19.11.2012

Ujellus

Kas, viime aikoina on hatuttanut jälleen aika rankasti. Ajattelin kerätä aiheet kasaan, ettei tarvitse moneen kertaan ujeltaa.

1. Lämmitys. Lämmitys on edelleen ketku. Toimii 100 % fossiilisella; sotkulla, jota on tankki täynnä (siinä about 3-5 % biopaskaa seassa [laskin mun pitkällä matikalla]) toimii satunnaisesti. Aiheuttaa aivan käsittämätöntä vitutusta ja hinkua panna tönö myyntiin, pakata roippeet ja lähteä Helsinkiin kaukolämmitettyyn kerrostalokaksioon.

2. Muskari. Viime perjantain pläjäys oli nyt viimeinen niitti meikäläisen muskariuraan. Palautetta lähtee laitoksen pomolle, kunhan saan duunit alta pois. Muija inisi alkuun vartin sitä, kuinka hänellä on niin kova ja paha migreeni, että aivan huippaa. No jää kotiin sairastamaan, saatana!

Mielestäni alle vuoden ikäisille erilaiset sormileikit on myös perseestä ja turhia, kun ne vauvojen sormet on sillai luonnostaan aina SUUSSA. "Nyt te otta vauva sormet ja me teke loru". "Kalle tahtoo koputella - kopkopkop - ystävälle sopeta..." Ystävällinen muskaritoveri kertoi minulle, että laulussa lauletaan, että ystävälles' opeta, kun ihmettelin, että mitä se akka ujeltaa. Rouva vetäjä myös harmitteli kun ei osaa soittaa lauluja ja harkitsi ääneen josko harjoittelisi vähän kotona.

Tarkoituksenani oli myös livetweetata muskarista, mutta hieno ajatukseni käsähti, kun soneran verkko yhdessä musikhusetin verkon kanssa petti minut.

Viimeisellä muskarikerralla (kahden viikon kuluttua) ollaan kuulemma molemmat ryhmät yhdessä kimpussa, vetäjä aikoi ostaa piparkakkuja ja tarkoituksena on porukalla tanssia suomalaiskansallisesti jouluista katrillia. Sitä gaaddääm katrillia onkin reenattu (ja sivussa hiivitty kulttuurisensitiivisen intiaanilaulun tahtiin).

Tanssitaanko toisaalla Suomessa katrilleja vauvamuskarissa?

3. Unet. Kävin viime viikolla tapaamassa ystävää, joka oli pikkuruisen poikansa saanut sairaalasta kotiin. Pojan laskettu aika taitaa olla tällä viikolla ja pieni oli ihminen kyllä.

 Vauva paran käsittämättömästä puklailusta ja minipienestä koosta inspiroituneena olenkin sitten nähnyt aivan helvetillisiä painajaisia siitä, että tyttäreni on maitopurkin kokoinen, sitä ruokitaan letkulla ja se oksentaa tukehtumaisillaan korviketta kaikista päänsä aukoista - eikä minun anneta sitä imettää. Nice.

4. Raha. Alkaa rahat olla finaalissa. Teen siis vähän töitä. Ja kulutan kai vähän vähemmän tms.

5. Suku. No ne nyt on mitä on, ei tarvitse leikkiä, että oltaisiin missään tekemisissä. Tuleva joulu hieman ahdistaa, kun on pakko pohtia, tuleeko meidän vuorovaikuttaa puolison suvun kanssa. Joo, sen äiti on ihan ok ja isä, jos se pitää turpansa kiinni raittiudestaan - näiden elämänkumppaneita en vain kykene sietämään.

Fiksuna ja kypsänä nakkasin fb:stä puolison sisarukset kumppaneineen pois kaverilistoilta, kun totesin etten tunne niitä, eikä mulla ole varsinaisesti mitään intressejä tutustua. Diagnoosi: itsekeskeinen paska.

6. Sänky. Ikivanha antiikkirotisko makkarissa on ilmeisesti jotenkin hieman nitkahtanut. Se on päheen näköinen sorvattuine pylväineen, mutta narina on uskomaton. Ja just mun kohdalle on muodostunut jokseenkin syvä kuoppa, joka ei ilmeisesti ole patjaperäinen - tekee kivaa selälle. Narissut se on aina, mutta nyttemmin niin kivasti, että vauva herää siihen. Pitäisi siis lämpöpannuhässäkän lisäksi myös ruuvata sänky uudelleen kasaan.

Haaveilen ihan salaa jenkkisängystä, johon kiivetäkseen lyhyempi ihminen tarvitsee tikapuut.

7. Neuvola. Onnistuin viime viikolla repimään aivan uskomattomia vitutuksia siitä ilosta, että keskiviikkona päästään taas kuukausiarviointiin. Ah, pelkkä ajatus ottaa ja kiristää.

