Todiste

Siitä huolimatta, että äitiyteen valmistautuminen ja perheelliseksi ryhtyminen on ennenkaikkea henkistä valmistautumista asiaan, kuuluu prosessiin myös varustautumista tarpeellisin tavaroin. Näin olen asian järkeillyt ja saanut ajatuskuviolleni tukea neuvolan perhevalvojilta, jotka jaksavat muistuttaa lapseen liittyvien positiivisten mielikuvien merkityksestä (eli kiitokset sille, joka keksi esitellä Suomen terveydenhoitajille mielikuvavauva-käsitteen), mutta myös aktiivisesti tiedustella, onko vauvalle jo ostettu tavaroita.

Yleensä vastaan tavaratiedusteluun huvikseni miten sattuu - viestin voi tulkita ihan miten lystää. On toki hienoa, että perheille - äideille -lapsille on tarjolla valtakunnallisia tukijärjestelmiä, mutta en saatana edelleenkään siedä, että minua kohdellaan kuin alaikäistä tyhjäpäätä. Ei, lapselle ei ole tietenkään hankittu mitään, kun aateltiin sulloa se siihen kelan laatikkoon ja siinähän on ainakin kaksi vaippaa ja vaatteitakin monta.

Olen varsin hämmentynyt kaiken vauvatavaran edessä. Talon mukana saimme pinnasängyn, myyjä arveli meillä olevan sille enemmän käyttöä kuin hänellä (vastaeronnut mies). Kaveri lainasi juuttikehdon, jonka voi ripustaa kattoon. Puolison sisko lahjoitti muun muassa sähkökäyttöisen lypsykoneen, johon suhtaudun epäluuloisesti. Vaatetta on tullut kassikaupalla, tosin olen kaikki mielestäni rumat sullonut surutta vinttiin odottamaan kuljetusta sopivaan loppusijoituspaikkaan. Vaihtoehtoisesti rumat vaatekappaleet odottavat pesukoneen hajoamista.

Ilmeisesti vielä tarvitaan vauvanpesä, imetystyyny, imetystarvikkeita, vauvan leluja ja kirjoja, syöttövälineitä, hoitoalustoja ja muutama sata muuta asiaa, joiden hinta on todennäköisesti törkeä, mutta ilmankaan ei pärjää. Kauppa menee käsittääkseni kiinni kun lapsi syntyy.

 Olen viimeiset kymmenen vuotta tiirannut semiaktiivisesti lastenvaunuja - asian arkaluontoisuuden takia lähinnä verkossa. Koko ajan on ahdistanut värivalikoiman hirveys. Musta, ruskea, harmaa, valkoinen. Asioidessani seudun ainoassa lastentarvikeliikkeessä ei myyjä voinut käsittää, kun pyysin väriä. Hän arveli minun tarkoittavan vaunun sisäosaa, johon kuulemma ainakin suomalaisen valmistajan kautta saa vaikka itse valita kankaan. No kiva, kun se ulkopuoli on kuin ruumisauto.

Tarvittiin viikkojen salapoliisityö, kunnes löysin maahantuojan, joka antaa itse valita vaunujen värin. Tilatessa tuli kyllä kuittia, että onpa erikoinen valinta. En siis voi mennä neuvolatapaamisiin paikallisten emmaljungamammojen kanssa, koska joku voi saada migreenin.

Kai se näissä kulukee.