11.1.2013

Kieppu ja kakka

Tytär oppi aamulla matkustamaan pitkin lattioita kierimällä. Kieri kuin olisi aina kierinyt. Aamukahville töistä saapunut isänsä säikähti ja palautti lapsen muutamaan otteeseen viltilleen, josta tehokkaasti karattiin. Kieppuminen on ilmeisen kuluttavaa - päiväunille simahdus oli ennätyksellisen nopea. 

Pistäydyimme keskiviikkona lastenlääkärin pakeilla (julkisen pikalähete ei ole vieläkään poikinut yhtään mitään) ihon ollessa aivan järkyttävässä kunnossa. Apteekin kautta kotiin, rasvaus supervoiteella ja aamulla iho kunnossa (siis päällisin puolin, kuurina tuota käytetään). Lapsen olo on ilmiselvästi helpottunut punoituksen kadottua. Kunhan iho on parantunut ja pysyy hanskassa on taskussa lähete prick-testeihin. En ole jaksanut/ehtinyt googletella kuinka tarkkoja ja luotettavia testit ovat (veren perusteella jokseenkin epäluotettavaa kaiketi), mutta pakkohan nuo on testata. Yksityisellä hyvinkin nopeaa on toiminta - julkisella saa käsittääkseni testausaikaa vartoa kuukausikaupalla (mikä on joo järkevää kun kyseessä on lapsi, joka opettelee syömään). 

Taiteilen tällä hetkellä ruoka-aineviidakossa. Mitä antaa lapselle syötäväksi? Lääkäri oli sitä mieltä, että ainakaan kananmunaa ei kannata lapselle antaa (mutta minun kananmunattomasta elostani ei ole sille merkittävää hyötyä). Maitoallergiaa herra epäili saman tien kun kuuli lapsen holtittoman piereskelyn loppuneen samanaikaisesti meikäläisen maidonkäytön kanssa (yritin kinnata viiksijogua kalsiumin takia, nyt vedän kalkit purkista). Maitoa en olisi muutenkaan lapselle antamassa, mutta omassa ruokavaliossa se pelottaa kovin (käytän lähinnä juustona). 

Lapsi popsii mielissään bataattia ja kukkakaalta. Parsakaali ei ole viime aikoina maistunut. Kaurapuurokaan ei uppoa. Hedelmien suhteen olen kauhuissani. Sitruksia ei missään nimessä, omena on kiikun kaakun, päärynää olen antanut ja luumuja. Lapsi rakastaa luumuja. Luumu-bataatti-kukkakaalidietti ei pidemmän päälle ole kovin monipuolinen. Mutta entäs viljat? Soija? Liha? 

Ruokavalion aspekti kakka onkin ihan toinen juttu. Maha on kovalla ja pahasti. Lääkäri arveli jökityksen liittyvän allergioihin. No jee. Mallasuutetta on varovaisesti lusikoitu lapsen suuhun veteen sotkettuna. En haluaisi lusikoida, mutta en saa uutetta valitettavasti injektoitua hinkkiinkään. Pullostahan meillä ei suostuta juomaan. Harkitsen jo levolacin käyttöönottoa. Tavara olisi saatava pehmenemään. Näen painajaisia viisivuotiaasta, joka kakkaa housuun peloissaan siitä, että kakkaaminen sattuu. Eikä tuo vähän päälle puolivuotiaallekaan mukavalta vaikuta. 

Päivittäisenä mantrana: Lapsi saa ravintonsa maidosta, eiookiire, eiookiire, eiookiire. 
Päivittäisenä paniikkina: Saako se tarpeeksi nesteitä? Saako se tarpeeksi ravinteita? Saako se tarpeeksi virikkeitä (kun sitä ei koskaan mihkään viedä)? 

Ei se varmaan saa tarpeeksi yhtään mitään. Enhän mäkään saa koskaan tarpeeksi karkkia. 

6 kommenttia:

  1. Onnea kiepusta! :)

    Ja tsemppiä allergiaviidakossa rämpimiseen...voi kökkö. Mä niin pelkään tuota kanssa, koska lapsellahan on molemmilla vanhemmilla ollut pienenä ruoka-aineallergioita. Molemmilla vanhemmilla näyttää olevan snadisti atooppinen iho vieläkin (mutta onneksi vain snadisti). Että geenit on kohdallaan.

    En mä ehkä huolestuisi tuosta mallasuutteen lusikoimisesta, jos siitä nyt ei kauheaa tappelua synny. THE kirjasta huolimatta taidan itse kallistua sormiruokailun ja soseruokinnan välimaastoon - tai ainakin me kokeillaan, miten soseet uppoavat. Tuo kun avaa suunsa aina ihan onnessaan, kun saa lusikasta äidinmaitoon sotkettua D-vitskua.

    Voi kun nyt selviäisi kunnolla, mitkä ruoka-aineet niitä vaivoja aiheuttavat. Jos tuosta jotain positiivista hakee, niin ainakin useilla noilla yliherkkyyksillä on tapana häipyä, kun lapsi kasvaa.

    Saaks muuten kysyä, mitä rasvaa saitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks. Tämän nyt arvasi. Lapsen isällä ei kaiketi pahemmin allergioita ole ollut, mutta meikäläisellä senkin edestä ja päälle odotellaan nyt sitä astmaa puhkeavaksi. 1/4 riskillä sen suhteen mennään, eiköhän se sieltä tipahda.

      Lusikoimisessa ei sinänsä mitään vikaa. Neiti ei vain siitä tykkää. On jo tottunut lappamaan iltapuuronsa ääntä kohti lusikalla ihan itse. On muuten veikeän näköistä hommaa. Siinä kun yrittää nestettä lusikalla tähdätä suuhun kun tyyppi auttaa niin ollaan siinä ruskeassa tahmassa kaikki ja haistaan mämmiltä.

      Kaipa nuo herkkyydet häviää, mutta silti on välillä hätä ja epätietoisuus on tunnetusti inhottavaa.

      Rasvaksi saimme locoid lipidiä. Siitä kivaa tavaraa, ettei se kuivata ihoa niin saakelisti. Lisäksi perusrasvalle vuoden reseptin niin ei tarvitse koko ajan olla ruinaamassa lisää.

      Poista
  2. Mää kauhulla ootan kun lapsi lähtee liikkeell. Aamulla kävin keittiössä pari minsaa ja poika löytyi ihan eri paikasta kun mihin sen jätin. Mahalleen menee ja kovasti yrittää päästä eteenpäin, eilen ei vielä moista yrittänyt, ja jospa kuivaharjotteluun kuluisi aikaa vaikka kk.

    Jospa saatte selvyyden tuohon allergia-asiaan. Mutta kuten yllämainittua, monesti herkyydet katoavat ajan kanssa. Laiha lohtu ehkä tosin tässä tilanteessa. Tsemiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän kovasti arvostaa ja päivä päivältä uskallankin nauttia enemmän siitä, että peruspuuhailu onnistuu vielä loistavasti sen kummemmin lasta vahtimatta, ts. esmes vessassa voi käydä ihan rauhassa pelkäämättä, että tuo halkaisee kallonsa.

      Kuivaharjoittelussa on se kurjuus, että siinä pääsee aina kiukku. :/

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hop, kiits! Tässä onkin vähän enemmän puurtamista.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.