Näytetään tekstit, joissa on tunniste pukine. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pukine. Näytä kaikki tekstit

11.4.2013

No se välikausi

Välikausineitsyenä koen valmistautuneeni orastavaan kauteen osin erinomaisesti - toisaalta olen muutamien yksityiskohtien suhteen erittäin hämilläni.

Perusasiat ensin:

Toimin yleensä kriisien keskellä erinomaisesti. Mitä kipeämpää paskaa niskassa - sitä rationaalisemmin ja tehokkaammin suoriudun. (Kyllä, olen jo vuosia seuraillut YK:n vapautuvia duuneja - saattaisin pärjätä, mutku tota lasta ei oikein voi hinata mukaan - duunipaikat on muuten koodattu: family / no family. Niissä family-paikoissa pitää hanskata ranskaa tai arabiaa.)

Käyn toisellakin sivuraiteella:

Teini-ikäisenä faijan oleskellessa katkolla muiden katkottavien kanssa järjesti katkoa ylläpitävä taho perhepäivän. Siellä sai ihmetellä muita juoppojen läheisiä oikein silmästä silmään ja pääsi tapaamaan faijaa (selvinpäin)  koulutetun päihdetyöntekijän läsnäollessa/johdolla.
Tämä Koulutettu Päihdetyöntekijä kertoi ensiksi yhteisellä luennolla (aiheesta millaista on elää alkoholistin kanssa, voi VITTU!), että hän on sokeririippuvainen ja vuoden sisällä parantunut sokeririippuvuudesta ja laihtunut yli kymmenen kiloa ja perhekin häntä nyt rakastaa. Olin joo 15-vuotias ja kelasin, että ole ämmä hiljaa. 15 vuotta myöhemmin olen edelleen samaa mieltä - tosin nyt sanoisin sen ääneen ja pyytäisin selvittämään, miten Koulutettu Päihdetyöntekijä kehtaa verrata alkoholismia kaikkine sosiaalisine haittoineen sokeririippuvuuteen, jonka ainut haitta on perseen leviäminen (ja hampaiden reikiintyminen & diabetes).
 Noh, henkilökohtaisessa tapaamisessa Koulutettu Päihdetyöntekijä katsoi parhaaksi kouluttaa minua ja piirsi oikein paperille, että millaisia alkoholistien lapsista tulee:

  1.  Pelle
  2.  Alisuoriutuja
  3.  Pärjääjä
  4.  Ylisuoriutuja 

Että siitä sitten valkkaamaan! Silvuplee! En tiijä saako valita useampia.

Mutta sellainen muisto päideriippuvaisen perheen tukemisesta 90-luvun lopulta.


Eteisessä roikottelen jo kuukausia sitten vuodenajoista tietoisena hankittua kuorihaalaria, jonka sisuksiin on kiinnitetty fleecehaalari. Tämä on ilmeisesti se välikausipaketti. Kuoriosa ei pidä vettä niin tehokkaasti kuin jotkut toverinsa, mutta arvelin, että tuo ei vielä tänä keväänä (mikä kevät?) vesilammikoissa ui. Syksy on eri asia, mutta pahoin pelkään, että koon 68 pläjäys ei tuolloin enää mahdu.

Haalariasiat on siis kunnossa (myös kantohaalari, mikä on mahtava, koska normihaalarien lahkeet on aina ihan pirun lyhyet). Pipoja on jos jonkinlaisia itse värkättynä ja ostettuna; on trikoota, merinovillaista aviatrixii, kypäräsorttia jne .

Kysynkin siis:


  1. Millaiset välikausikäsineet tuollainen pieni tarvitsee? Kai se haluaa jo hiljalleen alkaa käpälöidä asioita pihalla. Ja hiekkalaatikkokin saattaa ilmaantua pihaan Katumuksen avustamana. 
  2. Millaiset jalkineet tuollainen pieni tarvitsee? Kävellähän se ei osaa, villasukkia piisaa, kantamiseen on lämmikettä. Mutta jos se saa päähänsä möyriä maastossa? Pitäiskö hommata optimistikumpparit vai tunkea ne kauheat äitiyspakkaustöppöset kinttuihin ympäri vuoden? 
  3. Miten pieni suojellaan auringolta ja kuinka ryppyotsaisesti aurinkoon tulee suhtautua? Ulkoillessa käytössä on ne karseet Julbot. Hankinko läjän uv-suojattuja vaatteita/hamppuvaatteita/hamppukantoliinoja vai annanko olla ihan letkeesti vaan. 
Lapsi on muuten maitoallerginen. En halua soittaa aiheesta neuvolaan. 


