27.5.2012

Kasa

Alkaa taas vaihteeksi kasautua ahdistuksen aihetta ja reipas keko hirsiseiniä niskaan. Toki sunnuntain (joka sattuu olemaan vielä puolison syntymäpäivä) voi viettää jonkinlaisessa kippurassa sängyssä itkua pidättäen, mutta ei se ihan oikeasti herkkua ole. Vietin silti.

 Liika on liikaa, neljän seinän sisällä on varsin hedelmällistä kasata pelkoja, ahdistuksia, vitutuksia ja epäluuloja komeaksi torniksi. Ja eiköhän tässä vielä ehdi useampikin tekijä heittää varjonsa muutenkin onnistuneen ja ihanan odotusajan loppumetreille. Jos pitää kuulua ensin siihen kymmenykseen, joka sairastuu raskausajan masennukseen (ja sairastuneista kuinka suuri osuus siihen vaikeaan lajiin), sitten luonnollisesti siihen muutamaan prosenttiin, joiden sikiöltä kaivetaan niskaturvotusta ja uhkaillaan sydänvioilla ja vielä perään ollaan kolmessa prosentissa, joiden kersa ei suostu kääntymään, että sen saisi ilman puukkoa maailmaan, niin on se nyt vittu. Mä en enää jaksa.

 Ja päälle vielä kevyenä lisänä isä, joka oikein vittuillakseen menee kuolemaan 53-vuotiaana, kun ainoa tytär on raskaana. Äidin sisko, joka päättää kehua kusipääksi, kun en suostu puhelimessa kuuntelemaan hänen aina yhtä asiantuntevaa analyysiään tilanteestani oleskellessani osastolla kohonneen verenpaineen ansiosta. Isoisä, joka ei osallistu poikansa hautajaisiin, mutta ajelee harva se päivä pitkin kotikatuani kyttäämässä mitä meillä tapahtuu.

 Kaiketi pitäisi läksiä kotipihan ulkopuolelle, kipujenkin uhalla, kohtaamaan katseita, arvostelua, ihmetystä. Ja kuuntelemaan tyhjänpäiväistä lässytystä ja jeesustelua - todennäköisimmin toisella kotimaisella. Onhan se itsestä kiinni ja oma moka jos mökkiytyy eikä tutustu ihmisiin ja hajoaa aina vain pienemmäksi ja pienemmäksi ja merkityksettömämmäksi. Onhan se saatanan hienoa, että piti pilata elämänsä muuttamalla paikkakunnalle, jossa olen töiden lopettamisen jälkeen tavannut äitini, puolisoni sekä muutamia hoitoalan työntekijöitä. Valmis.

 Katkera ja yksinäinen kusipää. Voi miten hienon elämän tästä saikaan aikaiseksi.

2 kommenttia:

  1. Voihan perse, vähän turhan paljon tauhkaa on nyt kerääntynyt yhteen raskauteen. Voimia. Ymmärrän niin hyvin nuo ketutukset liittyen erakoitumiseen, sekopäisiin sukulaisiin ja vaivoihin.

    VastaaPoista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.