Eilen oli muuten tosi paska päivä. Edellistä yötä vietettiin jälleen mysteerihuudon, kiukkukipinän, tutinsylkemisen, lisähuudon, surkeuspipinän ja vieressä puoli-istuvassa asennossa kiukkuisena huokailevan miehen parissa.
Kolmen tunnin sinnittelyn jälkeen lähetin miehen alakertaan nukkumaan ("ihan sama saatana missä mää valvon, oon ihanhuonoisäjahuonomiessulle.." "mee jo ja koita nukkua") ja sulloin vauvaan liudan suppoja. Kahden aikaan vauva simahti leikittyään reilun aikaa kainalossani varpaillaan.
Aamulla puolison pistäytyessä kotona kahvilla havaitsi hän yllättäen öljypolttimen sammuneen (ajoittain haluan kaukolämmitettyyn kerrostaloon). No ei muuten käynnistynyt. Tässä vaiheessa meikäläinen istui sohvalla ulvomassa lapsen leikkiessä lattialla hurtan latkiessa karstaa sen päästä. Puoliso kävi viemässä työauton töihin ja kertomassa esimiehelle sairastuneensa oksennustautiin. Sillä on ihan hirveän huono omatunto.
Puolenpäivän aikaan tokenin sen verran, että puin lapselle fleecehaalarin ja sujautin sen vaunuihin. Koko komeus kuistille ja hetkuttamaan josko nukahtaisi. Nukahtihan se kymmenessä minuutissa naapurin (hyvin erikoisen ja vastenmielisen) äiti+aikuinenpoikansa parivaljakon (saattaa ne olla pariskuntakin) tuijottaessa spektaakkelia keittiönikkunastaan. Itkuhälytin iskuun ja peiton alle sisälle.
Nukahdin. Ainakin kolmeksi minuutiksi. Pihaan ajoi auto (ei ollut tilattu perkeleenkallis lämpökattilamies). Itkarista kuului askelia, portaita ylös ja kunnollinen parahdus vaunusta ennen ovikellon pimpomia ja koirien mahtavaa huutoräjähdystä.
Nousin aivan helvetin raivoissani ylös. Painelin ovelle, päästin hurtat suoraan pihalle (yleensä kuulostelen vähän ketä ulkona on, mutta ajattelin, että aivan sama vaikka uroskoira menee ja nappaa jotakuta hampailla haarusta). Pari kolmekymppistä jannua nökötti terassilla jokseenkin kalvenneena.
En ole kovin ylpeä käydystä keskustelusta:
"Päivää taloon!"
"Kiitos ihan helvetisti, kun herätitte vauvan!!!"
"Ei me mitään olla herätetty, sehän nukkuu vaan."
"Täällä on silmät auki ja ääntä kuuluu, että hereillä se perkele on."
"No voivoi, ei ollut tarkoitus."
"Mitä te täällä teette, onko kutsuttu?!"
"Me myydään ulkokatteita." (Ojentaa firman mainoslappua meikäläiselle, siihen tartun, mutten unenpöpperössä ja uskomattomassa adrenaliinipöllyssä onnistu lukemaan sanaakaan, firman nimi on kyllä tallella ja palautetta lähtee).
"Ettekö te saatana näe, että päällä on vastapinnoitettu kivikatto?! Ei kukaan ole niin urpo, että vaihtaa kiven peltiin!"
"Niinno, on meillä seinäkatteitakin."
"Lähtekääpä menemään, takaisin ei ole tulemista!" Pyydän koirat sisälle.
"Kylläpä ne tottelee hyvin."
"Joo, ne myös puree tarvittaessa hyvin, meillä on tuo aita ihan syystä."
"Onko minkä ikäinen vauva?"
"Ei saatana ole teidän asia."
"No hyvää päivänjatkoa.."
"Menkää pojat oikeisiin töihin!"
Näin. Puolisoni kuunteli karjumistani oikein stereoni hälyttimestä ja seinän läpi. Oli vähän kauhuissaan. Saattoi olla kyllä vauvakin, kun sen sisälle ulkovaatepaketissaan taiteilin.