Nyt mää imuroin ja teen vähän töitä kun toimintakyky tuntuu olevan olemassa - olisi edes puoli tuntia.

12.11.2012

Sohjo etc.

Onks tää nyt sitä tehokasta vaunuilua, mitä neuvolasta suositeltiin (kun tiedustelin milloin vatsalihaksille saa tehdä muutakin kuin joskus todeta, että ne oli)?

Kotikadulla. Sohjo jäätyi - vihreää traktoria ei näy. 

Lumi meni jo (toivottavasti se ei lähiaikoina palaa), mutta antoi kivasti esimakua siitä, mitä tuleman taas pitää. Onneksi on ne Kuomat (Prisman lastenosastolta neljä vuotta sitten hankittu, pelittää edelleen), joilla ei välttämättä kaadu, kun voi lisäksi roikkua vaunun aisassa kiinni. 

Pelkään kovasti, että kantamisesta on täällä periferiassa luovuttava talveksi - juuri kun löysin vanhan jättimäisen talvitakkini, jonka alle mahdumme molemmat sisävaatteissa, investoin kantokauluriin (halvempi kuin kantotakki) ja totesin, että homma toimii - jee! Jos en tosiaan lumi maassa pysy pystyssä edes vaunun kera niin kantaminen taitaa jäädä kauppakäynteihin - parkkiksella liinaan ja takaisin. 

Olen muuten hiljalleen oppinut rajoittamaan vauvan ylenpalttista pukemista, mikä on kyllä edelleen haastavaa. Tässä taannoin sulloin sen vaunuun nukkumaan nollakeliin toppahaalarissa, parissa sisävaatekerrassa ja luonnollisesti makuupussissa - ja kansi päälle. Sille tuli aika kuuma. Vetelee hirsiä kuistilla tälläkin hetkellä jalassaan villasukat, päällä fleecehaalari ja makuupussi - ja luukku kiinni. Eli edelleen mahdollisesti liikaa, mutta en sentään tunkenut sitä kahteen haalariin, kuten vielä viime viikolla. 

Mieleni tekisi kipaista reissussa Keski-Suomessa tai pääkaupunkiseudulla, mutta mukavuudenhaluni vie ylivoimaisen voiton. Vaikka automatkasta saattaisi selvitä (ainakin kohti itää), pelkään perilläoleskelun sekoittavan rakastamani rutiinit ja rituaalit niin pahaan solmuun, ettei siitä ikinä toivuta ja menehdymme kaikki univelkaan.

Väittävät reissuilun olevan helppoa ja hauskaa - varsinkin kun lapsen ruokailusta vastaa vielä hinkki, joka on yleensä aina mukana. Kuitenkin on havaittavissa, että tytär on joko herkkis tai me käydään liian vähän yhtään missään, sillä vierailu esmes naapurikylän Paukkuliinin luo saattaa aiheuttaa niin hurjan viriketulvan, että siitä uuvutaan ja kipistellään vaikka kuinka hurjasti. Myönnän, että olemme puolison kanssa lapselle varmasti melko ankeaa seuraa.

Siirryn pesemään keittiön. Sitä ennen käyn vähän tökkimässä kuistilla mahtaako lapsi olla ehkä kuitenkin vähän kylmissään. 

10.9.2012

Saavutus

Teen mää muutakin ko imetän ja rutisen.

Neuloin!

Sukkapari x 2

Ennen noita päästeli tulemaan sievää jälkeä parin illassa, kahdessa parissa taisi vierähtää melkein kuukausi. En ehkä aloita koon 68 nuttua, kasikymppinen saattaa olla tätä tahtia järkevä. Tytär pukeutuu tällä hetkellä kokoon 56. 

Langaksikin piti novitoiden sijaan hifistellä jotain perkeleenkallista babymerinoa, kun sujahdin vahingossa paikalliseen uuteen lankakuppilaan enkä kehdannut poistua ostamatta mitään. Onpahan pehmoisaa ja lämpöistä. 

Että liirumlaarum jne.

31.8.2012

Sukka osa 3.

Joo, ei ne pysy jalassa yöllä.

Ratkaisu:

Pussi
Lapsi lämpöinen ja pierujen potkuttelu tuntuu sujuvan helpommin kuin koivet lahkeissa. 

Tutan pussissa on se vika, että nepparit on pussin sivussa. Saisi olla tuolla pohjalla niin vaipanvaihto sujuisi irrottamatta koko viritystä. Saattaa tosin olla, että ompelen seuraavan itse, jolloin pussi aukeaa nimenomaan pohjasta. Olen kehno ompelija, mutta hämärän vakuuttunut siitä, että äitiys tuo itsestään mukana kyvyn ommella kaikkea kivaa. 


