10.4.2012

Loma-angst

En usko, että on kovin suotavaa ahdistua äitiyslomasta (tai mikälie vanhempainvapaa korrekti ilmaisu kuuluukaan). Kun on sen lottovoiton nauttinut, että on Suomeen saanut syntyä ja täällä saa olla äitee himassa ihan rauhassa jopa ilman vuosien säästörumbaa ja siitäkin huolimatta lottoaa uskollisesti kahdella rivillä joka lauantai, pitäisi olla kiitollinen. Olen ahdistunut. Anteeksi.

Neljän päivän (tai pois pidetyn lomapäivän kera viiden päivän) pääsiäisloma oli taas kerran tehdä lopun mielenterveyden rippeistäkin. Pikkukaupungin aktiviteetit erityisesti pyhäaikaan rajoittuvat noidanpolttokokkoihin, lauantaiseen kauppojen aukioloon tai kuvottavaan liikennemyymälään, joka on varmasti tehnyt kivaa tulosta.

Koska koen yleensä kaiken kokkoilun misogynistisenä ja pelkään reaktiotani marketissa, jonka parkkipaikkaa saattaa erehtyä luulemaan crystlerin tila-automyymäläksi (seudulla harjoitetaan melko reippaasti kristillistä herätysliikettä, joka kannustaa lisääntymään), vietin aikaani lähinnä sohvalla ja sängyssä. Sohvassa ja sängyssä on myös se etu, ettei löhö aiheuta kipua toisin kuin kaikki liike. Unohdin luonnollisesti varustautua ennen pyhiä millään muulla kirjallisuudella kuin "Näin teet itse perukirjan", josta ei riemua riitä kovin pitkäksi aikaa.

 Olen tottunut tekemään töitä. Päivätöiden lisäksi on pitänyt toki tehdä jatkuvasti freelance-keikkaa useammallakin alalla. Keikkailu väheni radikaalisti ensin pahoinvoinnin, sitten mielialan ja nyttemmin kipujen ansiosta. Mikä toki vaikuttaa melkoisen radikaalisti tulotasoon, laskien tuloja kuukausittain jopa 50 %.

 Äitiyslomalla (ja niillä vapailla tms.) saa käsittääkseni työskennellä, mutta työ tulee ilmoittaa ystävällemme kelalle, paitsi sunnuntaista, jolloin saa tehdä töitä. Miten mahtaa käydä freelancerin, joka laskuttaa tehdystä työstä köntän eikä tuntien mukaan? Tuleeko jotenkin osoittaa kelalle, että työ on tehty nimenomaan sunnuntaina vai tuleeko työn julkaisupäivä olla sunnuntai? Elän siis edelleen harhassa, että teen äitinä töitä.

 Palkatonta työtä piisaisi kotona vaikka millä mitalla. Muutaman vuoden matkassa roikkunut melkeen puolivalmis opinnäyte, joka ei kiinnosta kyllä yhtään, mutta jolla olisi kovastikin positiivista vaikutusta useampaankin elämänalueeseen, odottelee kiltisti perehtymistä. Valitettavasti se todennäköisesti saa edelleen odottaa.
Toinenkin tekemätön työ odottelee aloitusta, mokomasta on sopimuskin allekirjoitettuna, mutta se sopiva hetki uupuu. Ehkä äitiyslomalla ennen lapsen syntymää. Todennäköisemmin vietän tuon ajan hirveässä angstissa ja kiukussa sohvalla syyllistäen puolisoa kaikesta, minkä olisi pitänyt tapahtua ja tulla hankituksi kersaa varten ilman, että minä avaan suuni asiasta.

Minusta on ihanaa olla tänään töissä. Ja huomennakin pääsen töihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.