Luvat kuntoon

Suomi on siitä erinomainen maa, että ihan penskasta lähtien tällä oppii pyytämään luvan asiaan kuin asiaan. Päiväkodissa piti muistaakseni kysyä saako ottaa hyllystä kirjan (päiväkoti oli jokseenkin vanhoillinen ja tunnelmaltaan kireä) ja saako mennä leikkimään. Koulussa opittiin pyytämään kauniisti lupaa vessassa pistäytymiseen, seuraavan tehtävän tekemiseen jne. Sitten päästiinkin jo kotiintuloaikojen venytyslupiin, naimalupaan ja ajolupaan. Sitten on aikuisten luvat.

 Olen melko vakuuttunut siitä, että tämän lapsen jälkeen ainakin oma lapsilukuni on täynnä. Yksi riittää, kiitos. Jos raskaus on alusta loppuun melkolailla helvetillistä ja uhannut myös henkeä, ei mielestäni ole järkevää lähteä uudelle kierrokselle. Lapsi tarvitsee ja ansaitsee äidin, joka on hengissä ja toimintakykyinen. Seudulla tehtaillaan ihan riittämiin lapsia ja väestönkasvu on maailman suurimpia ongelmia. Siispä haluan jättää lisääntymisen tähän. 

 Kun lisääntymisestä on kyse, nousee pinnalle ehkäisy. Jokaisen suomalaisen peruskoulunkäyneen tulisi tietää perusasiat ehkäisystä ja suuri osa tavoitteen täyttää, mikä on mukavaa. Itse olen tullut tulokseen, että hormonaalinen ehkäisy ei minulle osu lainkaan ja näen koko asian jokseenkin epäilyttävänä. Kierukoilla saa ilmeisesti aikaan lisää lapsia ja vähintäänkin vaivoja, ja kondomi, joka on toiminut erinomaisesti viimeiset kymmenen vuotta ehkäisijänä, on omalla tavallaan vaivalloinen (tosin sotkuttomuudessaan mahtava). 

 Haluaisin siis sterilisaation. Siihen tarvitaan kuitenkin lupa - jos on nainen. En ole synnyttänyt kolmea lasta enkä ole täyttänyt kolmeakymmentä, tarvitaan siis useamman lääkärin lupa. Edelliset kohdat täyttyessä, luvan voisi myöntää myös yksi lääkäri. Miehen sterilisaatioon ei lupaa tarvita. 

 Luvanvaraisuus johtuu ilmeisesti siitä, että muutama prosentti operoiduista katuu. No nyyh. Jos ei ole varma päätöksestään, niin ei muuta kuin kierukka sisuksiin. Mielestäni on kuitenkin mielenkiintoista, että nainen tarvitsee luvan - mies ei. Tosin miehistä häviävän pieni osuus teettää toimenpiteen, vaikka se on miehelle helpompi, kivuttomampi ja nopeampi. 

Joka tapauksessa, minä voin päättää vain omasta kehostani ja sen käytöstä (siis lääkärien luvalla). Mielestäni en voi pyytää puolisoa katkomaan piuhojaan, mutta edelleen vituttaa, että viime kädessä luvan naisen lopulliseen ehkäisyyn tarjoaa Valvira. 

 Myös kelalla on mielenkiintoinen lupakäytäntö naisten suhteen. Synnytyksen jälkeen on käytävä neuvolassa näyttämässä toosaa, että saa paperin, jolla saa äitiyspäivärahaa. Anteeksi mitä? Jos todistusta toosan kunnosta ei ole määräaikaan mennessä toimitettu kelaan, rahantulo katkeaa. 

 Selitysten mukaan näin varmistetaan jälkitarkastuksiin osallistuminen. Onko minulla jotenkin vinksahtanut käsitys kanssasisarista vai olenko ihan ulkona? Eikö jälkitarkastus ole järkevä asia, johon suurin osa osallistuu ilman pakkoakin? Tai mikäli ei halua osallistua, tulisiko tarkastusta jotenkin inhimillistää, jotta osallistuminen olisi helpompaa ja miellyttävämpää, eikä taustalla tarvitsisi Kelan heiluttaa ruoskaa. 

 Missä ovat ne Kelan etuudet, joiden takia miesten on käytävä hakemassa lappu lääkäristä? Täytynee perehtyä asiaan tarkemmin.