Postin kasvatus & tavaravuori

Asioin eilen Postissa. En pidä asioinnista Postissa, mutta silloin tällöin se on väistämätöntä, sillä kaikki verkkokaupat eivät suostu käyttämään suosikkiani Matkahuoltoa. Matkahuolto toimittaa kamat Siwaan, jossa on kiva palvelu - ainakin meidän Siwassa. Siwa soveltuu sosiaaliseksi harjoitteluksi jopa vaikeasti masentuneelle. Ja sieltä saa herkkuja.

 Postiin. Tavoitteenani oli hakea kaksi pakettia, joiden saapumisilmoitukset saapuivat luonnollisesti tekstiviesteitse puhelimeen. Karautin paikalle hyvissä ajoin - 20 minuuttia - ennen sulkemisaikaa. Tiskille kiirehtiessäni ei paikalla ollut lisäkseni kuin yksi asiakas, asiakaspalvelijoita oli riittämiin.

 Ensimmäisenä hieman rottaa muistuttava keski-iän jo ohittanut miesvirkailija tiedusteli onko minulla henkkarit mukana. "Onkssulla henkkarit?". Lompakko kädessä kerroin, että on kyllä. Ojensin herralle puhelimen. "Mä katon tän yhen ensin niin ota se henkkari sillä aikaa esiin!" Tein työtä käskettyä ja luovutettuani herralle ajokorttini, sain allekirjoitettavaksi paketin mukana tulleen lapun. Herra tutustui ajokorttiini varsin huolellisesti ja osasi hienosti raapia paperiin kissankokoisin kirjaimin sotuni loppuosan.

 Toisesta paketista en saanutkaan valmista pakettikorttia allekirjoitukseen, vaan printatun kuitin. "Paa nimes alle!" kuului käsky ja minä sitä toteuttamaan. Ojentaessani kuitin herra Asiakaspalvelijalle hän vilkaisi lappua ja päätyi heiluttamaan sitä aggressiivisesti nenäni edessä tivaten: "Saaks tästä muka selvää?!" Taakseni ilmestyneessä jonossa kuului huokaus ja leukoja loksahti auki.

 Hillitsin itseni kerrankin. Ihan rauhalliseen ääneen kerroin virkailijalle, että minulle voi sanoa ihan nätisti ja asiallisesti, että voitko laittaa vielä nimenselvennyksen. Herra tärähti siihen malliin, että osui, mutta tyytyi toistamaan ivallisesti: "Laittaisitko sen nimenselvennyksen, kiitosolkaahyvä." En ole vielä koskaan joutunut puhumaan aikuiselle, työtään tekevälle miehelle kuin seitsemänvuotiaalle kakaralle. On kyllä kiva, että on noita kasvatusalan opintoja ja työkokemusta. Ei nekään vuodet ole hukkaan hukutettu.

 Toisaalta minusta on järkyttävää, että viitsin edes kirjoittaa aiheesta. Kirjoitin tosin Postille kivan asiakaspalautteen, johon pyysin ihan yhtä kivaa vastinetta.

Kotona on tavaravuori, joka kasvaa uhkavasti kohti kattoa. Mikäli nykyiset merkit pitävät paikkansa, osuu huippu kattoon (joka ei ole kovin matala) parissa viikossa. Lienee syytä suorittaa esmes viikonloppuna inventaario ja lopettaa hamstraus.

Kettu ja mursu päivystävät vuoren keskivaiheilla. Mursu <3