuikänsä kun ei juuri vehtaus kiinnosta ja limakalvotkin on niin mahtavassa kunnossa, että mulla nousee karvat pystyyn pelkkää edellisen kierroksen tamponinirroitusta miettiessä. Onneksi on se optimistituubi. Jos toi joskus nukkuis yli vartin pätkiä.
Vituttaa näissä ehkäisimissä, että hyvää vaihtoehtoa ei ole. Joko vuodat ja kipuilet tai saat veritulpan ja hulluuden. Puoliso tarjoutui käymään leikkuulla, mutta me ollaan liian vähälapsisia siihen. Damn.