17.1.2013

Yksi

Koska elämässä ei ole muuta kuin kakka ja yö:

Lapseni söi viime yönä tasan yhden (1) kerran. Se piipitti sivuvaunuun muokatussa pesässään puoli neljän aikaan, söi ison hinkillisen maitoa, kylläisenä käänsi päätään ja tuli palautetuksi paikalleen. Se tosin vaati maitoa uudemman kerran seitsemän maissa, mutta sitä ei lasketa yöksi. Lapsi myös nukkui useita tunteja ilman suusta törröttävää tuttia, mikä on vielä suurempi ihme. 

 En jaksa uskoa, että tämä tulee toistumaan lähiaikoina kovin moneen kertaan, mutta ilahdutti. Ehkäpä tytär on kerännyt voimia tälle päivälle, kun ulkona on aivan liikaa pakkasta vaunu-uniin (olkkarin nurkkaan nukutuksessa meni vaatimattomat 45 minuuttia). Sisällähän ei voi nukkua yli puolen tunnin rupeamia. Jee. Luvassa siis kipinää ja väsyä. Ja meikäläisellä on työkeikka - tietenkin - naapurikaupunkiin, josta ei niin vain hilppaista hinkin kanssa naaman eteen. Jospa kuitenkin seitsemän kuukauden ikäinen pärjäisi jopa kolme tuntia isänsä kanssa. Ne selvisivät toissapäivänä jo kahdesta tunnista. Stressaan ihan hirvittävästi autoa ja pakkasta. Mitä jos naftakone jäätyy matka varrella (tai päämäärässä, mikä on todennäköisempää ja lapsi kuolee sillä välin nälkään ja hinkit jäätyy tienposkeen)? 

Kakka on haastava asia. Viimeiset pari viikkoa reppanan massu on ollut superkovalla ja homma pahenee jatkuvasti. Hirveällä ponnistelulla saa aikaan kivikovia purukuminkokoisia nokareita. Olen harkinnut tiedustelevani neuvolasta paljonko mallasuutetta voi lapseen pumpata (kahdella teelusikallisella ei ole vaikutusta) ja paljonko levolacia on liikaa ja onko vielä jotain vaikka apteekkikamaa, millä jökin saisi taittumaan. 

Toisaalta, tunnetusti neuvolan palvelut ovat tähän asti olleet niinkin laadukkaat, että en ihan oikeasti jaksaisi kerrata, että lapsi syö hulluja määriä luumuja, se ei saaa juurikaan perunaa, porkkanaa, mustikkaa, banaania, maissia eikä vaaleita viljoja, sillä ne kovettavat mahaa ja minä en ole idiootti kuin ajoittain. Ja niin, me ollaan jo juotettu sille sitä gaaddääm mallasuutetta. Ja kyllä, se saa aterioidensa päälle vettä ja minä todellakin edelleen imetän, minkä tiedän ihmeelliseksi. 

Kas, kello on 11. Soitan silti.

Edit. 
Soitin.
"Imetätkö sä vielä?"
"Ootko antanu luumuja?"

5 kommenttia:

  1. Juhuu! Yhden kerran, ihan mieletöntä! Meillä taas vedettiin molemmat hinkit tyhjiksi ja kekkaloitiin silmät lautasena useampia tunteja (yhteensä) valveilla yöllä. Ei auta kuin uskoa, että aika korjaa.

    Mutta toivottavasti keksitte vatsan toimintaan jonkun konstin. Ei oo kivaa tommonen ähellys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuten arvelinkin ei ole kyseessä mikään tästä eteenpäin jatkuva tasainen käytäntö - söi sitten viime yönä neljästi, mitä oikeastaan osasin odottaa, kun päivä meni hulinaksi ja olin sen melkein kolme tuntia poissa.

      Mutta toivoa on ja yritän ajatella, että yösyönneillä on merkitystä maidontuotannon kannalta - ainakin väitetään, että yöllä tehdyt tilaukset pitäisi sitä paremmin käynnissä.

      Ähllykseen menee edelleen sitä gaaddääm mallasuutetta, mutta hieman helpottaa, kun voitelee vaseliinilla ihan vaan ulkoa.

      Poista
  2. :DD eikä! äh.

    Mut hyvältä kuulostaa yö.

    Mää räjähän kohta vitukseen jos ne menkat ei ala. Meinasin repiä mieheltä silmät päästä kun kehtasi korjata mun ääntämystä jossain ihan typerässä asiassa. Kilahdin. Eikä edes harmita. Tekisi mieli painella kotiin täältä, mut auto tuskin toimisi. Koira ei nauttinut aamulenkillä -24, en minäkään sen puoleen. Kiukku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä en oikeen tiedä itsekään minkä helvetin takia sinne soittelin. Piti aukoa vähän päätäkin sille tädille.

      Toivottavasti menkat pääsee valloilleen, kyllähän se yleensä edes vähän tasottaa hormonipiikkejä. Tosin meikäläisellä ei alkavaksi näy, ei kuulu, eli ihan normimalliin mennään.

      Mä en voi oikein edes hinata noita koiria lenkille jos menee alle -15 asteen. Toisella on lonkat paskana ja nivelrikkoa, tietysti kipeytyy mitä kylmempää on. Ja toisella jäätyy tassut (ja ehkä aivot). Onneksi on toi piha, missä viihtyvät. Itseäni voisin mieluusti ulkoiluttaa, mutta se tuntuu typerältä ilman koiraa.

      Poista
    2. Tuo -15 on aikalailla meilläkin kipuraja, mutta menee muuten seinille hyppimiseksi ja jatkuvasti kiehnätään pojan kyljessä leikkiä kerjäten (lapsi osaa jo tarttua napakasti korvista). Mutta tolle riittää kunnon ravia vajaa puoli tuntia, sitten hyysätään kinttuun kiinni. Tassuja saa alkuun olla jatkuvasti puhistamassa ja ko draamakuningatar retkahtaa kyljelleen kinokseen :D Pitäs hieroja ottaa tolle meidänkin otukselle, on niin kireetä taas kaikki liikkuminen.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.