Näytetään tekstit, joissa on tunniste lähikauppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lähikauppa. Näytä kaikki tekstit

10.9.2012

Tukko

Nokka on tukossa. Onneksi muut onkalot eivät juurikaan, ehheheh. Alkaa ihan suomeksi vituttaa eikä ihan vähänkään. Puolison loma meni koko porukan sairastaessa eikä tämä itsellä tunnu taittuvan, ei sitten millään. Olen sentään oppinut, että seisaallaan ei kannata niistää, tasapaino lähtee kun paineet heittää korvissa.

 Ulkoilutimme minun autoani eilen oikein meren äärelle, kun tuli todettua että se ei ole liikahtanut pihasta sitten edellisviikon Litili-reissun. En tosin minäkään. Hoksasin myös, että kiesi on tankattu viimeksi heinäkuussa. Kertonee joko siitä etten käy missään tai että olen siirtynyt liikkumaan jalkaisin. Veikkaan itse molempia. Joka tapauksessa, rannalla tuuli, mistä kehitin lievää ahdistusta lapsen pukeutumisen suhteen. Rannalla arvelin sen jäätyvän ja metsässä pakahtuvan. Ainakin puolen tunnin reippailu ulkoilmassa kostautui tietenkin lämmönnousulla ja karsealla väsymyksellä.

 Olisi ihan oikeasti kiva käydä vaikka Siwassa, alkaa kotonamöllötyskiintiö tulla taas täyteen. Sinänsä lienee hyvä oppia, ettei loma-ajoille kannata asettaa seuraavaan pariinkymmeneen vuoteen minkäänlaisia tavoitteita, ne eivät täyty kuitenkaan. Tällä kertaa oli huimana tavoitteena käydä yhdessä retkellä.

Siitä huolimatta, että tytär herää enää keskimäärin kaksi kertaa yössä, olen ihan perkeleen väsynyt. Toki flunssa imee osansa, mutta jos loppuelämä pitää opetella olemaan, elämään ja ajattelemaan näissä sumuissa, niin ei helvetti.

Koska rahaa on aina ihan liikaa, läpsähti lämmityskulujen säästöyrityksemme näppärästi reisille. Kolmessa vuodessa kun on lämmitysöljyn hinta noussut ajoittain jopa 40 senttiä litralta, ja alvinkin osuus on kiva, olemme nuuhkineet vaihtoehtoisia lämmitysmuotoja. Talon edellinen omistaja oli juuri ennen myyntiä vaihtanut pannun ja polttimen eli niihin ei kannata koskea. Ilmalämpöpumppu on meillä yhtä tyhjän kanssa rintamamiestalon kekseliään pohjaratkaisulabyrintin ansiosta. Vaihdoimme siis lähi-idän ja Buzz Aldrinin riistoöljyn paikalliseen huomattavasti edullisempaan bioöljyyn (joka kauhukseni ilmeisesti valmistetaan minkinraadoista, jotka tosin aiemmin ovat päätyneet lähinnä muhimaan ties minne). Kuution verran on tuoretta öljyä puhdistetussa tankissa, mutta poltin käsähti. Ei kiristä ei.

Lisäksi meneillään on verenpainettani uskomattomiin lukemiin kohottava Naapuri-Gate.

Mun on pakko päästä kohta pois kotoa. Toisaalta, sehän järjestyy: torstaina on neuvola. Vittu.

18.4.2012

Postin kasvatus & tavaravuori

Asioin eilen Postissa. En pidä asioinnista Postissa, mutta silloin tällöin se on väistämätöntä, sillä kaikki verkkokaupat eivät suostu käyttämään suosikkiani Matkahuoltoa. Matkahuolto toimittaa kamat Siwaan, jossa on kiva palvelu - ainakin meidän Siwassa. Siwa soveltuu sosiaaliseksi harjoitteluksi jopa vaikeasti masentuneelle. Ja sieltä saa herkkuja.

 Postiin. Tavoitteenani oli hakea kaksi pakettia, joiden saapumisilmoitukset saapuivat luonnollisesti tekstiviesteitse puhelimeen. Karautin paikalle hyvissä ajoin - 20 minuuttia - ennen sulkemisaikaa. Tiskille kiirehtiessäni ei paikalla ollut lisäkseni kuin yksi asiakas, asiakaspalvelijoita oli riittämiin.

 Ensimmäisenä hieman rottaa muistuttava keski-iän jo ohittanut miesvirkailija tiedusteli onko minulla henkkarit mukana. "Onkssulla henkkarit?". Lompakko kädessä kerroin, että on kyllä. Ojensin herralle puhelimen. "Mä katon tän yhen ensin niin ota se henkkari sillä aikaa esiin!" Tein työtä käskettyä ja luovutettuani herralle ajokorttini, sain allekirjoitettavaksi paketin mukana tulleen lapun. Herra tutustui ajokorttiini varsin huolellisesti ja osasi hienosti raapia paperiin kissankokoisin kirjaimin sotuni loppuosan.

 Toisesta paketista en saanutkaan valmista pakettikorttia allekirjoitukseen, vaan printatun kuitin. "Paa nimes alle!" kuului käsky ja minä sitä toteuttamaan. Ojentaessani kuitin herra Asiakaspalvelijalle hän vilkaisi lappua ja päätyi heiluttamaan sitä aggressiivisesti nenäni edessä tivaten: "Saaks tästä muka selvää?!" Taakseni ilmestyneessä jonossa kuului huokaus ja leukoja loksahti auki.

 Hillitsin itseni kerrankin. Ihan rauhalliseen ääneen kerroin virkailijalle, että minulle voi sanoa ihan nätisti ja asiallisesti, että voitko laittaa vielä nimenselvennyksen. Herra tärähti siihen malliin, että osui, mutta tyytyi toistamaan ivallisesti: "Laittaisitko sen nimenselvennyksen, kiitosolkaahyvä." En ole vielä koskaan joutunut puhumaan aikuiselle, työtään tekevälle miehelle kuin seitsemänvuotiaalle kakaralle. On kyllä kiva, että on noita kasvatusalan opintoja ja työkokemusta. Ei nekään vuodet ole hukkaan hukutettu.

 Toisaalta minusta on järkyttävää, että viitsin edes kirjoittaa aiheesta. Kirjoitin tosin Postille kivan asiakaspalautteen, johon pyysin ihan yhtä kivaa vastinetta.

Kotona on tavaravuori, joka kasvaa uhkavasti kohti kattoa. Mikäli nykyiset merkit pitävät paikkansa, osuu huippu kattoon (joka ei ole kovin matala) parissa viikossa. Lienee syytä suorittaa esmes viikonloppuna inventaario ja lopettaa hamstraus.

Kettu ja mursu päivystävät vuoren keskivaiheilla. Mursu <3