16.5.2012

Luovuus

Kuten todettua, kipaisin työkeikalla eilen. Tilaisuudessa luennoitiin luovuudesta (ja sen yhteydestä yrittäjyyteen, yäk) ja olen edelleen varsin yllättynyt tasosta. Luento oli oikeasti hyvä. Toisaalta, esitystä aiheesta kuin aiheesta seuraa jos asian esittäjä on asiansa asiantuntija, ei pelkää yleisöään eikä jää piileskelemään ppt-kasan taakse, ääni väristen/kyllästyneenä.

 Luovuus on siis taitoa ja kykyä nähdä asioita eri näkövinkkeleistä ja intuitiivista suunnistusta informaatiotulvassa. Selvä. Välillä on palattava maan pinnalle ihmettelemään realiteetteja, sitten saa taas liitää. Näin saadaan aikaiseksi hyvä ja luova yrittäjä.

 Valitettavasti kohderyhmällä taisi mennä ohitse anneista parhain: se, että koulu ei tapakaan luovuutta. Näin on väitetty ja väitetään edelleen, enkä itse ole koskaan oikein tajunnut mihin se perustuu. No ei mihinkään. Kymmenen vanhana lapsonen alkaa ajatella loogisesti ja siirtyy ajatuskuvioissaan aikuisempaan maailmaan. Tuolloin villi ja hölmö maailmankatselutapa luonnostaan rajoittuu. Tämä tapahtuu ilmeisesti myös ilman koulua.

 Olenko minä sitten luova? En kovin. Pitääkö kaikkien olla luovia? Tuskin. Luovuudella arvellaan valtakunnantasolla olevan hurjaa merkitystä kansantalouden ja yrittäjyyden suhteen. Toki. Asia nyt vain on niin, että kaikki eivät ole matemaattisesti tai musiikillisesti lahjakkaita, eivät siis myöskään luovasti lahjakkaita. Harmillista.

 Onko sitten kaikki luovuus käytettävä aina ja ikuisesti samantien hyväksi? Onko ajatus siitä, että opiskelisi niiden hauskojen ja luovien ammattien (joiden harjoittajille on ainakin kolme paikkaa vuosittain auki) sijaan tai lisäksi jotain, millä elättää itsensä ja perheensä. Joillakin aloilla on vain oltava oikein kuvottavan luova ja aktiivinen pärjätäkseen ja hankkiakseen elantonsa. Jos luova voisikin olla vasta vapaa-ajalla?

 Näin. Ugh, jne.

2 kommenttia:

  1. Musta tuntuu (ah, hieno tapa aloittaa lause ja olla muka uskottava siihen päälle), että ne nuoret/kersat/tyypit itse siellä koulussa tappaa luovuuden. Eihän mikään ole niin mustavalkoinen ja konservatiivi, kuin teini-ikäinen.

    Tuon lausunnon perustelen sillä, että voin kehua seuranneeni teinien elämää luokkahuoneympäristössä melkein viisi vuotta ja aina ne pennut takertuvat samaan vanhaan ja kaikki vähänkin laatikon ulkopuolella oleva vaan vituttaa niitä. Esimerkkinä nyt vaikka ainekirjoitus (lempipuuhaani silloin kun en jaksa niille mitään opettaa). Tulevaisuuden suunnitelmia käsittelevässä aineessa 95% jengistä väittää, että 5-10 vuoden päästä heillä on perhe, talo, auto ja koira. Melko luovaa, eikö vain?

    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa. Kauheita konservatiivinuoria, luovuutta ei sitten lainkaan, kaikki erilainen pelottaa. Iiks. Siinä kansantalouden pelastajat käytännössä, mutta opettajalle inistään, että ne luovat tyypit pitää porukasta löytää ja tukea niitä luovuuksissaan, jotta elinkeinoelämä virkistyy ja Suomeen saadaan uupuvat 60 000 pk-yritystä.

      Koko luovuudessa mielestäni on ristiriitaisinta se, että kyseessähän on oikeastaan kehityspsykologinen häiriö.

      Mua muuten vituttaa opettaa aina ja ikuisesti joka kielestä vaan alkeita. En pääse koskaan kirjoituttamaan aineita. Saati niille naureskelemaan/huokailemaan/hakkaamaan päätä seinään. Eli ammattikielellä arvioimaan.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.