Jättiläismäinen virkkuukoukku, 200 g lankaa, laatikon kätköistä kaksi nappia ja valmista pääsi.
 |
| Mekko |
Hieman on liian suuri, mutta oletettavasti lapsi kasvaa. Mekkoinnostukseni aiheutti lieveilmiönä sen, että jouduin törsäämään Metsolan alekankaisiin hävettävän suuren summan (ainakin ompelemaan opettelevan näkökulmasta) ja kaivamaan sen hyvän kaavan vanhasta käsityölehdestä.
Tekee mieli myös neuloa, sain hiljattain valmiiksi useamman useita vuosia puolivalmiina tai viimeistelyä vailla roikkuneen käsityön. Viime yönä ompelin pienen liivihameen harjoituskappaleena. Virkkuukin hingututtaa, kämmekkäitä on kiva tehdä, mutta pipoja en jaksaisi vääntää. Mahdollinen tiskirätti voisi onnistua. Ja jokin mekko.
Oleksä opetellut noita käsityöhommeleita ihan itseksesi? Mun päivän teema näyttää olevan "jumi", sillä mulla lyö hirveän vastustuksen päälle näissä käsityöhommissa, vaikka jollain perverssillä tavalla ne ehkä kiinnostaiskin. En vaan usko, että pystyn itsekseni tajuamaan niistä yhtään mitään. Tai jos tajuaiskin, niin ei vaan ehkä osais ja menis hermo. Pahasti.
VastaaPoistaHieno mekko! Pitäiskin laittaa blogiin kuva äidin kutomista "panssarihousuista" - se on tänä vuonna kunnostautunut liian pienien vaatteiden kutomisessa lapsenlapsilleen. (Housut eivät siis liittyneet mitenkään sun hienoon mekkoon, tuli vaan mieleen ylipäänsä aiheesta käsityöt.)
Mä oon opetellu oikeastaan kaikki käsityöhommat nimenomaan itsekseni - lukuunottamatta toki peruskoulun kässäopetusta, josta on lähinnä päälimmäisenä mielessä ahdistus ja se, että aina piti odottaa ja tuli huono numero.
PoistaNeulomaan ja virkkaamaan opettelin stitch 'n bitch-kirjoista. Ompelua yritän aina silloin tällöin ikivanhalla koneella, jossa on toimintoina suora ja siksak. Haastavinta onkin opetella lukemaan ohjeita, ensin opettelin tajuamaan miten neuleohjeet toimii, sitten hiljalleen virkkuuohjeet. Ompelusysteemit on edelleen sarjaa wtf, mutta yritän parhaani ja odotukset ei oo kovin korkealla.
Yllättävän hyvin jopa ompelukoneen kanssa ikään kuin rentoutuu kun hiessä ähertää ja epäonnistuu ja pähkäilee ja hoksaa ja ties mitä. Neuloessa kyllästyn vähän liian nopeasti. Pitäisi aina saada tehdä omasta päästä, mutta taidot ei useimmiten ihan riitä.
Vaadin nähdä panssarihousut. :)
Mun käsityöura lakkasi yläasteella puolikkaaseen kaulakuiviin ja säkkimäiseen hameeseen :D Oon ihan käsi kaikessa tollasessa. Paremmin pysyy vasara ja kirves kädessä.
PoistaMut hei, ihana mekko!
Mun äiti on ammatiltaan ompelija ja se ihmettelee kun mä oon ihan töhö ompelukoneen kanssa. Onneksi pojalla on myös kaksi isoisoäitiä ja muutama muu sukulaisnainen jotka kutoo ja neuloo sille ties mitä. En ehkä kuitenkaan kehtais ottaa kunniaa itselleni ;)
Mä tykkään kanssa ihan kauheasti nikkaroida, mutta siinä palaa aina käämi ja puolisoparka pelastaa sen, mitä pelastettavissa on - ja siivoaa autotallin.
PoistaMeillä ei ole sukulaisia, joilta saisi neulottuna muuta kuin sukkia, joita neulon ihan mielelläni itsekin. Täytynee siis ottaa härkää sarvista ja alkaa neuloa villahaalaria ensi talveksi. Ainakin on sopivasti aikaa välillä lepuutella jos alkaa sylettää.
Täytyykin vilaista noita mainitsemiasi opuksia.
PoistaMä olin myös koulussa käsitöissä ihan tumpelo, hidas enkä tajunnut yksinkertaisimpiakaan ohjeita. Kässän ope aina ojensi tasaisin väliajoin nasaalillaan ("TYTöööööt!") meitä takarivin kikattavia tyttöjä. Mun äiti ja edesmennyt pappani taisivat käsityöt, mutta musta tuntuu, että mulle noita kädentaitoja ei taida olla pahemmin periytynyt. Tai sitten mulla on taas vaan ongelmia tän mun hermorakenteeni kanssa.
Vau!
VastaaPoista