Melkein järkytyin miten vihainen sitä voikaan olla muutaman tunnin pätkäisten yöunien ja lievien lämmityshuolien päälle. Olin niin raivoissani että olisin voinut kepeästi repiä pojilta silmät päästä. Rauhoittumisessa kesti aivan järkyttävän kauan. Ja hävettää ihan vähän, kohteliaita koittivat olla ja ainakin toinen aidosti pahoillaan.
Silti: kuka ostaa marraskuussa peltikaton ovelta-ovelle myymäriltä? Niiden autossa ei ollut firman teippauksia. Haisee mielestäni.
Että ei täällä paljon mitään tapahdu. Lapsi nukahdi neljän aikaan uudelleen ja nukkui kolme tuntia minun odotellessa hinkki täynnä, että se varmasti herää kohta. Yöunille onneksi jo yhdeksän päälle, syötöt parin tunnin välein (vakoilin samalla vaaleja twitteristä) ja ihana mies, joka nappasi vauvan puoli kahdeksan aikaan alakertaan ja antoi minun nukkua kymmeneen.
Menen paistamaan silakkapihvejä ja teen kuoriperunoista muusia, koska nukkunut ja raivonnut jaksaa jälleen!
En malta odottaa lämpökattilamiehen laskua. Onneksi on kotitalousvähennys ja veronpalautukset.
Kyllä kunnon vouhotus tekee hyvää. Tai ainakin oikeaoppinen verbaalinen niskaperseportistapihalleheitto. Aion laminoida porttiin kyltin, jossa lukee, että KOIRA PUREE (oikeesti ainoastaan ruokaansa).
Mä oon välillä miettinyt mitä voi käydä kun sattuu huono päivä ja joku urpo sattuu silloin kohdille :D Poikaparat, mutta vitsi ymmärrän sua niin hyvin. Välillä tekisi mieli avatua vähemmästäkin väsymyksestä ventovieraille, niitä tosin harvoin näkee kun kotoa mihinkää pääse, mies tutakoon siis raivoni.
VastaaPoistaPyhäinpäivä taisi viikko sitten sekoittaa ihmisten päät, prismassa laittoman paljon ihmisiä jotka kehtaa vaan töröttää keskellä käytäviä ja jaaritella vaikka joku saattas haluta ohi. Otin vaan pojale maitoa ja ihtelle konvehteja ja lähdin raivoaan kotiin kaiken kurjuutta.
Tällä hetkellä nyppii toiset menkat 3 viikon sisään ja vissiin ostin liian ison kuukupin tai sit oon niin tahvo etten vaan osaa. Mutta hitto, ostin kupin "synnyttäneille" naisille. Mut koska sei meinaa mennä niin en sit kai oo synnyttänyt. Jotenki se lapsi silti on ulos saatu. Ärsyttää.
Meillä koira saattas purrakkin (miehiä pelkäävä rescue- tapaus). Huoltomiehillä ei oo asiaa meille jos talonväki ei oo paikalla. Kyrpii muutenki asua tässä. Toissa päivänä jouduin oksennuttaan elukan kun huomasin sen aamupissalle syövän jotain. Tuotoksen seasta paljastui kokonainen MAKKARA. Ja kuka saakeli heittää toisten pihalle makkaroita, varmaan joku koiranmyrkyttäjä! Mukava aamu kun lapsi oksentaa, koira ei suostu oksentamaan vasta ko suunilleen saavillisen suolaa jälkeen ja ja ja.. Aarg. Mukava, että toisiakin vituttaa. Jos oisin sinä aamuna saanu käsiini sen urpon joka sen makkaran meidän pihalle nakkas niin veikkaan etten ois pelkkään sanalliseen ripitykseen tyytynyt! >:/
Mirgga
elamakantaa.vuodatus.net
Kuule Mirgga, mistä perkeleestä sää tiesit, että mä just tänään kävin ostamassa oikein apteekista kuukupin, jonka kanssa ähräsin epätoivoisena ja totesin, että en osaa. Ekat menkat sitten elokuun 2011, tää mun kiertohan on ollut kautta aikojen aivan mahtava (25 - 250 vrk), että kyllä ilahduttaa kun mysteerivuoto paljastuikin siksi itsekseen (eikä pitäisi olla tällä imettämisellä edes mahdollista, stana).
