Tässä on numeroituja juttuja, että niillä mennään.
1. Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria.
Kiitos Tylsyys! Hieno homma eikä ollenkaan niin hölmö, kuin edellinen nakki.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille.
Mää en tunne kahdeksaa (vaikka luen yötä päivää useampaa kymmentä laaria) ja vakoilin, että melkein kaikilla on tää jo, mikä on harmi. Paukkuliinille painesta! Ja hei, Eskapismille ja!
3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan.
Selvä.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
Pitääkö näiden olla yhtä laadukkaita kuin normaali blogini sisältö? Siis sitä substanssia?
- Kauheen moni on tässä yhteydessä julistanut, ettei ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Mä en halua käydä Euroopan ulkopuolella. Nyt hinkuan Saksaan tai Länsi-Itävaltaan, mutta säästöpossulla ei käydä, jotta voidaan luuhata kotosalla lapsen kanssa kunnes se on riittävän reipas päiväkotiin.
- Olen opiskellut melko järkyttävän opintoviikkosaaliin japanin kieltä. Muistan enää, että neko on kissa ja nekutai solmio. Ja aisukriimu jäätelö. Kyllä kannatti!
- Oon niin laiska, että meidän kylppärissä pyöri useita viikkoja lastenvaunujen pyörän sisäkumi (en tiedä miten se sinne joutui) enkä onnistunut tekemään asialle mitään (esmes selvittämään tuotteen alkuperää, saati siirtämään sitä vaikka roskikseen). Eilen taisin ulkoistaa lerpakkeesta eroonhankkiutumisen yllättäen puolisolle. Niin joo, meidän kylppäri on ehkä ainakin kahden neliön kokoinen, kiitos loistavan 50-luvun arkkitehtuurin!
- Tein aamulla jätskipöntöllisen herkullista guacamolea lapsen opetellessa kiljumaan sitterissä.
- En oikeen tiedä, mikä musta tulee isona.
- Lähestulkoon vihaan nykyistä kotikaupunkiani (jossa vietin kyllä lapsuuteni). Olen tosin kätevän saamaton tehdäkseni asialle mitään. Ainut ratkaisuhan on muutto toisaalle, mikä ei sekään kovin hurjasti inspiroi. Keskityn siis vouhottamaan ja vihaamaan ja puhisemaan kaikkia epäkohtia, joita seudulla eteen tulee. Näin vähemmistön edustajana niitä muuten tulee.
- Ensimmäinen autoni oli tosi päheä lada. Osasin sen ratissa ajaa, vaihtaa kasettia, puhua puhelimessa ja polttaa tupakkaa samanaikaisesti. Nykyisin vaan ajan.
- Lenkittäessäni koiria nalkutan suomeksi kaikille vastaantulojoille, joiden hurtat käyttäytyvät asiattomasti kohdatessa. Mä en vaan jaksa sitä perkeleen hyökkimistä. Nalkutan myös naapuruston penskoille jos niillä ei ole heijastimia. Heijastimettomuus on mielestäni kamalaa. Penskojen sijaan pitäisi nillittää niiden vanhemmille - tiedän.
Wau, kiitti! Olenkin miettinyt, että miksei kukaan koskaan paiskaa mua tällaisella. Tämähän tarkoittaa, että joku bloggari oikeasti jopa lukee blogiani :D
VastaaPoistaIhanaa jos ilahdutti! :)
PoistaHaa, japania. Muutama opiskelukaveri tehnyt saman. :) Jos yhtään lohduttaa, niin mä vedin pääaineena saksaa, jota olen käyttänyt - ööööh - yhden käännöksen verran valmistumisen jälkeen. Tai no joo, käytin mä sitä silleen, että en paljastanut töissä osaavani saksaa ja toimin saksalaisten vakoojana eli kuuntelin, mitä skeidaa ne meistä keskenään puhuu. :P
VastaaPoistaJoo, japania kun en saanut kesäduunia ja piti jollain taistella toimeentulo - opintotuki - eikä kesätentit ihan riittäneet. Eipä siinä, antoi sinänsä kivaa lingvististä näkökulmaa, samoin kuin viittomakieli, ettei tarvitse uskotella itselleen, että kaikki toimii kuin nämä indoeurooppalaiset.
PoistaSaksa on muuten paska pääaine, näin kröhhöm... kokemuksesta. :D