Hiiohoi ja mitään ei tapahdu. Mitään ei tapahdu ainakaan jos ei itse järjestä jotain - esimerkiksi kunnon munlapsuusolipaskajaahdistaajamunmutsieiotavastuutasiispäitkenjahuudanparivuorokautta kohtausta. Oli ja meni. Näitä nyt ilmeisesti tulee, tyytyväinen olen mikäli ne menevät myös. Vuosi sitten ahdistus jäi asumaan ja sitä iloa sitten kestikin lapsen syntymään saakka - vaikea masennus. Joka tapauksessa, ahdistukseen on perkeleen hankala suhtautua. Sen aiheita toki on roskasäkillisen verran.
Tänään ei huvita olla koherentti. En siis ole.
Hankin eilen marketista pakastekanan, sillä olen ehkä kymmenisen vuotta sitten sellaista keitettynä maistanut. Tarkemmin ehkä kuitenkin seitsemän vuotta, sillä kymmenen vuotta takaperin en koskenut lihaan. Nyt en jaksa ryhtyä kanaa keittämään. Se pärjännee pakastimessa, josta varmaan löydän sen vuoden kuluttua pariin otteeseen vähän sulaneena.
Marraskuu on kyllä perseestä. Pihalla on niin pimeää, ettei sinne ikinä valoisaan aikaan ehdi virittää lisää jouluvaloja, että näkisi eteensä - kun kesäisin unohdetaan aina asentaa lisää pihavaloja, joiden asentamiseen on nyt liian pimeää. Hieno homma.
En voita ikinä lotossa.
Tilasin pätkän finlaysonin ihanaa elefanttikernivahakangasta, sillä lapseni tarvitsee mielestäni ruokalappuja. Aion niitä ihan omin pikku kätösin ommella, kunhan se kangas saapuu. Metristä saakin sitten ähnättyä arviolta kolmisenkymmentä lappua, että on sitten varaa valita, kun tytär aloittaa ruokailunsa (johon olen jokseenkin maanisesti pyrkinyt valmistautumaan muun muassa testailemalla reseptejä). Kätevä ohje, jota en ole vielä testannut ruokalappuun.
Ystävä on myös ilmeisesti postittanut meille Ikeasta näitä, koska ne ei perkele tunnu millään saavan sitä kauppaa rakennettua Pohjanmaalle.
Itkuhälyttimestä loppui patterit, kun naapurin satavuotias pappa sirklasi puolitoistatuntia märkiä puitaan pihalla hälyn napsiessa joka ikisen kilahduksen. Yritän vahtia vauvaa paskasta hälyttimestä ja tekee mieli rampata kuistilla jatkuvasti. Jos sillä on siellä joku hätä, viimeistään viiden sekunnin kuluttua itkun alkamisesta tulee koira meikäläistä hakemaan, että oikiastaan turhia nuo vempaimet.
Kannattaako muuten vanhukselle, jonka luona käy kotipalvelu kolmesti päivässä, antaa sellainen vanhanmallinen peltisirkkeli?
Oon luuhannu huutiksessa jo monta päivää ja huudellu kaikkea tyhmää.
Tyttärellä on murrosikäisen unirytmi. Se nukahtaa aikaisintaan puoliltaöin ja herää kiukkuisena ysin pintaan. Jaksaa valvoskella alakerrassa tunnin ja painuu pihalle päikkäreille. Oujee. Siinä meidän valoisa aika päivästä.
Harkitsen josko virittäisi kirkasvalolampun vaikka olkkarin nurkkaan puolison vaatekaapin päältä pölyä keräämästä. Virkistyisinköhän?
Vauva on vedellyt päikkäreitään nyt 2,5 tuntia.
Minkä helvetin takia en esmes siivoa sillä aikaa kun vauva nukkuu, mutta kiukuttelen puolison palattua kotiin kun meillä on paskaista ja mulla on ollut koko päivän tylsää?