On kyllä onnistunut lapsiperheen tukipalvelu. Jos kävisi nappaamassa ne rokotukset ja pakenisi paikalta. Lapsi kasvaa ja on ajoittain ihan hyvällä päällä. Eikö se riitä? Vai onko sillä lapsettomalla terkkaripimulla jotain ässiä hihoissaan, joista me emme ole tietoisia?

Joka tapauksessa, olen valmistautunut käyntiin opiskelemalla muun muassa huomattavasti lapsentahtisuutta käsittelevää kirjallisuutta. Taas kun pätkähdetään epävarmuusalueelle (jossa siis minua äitinä arvostellaan), täytyy pyssyt olla ladattuna.

Jos tekisin nyt ne eiliseltä roikkumaan jääneet duunit loppuun (elekee kertoko kelalle).

4 kommenttia:

  1. Mun selkä on raskauden jälkeen ihana tohjona ja istuminen pahentaa kipuja, samoin liian pehmeä sänky, jonka osteopaatti kehotti vaihtamaan. Hyvä neuvo sinäsä ko ollaan köyhiä opiskeljoita jotka kituuttaa tällä hetkellä melko lahjakkaasti tyylillä vuokra maksetaan ja pojalla maitoa, muuhun ei ole varaa (ja koiralla apetta myös), mutta pinna on täällä ollut melkosen kireä viimeset pari viikkoa.

    Ois vaan kiva saada tuo selkä toimimaan, seisaallaan ja liikkuessa ei satu mutta aamusin ei meinaa päästä liikkeelle. Ja jotain saakelin kiinnikekipuja on haavan oikealla puolella jo toista viikkoa, nämäkin vain istuessa. Kai joku koittaa kertoa mulle että istun liikaa, ala juoksemaan...

    Meillä oli tänään neuvola ja onneksi siellä on sellanen ymmärtäväinen vanha rouva joka heti varasi lääkäriajan kun hysterisoin pojan pupilleista..

    Hih, ainoa missä olisin voinut tuntea huonommuutta oli se ko sain siinä "alkoholimittaritestissä" missäliekkään ukkoa korkeemmat pisteet. Sanoin vaan että jos mää kaks kertaa vuodessa johonki pääsen niin tykkään ottaa enemmän ko pari olutta. Pitää mua varmaan alkkiksena, mutta olkoon. Muuten se mamma on mukava eikä yhtään arvosteleva, onneksi. Poikanen itki vain niin lohduttomasti rokotettaan että meinasin ulista itsekkin, en kestä sen kipuitkua niin kuin aikuiset vaan rupean nyyhkimään vaikka miten koittaisi pidättää.

    Ja jes, poika ei ole kaarioksentanut nenästään yli viikkoon! Pieniä onnen hetkiä.

    VastaaPoista
  2. Oi, ihana alkoholistimittaritesti, jolla varmasti saadaan kaikki juopot kiinni. Totajoo, samaisessa testissä puolisoni sai yhden pisteen juotuaan edellisvuonna yhteensä yhden lonkeron. Minkä takia se sai edes sen yhden pisteen? Mä sain kyllä reilummin, mutta kuulemma riittävän vähän, ettei tarvitse hoitoon mennä. Siis ainakin seitsemän pistettä. Hohhoijaa. Mä kyllä valehtelin ihan vähän, koska tykkään perjantaisin litkiä punkkua (tai tykkäsin silloin ennen).

    Istumiseen kuulemma kuolee. Opin sen internetistä.

    On muuten jännä tuo haava, se tuntuu elelevän ihan omaa elämäänsä. Kuin mahassa olisi ruskea tuhatjalkainen, joka välillä ilmoittelee itsestään - ainakin jos vähänkään erehtyy poikkeamaan totutusta liikkumattomuudesta. Pääh. Entinen kollegani tosin mainitsi (hänen sektiostaan on vasta reilut 20 vuotta), että kiusaa se prkl edelleen. Siis haava. Poika ilmeisesti myös.

    Onnea oksentamattomalle jälkikasvulle! :)

    VastaaPoista
  3. Meidän vauvamuskarissa vedetään katrillia! Ja se muskari on ihan anaalista yhtä kaikki, onnekseni loppuu ens viikon jälkeen!

    Mulla on niin paljon laadukkaampi show täällä kotosalla aina, että turha kait siitä muskarista on erikseen maksaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkös sää asu Tampereella? Siellä asustavalta ystävältä kuulin vuolaita kehuja heidän muskaristaan, mutta tarjontaa on ilmeisesti niin paljon, että hajontaa on laadussa riittämiin. Harmi.

      Ja siis mikä tää katrillijuttu on? Melkein sama asia, kuin vetäisi rivissä v-askelta vartin huonon musiikin tahdissa vauva sylissä. (En ole kokeillut, mutta jo mainittu ystävä kyllä - ohjattuna).

      Saman olen todennut kuin sinä - oma show on rautaista laatua, tätä voisi vaikka myydä toisille.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.