21.9.2012

Poni

Heräsin yöllä kolmen aikaan lapseni norminälkävingahdukseen. Kuulostelin hetken, josko se kuitenkin vielä nukahtaisi ja pohdin mahtaako tutti olla lähettyvillä vai onko se ammuttu suusta ties minne.

Muutaman minuutin kuluttua lapseni kuulosti pieneltä, kiukkuiselta ponilta ja tursusi komealla paineella vaipallisen kakkaa. Pieni unipussi näytti puhelimen valossa oikein paisuvan paineesta. Sitten se hymyili. Siis vauva, ei pussi.

Olen ollut valtavan onnellinen siitä, että lapseni ei kakkaa öisin. Meillä ei yläkerrassa ole riittävän suurta lavuaaria pyllypesuihin. Onneksi on niitä rättejä, jotka kannattaa ostaa litilistä. Pirkat varsinkin on ihan paskoja, niitä tulee paketista aina viisi kerralla, vaikka kuinka nätisti koittaisi ottaa.

Toivon, että lapseni suoli ei toimi ensi yönä. Haluaisin nukkua ja se on huomattavasti helpompaa jos ei ole pakko nousta sängystä vaippaa kaivamaan. Tosin, se edelleen ruokailee tunnin, parin välein, että tursuttavaa riittää.

Autostani pamahti laturi, joten matkasimme muskariin Paukkuliinin ja poikansa kyydillä. Tytär oli muskarin pienin, melkein kaikki muut jo käveli tai konttasivat. Nice. Mä luulin, että se on VAUVAmuskari.

Tekee ihan vähän mieli todeta koko touhusta totuttuun tapaan, että VMP, mutta yritän kasvaa ihmisenä ja asennoitua kivasti. Iloisesta asenteesta kun saattaa olla jatkossa ihan iloa ja hyötyä. Että kyllä sitä tunnin viikossa kestää, mutta sen jälkeen on seinä jo pystyssä mun osalta.

Mutta sviddu niitä biisejä: Kävelen, kävelen, kävelen, kävelen, stop. Syksy tulee, puuhpuuh. Keinun, keinun, tilulilulei.

Meillä kuunnellaan onneksi kotona vähän parempaa musiikkia. Ainakin sillloin kun äiti ei saa päähänsä harjoitella kitarointia.

8 kommenttia:

  1. Anteeks mutta: =).

    Mä luulen, että mulle kävis samoin. Tai käy. En ole päättänyt vielä. Mua kauhistuttaa jo nyt ajatus piiristä, jossa lässytetään höpsöntöpsön biisejä ja läpsitään handuja yhteen (tai helistetään jotain marakasseja). Sitten ne toiset hymyilevät aurinkoisesti ja lässyttävät, ja mun ilmeestä näkee kilometrien päähän, että mua ei se touhu oikein nappaa.

    Ja siis ei leikissä ja musisoinnissa mitään (aiotaan varmasti jotenkin harrastaa niitä kotonakin), mutta kun joku siinä hommassa on, joka ei oikein ehkä ole mua.

    Huomasin muuten, että tietoni paikallisen muskarin sijainnista olivat noin 25 vuoden takaa ja se muskari sijaitseekin nykyään tuossa meidän päädyssä kaupunkia. On sinne silti talsimista.

    Ou nou, vai on teillä vieläkin yösyöminen noin pop. Meilläkin on välillä, mutta mm. nimiäisistään (ja jatkuvasta rinnalla roikkumisesta) lapsi uuvahti niin, että kiskaisi yhtäjaksoista unta yli viisi tuntia. Mähän tietysti valvoin sen vieressä rinnat pakottaen ja miettien, onko kaikki kunnossa kun se ei herää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ymmärrä miten voi olla niin vaikeeta toisten aikuisten läsnäollessa ihanasti ja aidosti musiikista nauttien esmes tanssia vauvan kanssa. Ehkä siksi, että se musiikki oli paskaa. Enkä pidä tanssimisesta.

      Mikäs siinä jos veisattaisiin ikivihreitä Malmsteneja tai oikeasti fiksuja laululeikkejä, mutta ei saatana jos jouluun saakka pitää kävelläkävelläkävelläkävellästop.