PoistaJoo, marssin siis apteekkiin oikein neuvoa kysymään, kun ekaa kertaa kippoasialla olen enkä löytänyt mistään tietoa, että oonko synnyttänyt vai en. Synnyttäneiden kipon se myi (lapsi oli liinassa, ehheh) vaikka koitin sopertaa, että sektiolla synnytettiin. Ei tuo toosa ihan alkuperäiskunnossa ole, mutta en käsitä miten se saakelin muovihässäkkä pitäisi saada kivutta ja näppärästi tungettua paikalleen. Argh!
Toisaalta, tiedänpähän mitä googlettelen tänä yönä. Saattaa olla myös hyödyllistä kaivaa esiin jumalattoman kokoinen (olen ajoittain optimisti ja samalla inhorealisti) liukkarituubi jos se auttaisi asennuksessa.
Mä en muuten pyhäinpäivän aattona päässyt edes sinne Prismaan. Ajoin parkkipaikalle, keskisormi viuhui (minun) ja ajoin takaisin kotiin. Olisi ollut jännää mitata verenpaine.
Meillä tuo uroskoira tuli vähän vanhempana taloon ja se ei voi sietää lyhyitä, parrakkaita miehiä. Näillä jannuilla ei ollut partaa eli ei tullut hammasta. Narttukoira puolestaan on sen verran huomion perään, että sen mielestä on mahtavaa jos joku vaikka katsoo sitä.
Perkeleen makkarannakkojat. Voisin vastaavaa kuvitella meidän naapureista. Murrrr..
En muista/tiedä oletko laittanut säposi, mutta blogini siirtyy osoitteeseen likipitaen.blogspot.fi :) Tervetuloa jatkamaan lukemista :) Laita kommenttia vaikka sinne blogiin, jos olen laittanut jo kutsun, tai vaikken olisikaan :)
VastaaPoistaKoetan nyt vielä näin henk.koht. jokaiselle lukijalle, joilla jokin blogi näkyi, laittaa viestin, ettette putoa ihan kelkasta :)
T: Lily/mysteerimutsi/mysteriosly pregnant
Mä tilasin omani ruohonjuuresta ja googlettamalla löytyy tosiaan hyviä ohjeita ja niitä kupin taitteluohjeita varsinkin.
VastaaPoistaMä en tosiaan saanut sillä pakkauksen ohjeella sitä paikalleen missään asennossa. Sit löyty ihan simppeli taitos joka pysy kasassa ja ähräsin sen sellasessa mukavassa synnytysasennossa paikalleen (paitsi etten koskaan saanut synnyttää siinä asennossa eh..). Ja ei se kipu ja kesto ollut mitään sen katetroimisen rinnalla, sitä mietin siinä itseäni kaivellessa ja sain pontta yrittää vielä uuelleen :D
Poisotto oli helvettiä. Mää työnsin ja vedin ja ähräsin ties missä asennossa ja tajusin että ehkä oli hyvä etten synnyttänyt alakautta ko en sitä kuppiakaan saa ulostettua... Mutta lopulta sen sain ongittua ulos (muista lyhyet kynnet, muuten sattuu...). Kauan siinä meni ja hiki valu, mutta ulos se saatiin, lähellä oli etten pyytänyt miestä onkimaan sitä ulos. Ei ehkä kannata julkisessa vessassa yrittää sitä poistoa ihana heti.
Toisella kertaa meni iisimmin paikalle ja lyhynsin puoleen sen antennin niin ei pääse enää hankaamaan. Ihan miellyttävää tää ilta on ollut, tosin kylässä istuessa tuntuu ihanko se ois laskeutunut vähä, tiedä sitten..
Piti muuten ihan peilillä kurkata vekotinta ja kah kun vastassa ei ollutkaan raskauden kohjuttama ja turvottanut toosa, nyt se katetrointikin ois voinut olla vähemmän traumatisoima kokemus. Mut niin, siellä se oli, poistippumisesta tuskin on pelkoa..
