Vauva kasvaa, mikä on kiva juttu. Vauva on myös päättänyt avartaa maailmaansa ihan tosissaan ja kierii ympäri taloa vakava ilme pikku kasvoillaan. Eilen se maistoi sähköjohtoa ja pari päivää sitten kalastin sen olkkariin rehatun sängyn alta. Ajoittain maltetaan vielä pötkötellä viltillä puuhailemassa, mutta arvelen, ettei kieriminen ole ainakaan vähenemään päin.
Pikkasen vajaa ysikiloinen tyyppi kainalossa KAIKEN tekeminen on osoittautunut hankalaksi. Alkuviikosta vedin lätkällisen panadolia niska&selkäjumiin ja totesin, että nyt riittää.
Käytämme edelleen kauppareissuilla aivan pistämättömäksi osoittautunutta caboo close carrieria. Se on hyvä. Tosin sen paketissa luvataan käyttömukavuutta viiteentoista kiloon saakka. Ihan en allekirjoittaisi, trikoo on aika pehmoisaa ja aika-ajoin saa olla pakettia kiristelemässä (mikä ei ole vaikeaa, vaatii yhden ranneliikkeen, mutta kuitenkin). Pahoin siis pelkään, että caboo tulee seuraavien kuukausien aikana meillä tiensä päähän. Kamalaa.
Manduca on roikkunut olkkarin seinällä olemattomalla käytöllä lumien saapumisesta lähtien (pelkään jostain syystä kuollakseni liukastumista lapsi kyydissä - kukapa ei pelkäisi; talvikantelu lienee enemmän suurkaupunkilaisia varten). Vanhasta muistista viritin lapsen eteen - toimii edelleen, tosin paneeli on tällä viikolla kokoon 68 siirtyneelle edelleen aivan paskan kokoinen. Auki liian suuri ja kiinni jotenkin väärä. Uutuutena viritin lapsen lonkalle roikkumaan, mutta en ilmeisesti osannut - toinen hihna tuntui lasta hinkkaavan ja paneelin yläreuna kääntyi kummasti.
Joka tapauksessa rohkaistuneena uskaltauduin virittämään lapsen selkään, vaikka olimme kaksin kotona. Säädöt päin persettä, lapsi liian alhaalla ja sen yläkroppa aivan liian kaukana selästäni saimme aikaiseksi leipätaikinan. Ilmeisesti kyydissä hengailu oli jännittävää - kyytiläinen istui ilmeisen vakavana, piteli äiteestä kiinni ja päristeli ajoittain.
No mullahan tietenkin sekosi tästä kaikesta pää, tartuin googleen ja tulin siihen tulokseen, että ainakin kunnon kudottu liina on saatava ja mielellään jotain muuta hauskaa - wrap tai podeagi tai mitäniitäon. Ja kun kantotuotteen valitsee tarkasti niin määhän kannan ton vielä eskariin. Selkä kiittää eikä lapsi karkaa.
Eli tosi järkevää, kun samaan aikaan pitäisi säästää jokainen mukaylimääräinen roponen. Kangastörsäilyni ovat tosin tuottaneet tulosta. Mekko ja housut valmiina (tietenkin aivan liian suurta kokoa).
On se kivaa kun se kasvaa, vaikka nyt alkaa jo kauhulla katsomaan etta kasvu vaan jatkuu ja kohtahan se menee kouluun! Meilla tyttö painaa vasta nyt 18kk iassa sellasen 11kg pienikokonen kun on, hyva jos löytyy joku asiallinen kantosysteemi silla lahennellessa 10kg alkaa tuntua jo pyllypesut ja muut ronttaamiset. Meilla oli baby björnin reppu, jota mies kaytti tosi paljon ja makin mm. siivotessa, neiti keikkui mukana imuroidessa, liinailut jai jotenkin kokeilematta ihan kokonaan.
