Viime yönä myrskysi. Puuskana päästeli kolmeakymmentä metriä sekunnissa puolenyön jälkeen. Heräsin siihen, että talo tärähti. Että lepää rauhassa Iso Omenapuu. Kunnioitettava yli kuudenkymmenen vuoden ikä tuli lopullisesti täyteen. Että se siitä kauniista ja suojaistasta pihasta. Taidan viedä naapurin keski-ikäiselle mielenterveyskuntoutujalle ja äidilleen telkkarin, niin saavat katsella sitä eikä meitä.
Eilen oli kiva päivä. Heräsin kohtuullisen virkeänä, puuhailin kohtuullisen virkeänä, ehdin jopa ommella hetken. Puolisolla tosin pamahti käämi häiriötä köhisevän itkuhälyttimen kanssa, paineli Prismaan hankkimaan hifistelylaitetta (ei sentään videokuvalla). Että mikä on miehellä mielessä. Toi mukanaan myös karvakäsipizzaa, josta pääsi niin hyvä ähky, ettei hälyttimelle syntynyt tarvetta.
Iltasella tytär väsähti, mitäs nukkui iltapäiväunia vain puolen tunnin pätkissä. Kolmen tunnin korviarepivä huuto päättyi, kun avasin makkarinikkunan selälleen (silloin oli jo se myrsky), irrotin lapselta housut ja iskin sille tissin suuhun. Housut jalassa ei hinkki kelvannut, ei mistään suunnasta. Nukahti lopulta itkuhikkaansa nieleskellen puolentunnin tuutulaulusession perään.
Ajoittaisena optimistina (eli hölmönä) arvelin, että nyt se varmaan nukkuu ainakin neljään saakka, kun on karjunut itsensä überväsyksiin. Paskat. Tyttärellä oli nälkä puoli kahdelta, vartin yli kolme, puoli kuudelta sekä seitsemältä. Olen tänään ehtinyt imettää sen vasta seitsemän kertaa. Oletan, että kyseessä on kolmen kuukauden tiheän imeskelyn kausi. Toivottavasti. Muuten tulee vähän rankat oltavat joulukuulle asti.
Tänään pitäisi saada aikaiseksi noukkia omenoita (kaksi yli 50-vuotiasta puuta tekee jokseenkin reippaasti satoa), että niitä saisi tyttärelle pakkaseen. Moottorisaha pitää käydä lainaamassa ja samalla reissulla hakea pari uutta puuta. Jos vielä muutaman isomman pensaan saisi hyvien naapurien puolelta siirrettyä kyttääjänaapureita piilottamaan, niin vot. Ja kaikki tämä tunnin välein imettäen!
Uroskoiramme on ollut viime viikosta asti pennuntekoreissulla. Sen pitäisi palata huomenna. Edellisen harvinaisen-typerien-koiranpentujen-valmistusreissun päälle se ei jaksanut lenkkeillä viikkoon. Samaan aikaan narttukoiramme (joka repi itseltään mahakarvat vauvan tullessa taloon osallistuakseen imetykseen) on ottanut tavakseen ulvoa ja ulista, kun vauva itkee. Että on sitten kollektiivisesti paha mieli kaikilla.
Perjantaina mennään muskariin. Angst. Onneksi Paukkuliini tulee myös mukaan, jos se vaan muistaa ilmoittautua!!! Eipähän tarvitse syyllistää itseään siitä, etteikö tarjoaisi lapselleen riittävästi varhaista musiikillista aktivointia, vaikka sitten hampaat irvessä.
Toivotaan, että on kyse tiheän imun kaudesta! Voimia!
VastaaPoistaMeillä yksi kissoista huutaa, kun vauva "huutaa". Samainen kissa oli niin järkyttynyt vauvasta, että huusi myös ensimmäisen vuorokauden vauvan tultua kotiin. :P
Mä oon vähän ehkä jollain perverssillä tavalla kade, että meette muskariin. Mun on ehkä turha haaveilla, varsinkin kun ne ovat yleensä niin epäinhimilliseen aikaan, että joutuisin heräämään oikeasti aamuyöllä, että ehdittäis messiin. Mulla kun ei oo sitä autoa ja täältä kestää n. 45 minuuttia talsia keskustaan... En tiedä, ehkä mä otan vielä harkintaan, jos sinne nyt vielä otettaiskin lisää tyyppejä, kun ei olla mihinkään ilmottauduttu.
Ounou, onneksi meillä ei kissit kilju vauvan tahdissa. Onpa erikoinen katti, tosin meillä nuo maatiaislaatuiset reagoi muutoksiin ja stressiin lähinnä vetelemällä reippaasti ruokaa naamariin ja pitkillä päiväunilla. :P
PoistaMua huvittaa tuossa muskarissa muuten se, että virallisesti sinne olisi pitänyt ilmoittautua viime keväänä. Meinasin aukoa päätä, että oisko ollu pääsykokeetkin mahalle, että onko sillä rytmitajua.
Kai siitä muskarista selviää ja on toki omalla tavallaan etuoikeutettu. Hinta kun oli kohtuullinen, Jyväskylässä näytti lukukausimaksu olevan vauvamuskarista 130 €, täällä sentään 90 jöötiä halvempi. Ja vaikkei lapsi reagoisi hommaan mitenkään niin ainakin äiti saa alkaa opetella olemaan riehumatta julkisesti ja etsimään sen korvasta-korvaan-hymyn naamalle.
No nyt on ilmottauduttu. Saas nähdä mitä tulee vastaukseksi, toivottavasti ehdin mukaan. Jos en mahdu, paukutan kattiloita täällä pojan kanssa. Eiköhän sen musiikkikorva kehity vaikkei äiti osaakaan kauheasti lauleskella. Vielä ei oo sanonut vastaan, vaikka laulaa loilotan fablerbjörniä kaupankin parkkiksella. ;P
VastaaPoistaHee, mahduimme mukaan. Kattilankansien paukuttelu jäänee toivottavasti tulevaisuuteen.
VastaaPoistaAsia selevä. Hyvä näin, organisoidaan logistinen osuus puhelimitse.
PoistaSeuraavaksi värikylpy! Eikä sellainen sinapinkeltainen.