      Kannattaa varmaan kysellä toiminnan sisältöä omasta muskarista. :P

      Nämä yösyömiset ja varsinkin päiväsyömiset isken sen tiheän imeskelyn piikkiin. Meillä oli jo välillä jopa 4-5 tunnin öisiä uniputkia. Ja aina kun venähtää "liian" pitkäksi uni, äiti valvoo.

      Äiti valvoo aina.

      Poista
  2. Hahaa, meillä kävelläänkävelläästop isosiskon toimesta! Pitikin kertoa tytölle mitä muskarissa tehtiin...

    Jospa siellä sais esittää toivelauluja aina seuraavaa kertaa varten. Ei muuta kuin O-vihkot käyttöön, en mainitse paikkakuntaa mut tiedät mitä tarkoitan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kysyä jos saisi tuoda ehdotuksia ja toivomuksia. Jos vaikka teemoittain esmes kehtolaulut tms.

      Siiiiliiitäääään silisilisiiiliitääääään vauvan kylmää kaulaa.
      Mun vauvan kaula on harvemmin kylmä, enkä tiedä miten sitä kaulaa voi silittää. Vai miten se meni? Ei ne laulut jääny ees päähän.

      Poista
  3. Mä olin ilmoittautumassa paikalliseen muskariin, kunnes näin pienen präntin: "1- vuotiaasta ylöspäin." No, osataan me kotonakin kuunnella musiikkia, lauleskella ja heilua. Eipä tarvitse katsoa kaikkien niiden muiden mutsien naamatauluja.

    Mä en ole ikinä tajunnut, kuinka kivaa kakkaaminen voi olla, ennen kuin näin Junnun ilmeet toimituksen aikana. Se on sitä aitoa iloa, kun olo helpottaa. Vallan pistää naurattamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vuoden päästä kuule sitten! Kyllä viimeistään silloin pitää olla harrastamassa lapsen kanssa yhdessä, että on sitä laatuaikaa.

      Kakka on vaan huippu juttu. Onhan sitä itselläkin usein varsin kevyt olo toimituksen jälkeen; ei ihme, että pienellä on mukavaa, onhan se lasti melkoinen osa sen painostakin.

      Poista
  4. Me ei käydä muskarissa (kun löytyy vaan seurakunnan vetämä ja siihen mä vedän rajani, että kirkko ja mä pysytään erillään) mutta muissa vauvahummailuissa noita laululeikkejä on vedetty. Uh. Tyttö saa kotona kuulla oikeaa musiikkia päivät pitkät(isänsä on musiikkifriikki, minä van soittelen käteen sattuvia isän valitsemia cd-levyjä) ja mitäs on suosikkeja: Vili Vilperin tunnussävel (WTF?!), Piupalipaulali (Lännen Jukan esittämänä ja äidinkin jos oikein kovasti revittelee) ja laululeikki "Tässä isäpupu, tässä äidin näät.." (uskomattominta on että tämä toimii myös pantomiimina niitä hetkinä kun äiti ei kehtaa lauleskella). Ei siinä mitään, että lapsen musiikkimaku on outo, mutta kun yön pimeinä hetkinä nuo repeatilla vedetyt biisit pyörii mielessä, niin ei oo kivaa (tahdon parempia aivomatoja, kiitos).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ounou, mulla on viime aikoina yön pimeinä tunteina soinut päässä mm. Vanha setä tuhatjalkainen, Äidin kasvimaalla sekä Oravan pesä. On tullut leikittyä lastenlaululevyä, kun muutamana iltana on tytär keksinyt kokeilla paljonko ääntä kitusista lähtee. Lähtee muuten kovaa!

      Hassu on vauva kuunnellessaan levyjä. Viimeksi se möllötti hartaana Amelie-leffan soundtrackia, varsin meditatiivinen ilme naamalla.

      Arvelen, että srk:n muskari (vaikkei tääläkään juuri evluteista perusteta) olisi voinut olla meille passelimpi kuin tuo musikhusetin. Kun siitä perkeleen kulttuurierosta ei pääse mihinkään: joo ryhmä on suomenkielinen, mutta vetäjä ei. Sitten silisilisilitetääääään vauvvan olkkapääääitäää.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.