VastaaPoistaYritän lohduttautua ajoittain sillä, ettei tuo varmaankaan samaa tahtia kasva ihan koko ikäänsä. Pakkohan sen on kohta laantua hetkeksi niin ei tarvitse oka välissä olla vähän kauhuissaan, miten iso se onkaan.
PoistaKieltämättä nämä pakolliset - yleensä yhden käden varassa - tapahtuvat huoltotoimenpiteet alkaa ottaa koville. Nopeudessa on onneksi kehitytty. :)
ahdistaa liinat, en haluu/jaksa/viitsi askarrella ja harrastella liikaa näiden vauvajuttuin kanssa. alkuun oli lainassa hug-a-bub, mutta en sitonut sitä kertaakaan. kaikki on sanoneet että vähän vanhemmat viihtyy ehkä sit manducassa paremmin - nyt vaan välillä treenailen sen kanssa, itku tulee aika äkkiä. ja joo, meikän vauva on saman kokoinen ja se tosiaan ei istu siihen vekottimeen kauheen hyvin. ehkä sitten keväämmällä.
VastaaPoistaMä ajattelin aina, etten varmasti sorru mihinkään liinoihin, pysyttäydytään ihan vaan näissä feikeissä ja repuissa. Jostain on ilmaantunut hirveä hinku kokeilla - en ajatellut aloittaa 150 €:n japanilaisella silkkiliinalla tms.
PoistaTytär on siinä mielessä kiva tyyppi, että leppoisana tapauskena sen kanssa on ihan kiva treenailla kantohommia. Manducassa ei oo tullu itkua sen jälkeen kun luovuttiin vauvatuesta. Jospa tuo tuosta muutaman sentin venyttyään istuisi paremmin.
Mua rassasi Manducassa se, kun joudun asettelemaan aina ne olkaimet ristiin, että härveli pysyy mun päälläni. En jotenkin jaksanut yksinäni alkaa edes säätää sen kanssa. Sitten tuli valaistuminen. Treeni vissiin kuitenkin auttaa tässäkin.
VastaaPoistaLiinat tuntuvat ajatuksena hurjilta. Menis varmaan hermo, kun yrittäis opetella niitä solmintatapoja, vaikka onhan niitäkin ns. pikamalleja. Toi teidän Caboo näyttää kyllä kivalta.
Selkäpuolella kantaminen on mulle vielä ihan mysteeri. Täytyis varmaan vilaista pari YouTube-videota aiheesta. Toi meidän jantteri ei ole kuin reipas seitsemän kiloa ja ollut kokoa 68 jo jonkun tovin, siirtynyt osin jo 74:een, ja se etupaneeli yltää sitä niskaan asti auki ollessaan.
Mä en oo manducassa saanut edes aikaiseksi hiissata niitä olkaimia ristiin, oikeastaan juuri siitä syystä, että arvelin, etten koskaan pääse ovesta pihalle jos sille tielle läksin.
PoistaCaboo on ollut tosi kiva. Sillä ei vaan kanna kovin pitkään - kuukausissa eikä tunneissa. Parin tunnin shoppailuspree ja kyllä tuntuu. Lapselle se lienee kuitenkin mukava kun on niin pehmoisa, mutta kuitenkin tukeva. Ja nopee.
Ilmeisesti liinan sitominen ei olekaan niin vaikeaa kuin miltä se näyttää. Ainuttakaan videota en ole aiheesta katsonut, mua hirvitti jo aikoinaan ne manducavideot.
Kun paneeli on auki - hukkuu tuo lapsonen sen sisuksiin. Kiinni sitä voi toki pitää, hanskaahan tuo jo kroppansa aika hyvin, mutta unen päästessä se ei enää pelitäkään.
Selkäänripustus ei ollut vaikeaa. Jätin vyön aika löysälle, ripustin tyypin kyytiin ja hiissasin sen hiljalleen selkäpuolelle. Peilistä oli loppuvaiheessa apua.