Oi ollappa kirkasvalolamppu! :) Ja vitsi oon kade tosta päikkäriajasta, meillä ei nukuta tuntia pidempään, yleensä vain 20 minuuttia. Ja viime yönä mentiin nukkumaan kello 1, onneksi nukkui kuitenkin melkein yhteentoista kahdella syötöllä niin ei mennyt pipareiksi tääkin päivä. Silti oon vollottanut, ea-koulutus ja vauvan elvytys oli mulle liikaa tällä kertaa varsinkin pojan terveydestä huolehtiessa...
VastaaPoistaMää mietin kans että miks se esim kouluhommien teko niiden päikkäreiden aikaan on niin vaikeeta. Mutta mieluummin luen jtn oikeesti mielenkiintosta tai teen jtn täysin turhaa. Ja miehelle on hyvä kiukutella ;)
Kai se kirkasvalolamppu ois pitänyt iskeä seinään kiinni jo syyskuussa, että siitä olisi jotain iloa.
PoistaTaas on lapsi päikkäreillä (osa 2 ihanan paskan yön jälkeen). Ja mää luuhaan ties missä vaikka vielä yöllä oli mielessä lista kaikesta tekemättäjääneestä. Plääh.
Kirkasvalolamppu on ihan ok, enää vaan pitäis muistaa käyttää sitä ja jaksaa/pystyä istuakin sen edessä. Ja mä olen myös pikkiriikkisen kade tuosta päikkäriajasta - tylsyyttä mulle ja! Joinain päivinä käy ihan hetkisen mielessä, että joskus vois olla kiva vähän hengähtääkin eikä viihdyttää ihan koko aikaa tai vetää tukka putkella vaunulenkillä. Ja musta päikkäriajan pitääkin olla rentoutumista varten!
VastaaPoistaMäkin kävin hommaamassa Ikeasta noita kokovartaloruokalappuja. ;)
Kai tästä päikkäriajasta pitää repiä irti kaikki minkä saa. Tosin koskaanhan ei voi tietää päästeleekö se puoli tuntia vaiko esimerkiksi eilisen ennätyksensä 3,5 tuntia. Eli aina kun aloittaa jonkun projektin, kun se nukkuu, niin saa olla aivan varma, että kohta hälyttimen toisessa päässä pipistään jotain.
PoistaKokovartaloruokalappu tuntuu hirveän hyvältä ajatukselta, tosin niitä on luonnollisesti kritisoitu lasta rajoittavasta muodostaan, mutta joskus on vaan pakko.
Ja ai niin, ei munkaan äiti ota vastuuta. Saa mm. nähdä päätyvätkö perintökiinteistö ja -mökki aikanaan äidin ihastuttavalle hamstraaja-/tunarimiehelle - onhan niitä asioita niin kovin vaikea hoitaa siihen malliin, että menis edes sinne päin. Ja olishan noita "lapsena vanhempi omalle vanhemmalleen" -tarinoitakin.
VastaaPoistaMä alan kallistua jo siihen, että isän rakentaman huvilan Savossa saisi laittaa myyntiin. Sinne on täältä perkeleen pitkä matka, en kestä sukulaisia, jotka ovat mökkinaapureina ja voin vaan kuvitella sitä paperisotkua, mitä pääsen läpikäymään kun se tönö siirtyy mulle.
PoistaHelpointa olisi kai tunkea taas vaihteeksi tuo lapsuusosasto mahdollisimman syvälle, jos se sieltä sitten parinkymmenen vuoden onnellisen elon jälkeen pompahtaisi esiin. Silloin voisi jo olla saumaa käsitellä sitä paskaa; toisaalta liian myöhäistä.
Minäkin dataan ja äkäilen paskaisesta kämpästä ja tylsyydestä äijälle. Miksei voisi siivota, kammeta itseään liikkelle johonkin tai vaikka vetää sitten seniorizumbaa peilin edessä tai nyplätä pitsiä? Joskus pelottaa, kuinka paljon tämä vauva-aika oikein onnistuu passivoimaan -.-
VastaaPoistaRaskausaika se vasta passivoi, mutta ei tämäkään herkkua ole. Yritin tuossa neuloa tumppuja lapselle, mutta sekin alkaa vituttaa.
PoistaJos vaikka parin viikon päästä pääsisi muuallekin kuin koiralenkille pimeään aikaan. Täytyy myöntää, että työnhaku kiinnostaa - ainakin tänään.