Pelottaa tosin seuraava ulosotto joka ois parin tunnin päästä O_O
Googlettelu kannattaa, eti semmonen omaan käteen sopiva taitos. Ite tykkäsin sellasesta suipommasta taitoksesta niin ei tarvii niin väkivalloin runnoa. Ehkä liukkari ois auttanut mutko ei ollut.. (miksei tän vuoden äippäpakkauksessa ollut sitä)
Yhellä sivulla sanottiin että ei hätää; jokaisella meistä on todennäköisestä ollut jotain suurempaakin sisällään :D Joten eikun kunnolla aikaa vaan ja ähisemään!
Mielenkiintoselta kuulostaa noi teidän naapurit, hyi.
Siks kai mulla meni se aatto pilalle jo siellä hemmetin parkkihallissa ko mihinkää ei mahtunut. Meni pasmat sekasi ja unohin kauppalapun autoon, ei sinäsä että mitään oikeeta oisin onnistunut ostaa siinä ryysiksessä.
Mukavaa aina kuulla ettei mun koira oo ainoa joka on rasisti tietyntyyppisille miehille/ihmisille. Tää meidän on ollu vissiin jollakin keski-ikäsellä pyssymiehellä joka sitten on paukutellu korvan juuressa, piessyt ja pelotellut pentukoiran melko perusteellisesti. Meinaa käydä jokaikisen aseen kimppuun minkä näkee.. Voin sanoa että tää hirvestys on meidän nartulle tosi leppoisaa aikaa...
Pitäs varmaan lähtä nukkumaan kun poikaki nukahti muutamaan tuutulauluun ja päänsilitykseen. Mutta ehkä vielä pari jaksoa frasieria enneko lähen sen kupin kimppuun..
Kirjottelehhan kokemuksia koha saat sen paikalleen! ;)
Mirgga
Nyt alkaa toimia (muutamia kysymyksiä on herännyt, pitäisikö tämä asia kuitenkin käsitellä ihan omana vouhotuksenaan?).
PoistaUusi uljas taittelu auttoi asiaa, taisi olla nimeltään kannu tms. Nokare liukkaria (en tosiaan ymmärrä miksei sitä ollut kelan paketissa [vai onko joku väestöryhmä vetänyt siitä öylätin väärään kurkkuun]) ja ei kun menoksi, huomattavasti miellyttävämpää kuin paketin ohjeet varsinkin näille imetetyille limakalvoille, jotka ei oikeen tamponiakaan arvosta (olin järkyttynyt ennenkuin tajusin mistä on kyse).
Saksin sen perkeleen antennin melko tyngäksi kun ei lakannut mokoma hiertämästä. Silti kipon saa tunkea melko syvälle, mutta lienee tarkoituskin. En ymmärrä miksi paketissa peloteltiin ja varoiteltiin tunkemasta liian pitkälle, eihän se mikään päättymätön putki ole. Tuoreimpana ongelmana se tuntuu tippuvan, mikä johtunee onnettomista lihaksista (ei ne näillä reeneillä voi olla) tai siitä gaaddääm liukkarista (mitä ilman en asennukseen ryhdy), kai.
Ulosujutus ei ole mukavimmasta päästä, mutta sekin onnistuu kunhan lavuaarin päällä ei ole huutavaa itkuhälytintä kiikkumassa (se oli mahtava aamu). Kivutonta se ei ole, mutta arvelen, että tekniikassani on kehiteltävää. Jonkinlaisesta ulospunkeamisesta tuntuu olevan apua.
Huomattavasti mukavampi mielestäni joka tapauksessa kippo on kuin (tällä hetkellä, näillä limakalvoilla) tamponi. Kaikenmaailman siteitä vihaan, hyi hele. Niitä käyttelin ensi kertaa viiteentoista vuoteen kun muut synnytyksen jälkeen kiellettiin.