25.8.2012

Sukka osa 1.

Mysteeriä ratkomassa.

Aloitetaan helpoimmasta päästä.

Ei pysy jalassa:


Pysyy jalassa: 


Omin pikku kätösin neulottua. Erottavina tekijöinä muun muassa eijalassapysyvien sukkien osalta paska varsi ja käsittämätön muoto (ei kellään ole tuon muotoiset jalat). Jalassa kivasti pysyttelevät sukat ovat oikeasti tumput. 

Missä mun aivot on? Narikkaankaan en ole jättänyt kun en sellaisia enää käytä. Apua. 


5.7.2012

Nukku

Muun muassa jenkit käyttävät kidutuskeinona valvottamista.  Sotavankien ei anneta nukkua ja näin saadaan näppärästi kiristetyksi ties mitä tietoutta - aitoa tai keksittyä. Ainakin minä myönnän mielelläni mitä tahansa, jos saan nukkua yli kaksi tuntia yhtä soittoa. Hamillista, ettei kukaan kaipaa minulta minkäänlaisia tunnustuksia. 

 Viime yönä nukuin joka tapauksessa ruhtinaalliset viisi tuntia. Pätkissä, mutta kuitenkin. Olo on jokseenkin inhimillinen. Edellisyön pari tuntia ja helvetillinen ahdistus siitä, ettei ihan oikeasti kykene nukkumaan viimeisteli varsin loistavan päivän. Vuorokaudessa reilut kolme tuntia unta, kymmenen tuntia itkua ja loput lapsen syöttöä, nukuttelua ja hellimistä. Hellimisestä on tosin itku kurkussa aitous kaukana (mikä stressaa ja aiheuttaa vielä pahemman olon). 

Loputtomassa univajeessa, mieliala nollilla ja itku kurkussa pitäisi luonnollisesti näin äitinä ottaa puoliso huomioon tunteineen ja jaksaa vielä viihdyttää tuttuja. No en jaksa. Enkä halua kotiini ketään ulkopuolista tiiraamaan tilannetta. Varsinkaan kun seisomaan noustessa päässä humisee, nokka valuu räkää ja kurkun kunto ei salli mitään nieltävän. Toki tulisi olla sosiaalinen, tokihan se reipastuttaisi. 

 Kautta aikojen olen mennyt mielelläni aikaisin nukkumaan ja herännyt aikaisin. Nyt voisi vuorokausirytmin kääntää päälaelleen. Viime yönä tyttären teki mieli seurustella kello 01-04 välillä. Ei paljon naurattanut. Haavaisen kurkkuni kera jaksoin leikkiä jukeboksia muutaman tunnin, suihkia ressukan naamaan ajoittain maitoa, vältellä katsekontaktia, googletella onko tämä käytös tämän ikäiselle normaalia ja siinä sivussa pidättää itkua sen tosiseikan edessä, etten saa enää koskaan nukkua. 

 Öinen valvominen aiheuttaa sen, että pelkään yötä. Pelko puolestaan aiheuttaa osaltaan unettomuutta. 

 Joka tapauksessa, tytär herännee pian. Aion siirtyä sen kanssa pihalle, sillä sää on sievä, kovin pahasti ei tuule ja lähes koko eilinen tuli vietettyä sisätiloissa pitkin pihaa rymynneen kattoremonttiryhmän ansiosta. Kallista lystiä, mutta vanha, kammottavan sammaleinen tiilikatto on kuin uusi - murto-osalla uuden peltikaton hinnasta. 

Ulossiirtymisen johdosta olen jo tunnin verran stressannut mitä puen sen päälle. Oli kiva joo joskus olla oman alansa asiantuntija. 

11.6.2012

Ounou


Jos nyt ei pauku lastensuojeluilmoitusta niin ei koskaan. 

MÄ OON OLLU NEUVOLASSA ERIPARISUKISSA. 


Voi paska. 

:( 

7.4.2012

Kulttuurista

Tällanen vissiin pitää olla ainaski tässä kylässä jos meinaa tehdä lapsen. Ainakin kysyntä on huimaa alueen fb-kirppisryhmissä ja hinnatkin kovia. Oletettavasti siis ohjeistusta kaivataan, kun suhde omaan kehoon on mitä on.
Mää en ymmärrä. Tai vaan osaa. Enkä halua edes miettiä mikä olisi lähipiirin reaktio jos tuollaisessa julkisesti pyörisin.
Tarkempi perehtyminen asiaan osoitti, että isukeille on ihan yhtä hassuja paitoja, joissa tekstinä Pappa. Tosin pappa lukee rinnuksissa, mikä ei mielestäni ole kovin loogista.