Tulin siihen tulokseen, että pääsee isompi päähäiriö ja taas joku uusi FXX.X papereihin mikäli jatkan sektiokokemusten ja jahnausten tavaamista ihan koko päivän. Pikkuannoksissa lueskelu on ihan mielenkiintoista. Olen myös rajoittanut lähteitä, tiettyjen keskustelupalstojen antiin en tämän asian puitteissa halua tutustua.
Koska lueskelulle oli keksittävä vaihtoehto, tartuin toki siihen luontevimpaan ja päätin sievän kesäillan päätteeksi parturoida/keriä (ei trimmata) hurtille kivat kesälookit. Tunti per haisuli ja lopputulos on ihan hirveä, mutta kesäisen vilpoinen.
 |
| 2 x talviturkki, ei sis. koiraa. |
Ostin myös fb-kirppikseltä "uuden" lieden, kun en saa vanhaa enää kuuratuksi. Puoliso sen jo kipaisi (ja maksoi - tosin halapa oli), asennuksen suhteen mietitään vielä, että a) yritetäänkö itse,b) kysytäänkö naapurista apua vai c) soitetaanko maanantaina sähkömies paikalle.
Epäonnistuminen hyvässä hengessä on itseasiassa just sitä mihin pitäisi pyrkiä. Se ei ole epäonnistuminen vaan tavoitteenasettelu järkevälle ja riittävälle tasolle, joka ei ole se paras.
VastaaPoistaMä otan tän! (ja muista tää itsekin)
Kun olisikin joku/jokin, joka ajoittain muistaisi kuiskia korvaan, että riittää, riität, nyt on ihan hyvä, ei enempää, hidasta, lopeta jo...
PoistaNäillä taustoilla kun sitä ei ole ihan helpointa itse kehitellä.
Tiedän. Mutta usko mua kun sanon, että sitä voi opetella, voi oppia suhtautumaan itseensä kuin hyvään ystävään. En mä muiltakaan vaadi täydellisyyttä (ainakaan kamalasti), miksi itseltä?
PoistaMikä oikeus on istua toisen olkapäällä kuiskimassa että tuo meni pieleen ja tuo voisi olla paremmin ja ethän sä edes yritä ja virheenkin teit? Mä olen koittanut alkaa omaksi parhaaksi ystäväkseni ja sanomaan, että hienosti tehty ja hyvin menee ja eihän sitä voi aina. Kyllä se vähitellen vaikuttaa. Hitaasti.
Näistä äänistä on kirjoitettu ymmärtääkseni jossain Tunnelukkosi (tmv.) -kirjassa. Selailin sitä kerran, se oli ärsyttävään tyyliin kirjoitettu mutta ajattelin, että se voisi olla ihan hyvä lukea.
Että sillee.
Onnitteluni, mikäli pystyt tavaamaan näitä itsehoito-oppaita huutamatta ääneen. Mä en pysty.
PoistaEn pysty! Tuossa kirjassa huomiota kiinnitti se, että puhuttiin selvästi puhumisen arvoisesta asiasta: siitä, miten sisällä huutaa eri tavoin arvostelevien äänten vahingollinen kuoro.
VastaaPoistaYhtäkään kokonaista kappaletta en kirjasta kyennyt lukemaan, joten kaupan hyllyyn se jäi.