3.5.2012

Sukuvika

Oujee, eilen kävin neuvolassa. Olin ihan kiltisti ja leppoisalla tuulella enkä provosoitunut kauheasti. Hyvä tyttö.

 Verenpaine oli kovasti kohollaan, josta tyttö huolestui. Mittasi uudestaan, kohosi lisää. Päätti punnita, mitata ja etsiä sydänääniä, jonka jälkeen mittailla paineita uudelleen. No vielä hirveämpiä lukuja. Huolestui, komensi soittamaan hänelle jos on kehno olo ja tarjosi paikallista äitiyspolia ("säkö et missään nimessä suostu täälä menemään?"). Ihmettelin ihan ääneen, että miksen voi käyttää sitä tahoa, jossa olen hoidossa ja jonne ihan pääsee kyllä samanakin päivänä jos on tarvis. Jos paikallispolin tuontipojilla ei ole riittävästi asiakkaita, he voisivat mielestäni keskittyä suomenkielen opintoihin.

Minulle tarjottiin myös imetysvideota kotiinviemisiksi. Kieltäydyin youtubeen vedoten.

 Yöllä alkoi ihan helvetin huono olo. Oksensin pari tuntia, huono-olo-oksennusta, ei oksennustautioksennusta. Tähtiä silmissä ja paineet koholla. Kun pääsin sänkyyn kehno olo palasi ystäviensä supistusten kera.

 Soitin aamulla polille (keskussairaalaan). Soittivat takaisin, lähdepä ajamaaan. Siellä sitten selkä mutkalla käyrällä silmät ristissä kun nukutti. Käyrä kaunis, siis lapsen. Äiteen paineet päin persettä.

 Lääkäriä siinä sitten odottelemaan. Otti pari tuntia. Tuli hiki ja ehdin katsoa teeveestä kaikki ylen uusinnat edellispäivältä. A-studio oli ihan mielenkiintoinen. Pariskuntia isoine mahoineen ja kauhean nuorine isukkeineen meni ja tuli. Kunnes päästiin asiaan.

 Huolestunut lääkäri. Tiedusteli missä kohtaa mahaa lapsi on. Näytin, että tuossa. Tarkisti vielä kortista, että eilen merkitty raivotarjontaan. "Kyllä sen täytyy olla syvällä sun lantiossa, kun ei täällä päätä tunnu". No ei ollut eikä ole ilmeisesti ollut pitkään aikaan, mitä vähän ounastelinkin (eikai vauva voi päällään hakata pakaroitani niin että tuoli tärisee). "Joo, jalkaterät on aika hyvin täällä lantion sisällä". Okei. On sitten jälkikasvu tulossa maailmaan perse edellä ("kyllä se voi siitä ehkä vielä kääntyä") ja on siinä sivussa mureuttanut kohdunkaulan pehmeäksi ja suun auki. Ihmettelinkin, miten lapsen pää voi tuntua sisältäpäin isketyltä puukolta toosassa. "On varmaan ollut tuntemuksia".

 Neiti Lääkäri oli sitä mieltä, että osastolle verenpainelääkkeitä syömään ja lepäämään. Järkytyin hieman. Kertoi kuitenkin varmistavansa asian kollegaltaan, kun vasta erikoistumassa on. Pääsin kotiin laboratorion kautta ja epämääräisten ohjeiden kera. Ei lääkitystä. Saattaa olla ohimenevää, mutta saattaa olla alkava myrkytys. Kiva.

Päätä särkee edelleen, paineet on koholla, muttei yhtä härskisti kuin eilen, saati aamulla. Ihan koko ajan ei kuvota, mutta ruokahalu on kadonnut. Tilannetta seurattava ja jostain syystä kehotettiin alkuviikoksi varaamaan neuvola-aika. Öö.. miksi?

Itse olen päästellyt maailmaan myrkytyksen takia käynnistettynä viikolla x, tosin ainakin nelisen viikkoa ennen määräpäivää. Myrkytys saattaa olla perinnöllistä. Jee. Taas uusi toveri listaan (alzheimer, alkoholismi, astma... voi veljet!).

Olin suunnitellut lomapäivän kunniaksi vierailevani luottomaalimyymärin luona ja laittavani puolisolle kerrankin syötävää ruokaa. No en laittanut, haki vietnamilaista, kun ruikutin surkeana keittiössä, että meillä ei oo täälä mitääään.

 Tervetuloa kohti maailmaa, lapseni - vaikka perse edellä. Äiti menee taas lepäämään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.