No ei saa eikä pidä, tai siis pitää kyllä herätä niihin vitun torkkuihin (tai siis valvoa niitä odotellen, ettei vaan käy taas niin, että puoliso on osunut siihen off-nappiin sen saatanan torkun sijaan, ihan kuin se olisi minun ongelmani).
Taas syötiin koko yö ja silloin kun ei syöty kipistiin suusta ties minne nakottua tuttia. Ja tietysti piti vauvan herätä siihen torkutteluun vaikka kuinka yritin hyssyttää ja samalla ukkoa potkia. Tällä kertaa yritin luovuttaa ja nappasin paketin kainaloon, mutta kun on muutenkin valvonut koko yön ja oma vireystila on mallia 'uni on takaisin taisteltava' ei onnistu. Paketti palautettava ja ihan yhtä rasittavaa roikottaa kättä sen päällä, kuin jos se olisi kyljessä kiinni.
Siis onhan mulla torkku, johon herää saman tien kun se inahtaa - ajoittain tajuan jopa jäädä kuuntelemaan onko se tosiaan hereillä vai vaimeneeko piipitys (noin 15 % tapauksista). Toimii kivasti useimmiten kahden minuutin välein.
Opiskeluaikoina tein tarkkaavaista tutkimusta torkuista. Parhaat torkkuiluvälit ovat kolme minuuttia tai seitsemän. Viidellä ei tee mitään. Kolmella ei ehdi nukahtaa uudelleen liian pahasti - seitsemällä ehtii nukahtaa uudelleen riittävän syvälle.
Viime vuosina en ole tarvinnut herätyskelloa lainkaan (paitsi täydennyskoulutustiesmissä -aamuina). Jos olen asentanut herätyskellon soimaan (käyttääkö muuten joku vielä kelloja), herään aivan varmasti viimeistään viisi minuuttia ennen sen huutelua.
Me noustiin tänäänkin vauvan kanssa yhdeksän maissa. Me herättiin sitä ennen kolmisenkymmentä kertaa.
Puoliso kävi ruokatunnillaan kotona. En sanonut sille sanaakaan, koska olen fiksu ja kypsä ja mua vituttaa tänään aika hyvin. En varmasti tee mitään kodinhoitoon liittyvää vaan kyylään koko päiväuniajan twitteriä.
Vinkki: Kaksi tai kolmekin tuttia vauvan läheisyydessä helpottaa huomattavasti yöllistä pelleilyä. Tulppa suuhun, jonka jälkeen on hyvin aikaa etsiä se jonnekin nakattu eikä volyymi pääse nousemaan. Aventti tekee niitä pimeässä hohtavia tutteja, joista joku ansaitsisi Nobelin.
Joskus mä haluaisin tosi brutaalisti työntää sen torkun johonkin aviomieheeni. Sen lisäksi tahtootahtoo pimeässä hohtavia tutteja, joista ei ennen tiennytkään. Aina ei kuitenkaan saa kaikkea haluamaansa.. :D
VastaaPoistaKipaisepa citymarkettiin, siellä on tuttihylly vääränään näitä night time - tägättyjä tutteja.
PoistaViime yönä pääsin mekaanisesta torkusta eroon lähettämällä sen käyttäjän kätevästi alakertaan huokailemasta erään unettoman touhuja.
Torkuttaminen on niin takapuolesta, niin takapuolesta. Aiemmin - nuorempana - pomppasin aina sängystä ylös ekaan kellon pärähdykseen tai hyvissä ajoin ennen sitä pärähdystä, mutta näin vanhemmiten olen opetellut torkuttamisen jalon taidon. Ihan silkkaa kidutustahan se on eikä pitäis harrastaa.
VastaaPoistaSen tietää muuten noina ihmistorkkuöinä. Joskus herätessä on aika sekopäinen olo. Muutaman kerran tullut todettua, että nyt en perkele enää pysty, ota tuo lapsi ja tee sille vähän aikaa jotain, niin mä kerään itseni sillä aikaa. Juuuumaleissöns, että jos tuohon yhtälöön lisättäis vielä puolison kellon torkutus, niin lentäis kyllä se kello ja ehkä jotain muutakin.
Mulla on torkkuihin tuonut järkeä nuo hurtat. Opin jopa heräämään liikahtamatta ja tasaisesti hengitellen. Hurttien mielestä kun joka aamu on mahtavaa kun emäntä on edelleen hengissä, ihan kiva joo.
PoistaKun menee sen kahdennentoista heräämisen yli yhden yön aikana niin alkaa tosiaan olla siinä reunalla. Sieltä pääsee onneksi takaisin lievällä tauolla ja satunnaisilla hyvillä yöunilla. Kiitos niistä.
Nauroinpas monesti hauskalle tavallesi kuvata tätä niin ihanaa aihetta kuin yöllinen kidutus :D.
VastaaPoistaMinä olen torkuttaja, siis kelloaamuina, en vaan pääse ykkösellä ylös, en. Mutta näin kotona ollessa en torkuttele kelloa, nukun aina aamulla, kun pystyn. Viime aikoina, en. Paitsi pikkuhiljaa kellojensiirtohel... alkaa helpottaa ja muksut herää edes 6.40 eikä 5.40!
Ymmärrän, että vaille seitsemän on inhimillisempi kuin vaille kuusi. Tosin ehkä jälkimmäinen on rangaistus torkutteluvuosistasi. :P
PoistaJatkan siis tyytyväisenä myhäilyäni siitä ihanuudesta, että jouduin tänäkin aamuna jälkikasvun hellästi herättelemään yhdeksän aikaan. :) En tosin tiedä miten ihmeessä tästä aikuisiällä opitusta pitkäännukkumisesta pääsee joskus eroon. Hjälp.
Tuolla mulla on sulle jotain..
VastaaPoistaHoi, kiits. :) Perehdyn ja syvennyn asiaan, kun hetki on otollinen. Eli toivottavasti jo ennen joulua. :P
Poista