Että kai tää tästä. Aina pitää olla uusia haasteita! :D
Täällä alkaa myös sujua, joskin eilen vuoti yli kun en koulussa oikeesti kehdannut mennä ähräämään sinne vessaan tiukkojen housujen kera. Kotona paljon kätsympää ja sisäänlaittokin alkaa sujua juurikin tollasella terävämmällä taitteella (nenäliinataitos?). Mä saksin kans sen antennin puoleen ainakin kun se hiersi. Ulosotto sujuu vessanpöntöllä melko hyvin, paitsi aamulla kun selkä on kipeä. Tekniikassa varmaan mullakin opeteltavaa kun se levein kohta kirpoo aika mukavasti, mutta eiköhän se tästä, poiskaan en kyllä vaihda. Liukkaria en sit oo enää tarvinnut kun vuoto runsastui,(en tosin imetä niin ei ehkä oo limakalvot niin rikki), vielä kun oppisi olemaan läikyttämättä sisältöä pitkin poikin poisottovaiheessa. Mutta se alaspäin punnaus saa täällä ainakin kupin heti alemmaksi. Lenkillä huomasin että kuppi ehkä vähän laskeutui (mikä lantiopohjareeni, kai niitäki vois alkaa tehä).
PoistaTykästyin kyllä kuppiin (lunette merkiltään) enkä enää vaihda hiostaviin siteisiin jotka ei pysy liikkuessa paikallaan. Tamppoonitkin on aina olleet musta jotenkin inhottavia, siksi epäilin etten ehkä kupista tykkäisi, mutta kah, en enää luovu. Tosin jossain vaiheessa voisi kokeilla sitä pienempää versiota..
Miksen oo ennemmin tätä hemmetti hoksinu...
Mirgga
Auh, ei ollut sitten ihan teidän päivä. Sun kohtaus kuulostaa vähän samalta kuin mun raskausaikana saamani raivari avainta hakeneelle naapurille... Ja mä tunnistan tosta muutenkin itseni, huonosti nukkuneena voisin saada just vastaavanlaisen heivarin. Se olo, mikä tollasesta vaan tulee, ei ole kiva. Kestää vähän aikaa selvitä siitä henkisestä krapulasta. :/
VastaaPoistaOlis siis just nyt voinut sattua tässäkin taloudessa, meillä ei nimittäin myöskään nukuta. Kaikista yrityksistä huolimatta meidän jannu ei vaan nukahda ennen puoltayötä ja nyt kun sitten _ilmeisesti_ on menossa tiheä imu, niin herätyksiä on parhaimmillaan tunnin välein. Toissa yönä nukuin ehkä kaksi tuntia, nekin pätkissä. Nyt mies lähti taas vaunuilemaan, kun mä yritän koota itseäni sillä aikaa.
Onneksi huutokrapula on huomattavasti helpompaa sorttia kuin pullosta kiskaistu (tosin en oikein muista miltä sellainen tuntuu, kamalalta kuitenkin).
PoistaMä en ymmärrä mikä tässä nukkumisessa taas mättää, tuntuu, että lapsen uni on niin ohutta, että yksikin pikku narahdus tai koirankynnen rapina saa tutin pomppaamaan suusta ja taas mennään.
Mä en enää tiedä mikä on tiheää imua ja mikä normia ja mitätäällätapahtuu.
Kuulostaa tutulta. Meillä mm. tärähdellään illalla hereille, jos äidin vatsa kurahtaa väärään aikaan. Ja kun kehveli soikoon pitää joka hetki vähänkään tajuissaan ollessa yrittää pungeta mahalleen, niin eipä ihmekään ettei uni meinaa tulla.
PoistaEnkä mäkään tiedä, onko tämä enää tiheää imua vai ei. Pelottaa, että onkin kyseessä kunnon nälkä ja täysimetykselle on tulossa loppu. Näin kävi nimittäin lähipiirissä: pikkuihminen alkoi herätä joka yö tunnin välein eikä siihen auttanut muu kuin kiinteiden aloitus.
Joo, taas on nukuttu yhteensä nelisen tuntia viime yönä, vartin pätkissä. Neiti suostui ainoan pidemmän pätkänsä nukkua tuhistamaan äidin kainalossa, ilman tuttia (prkl, tietysti) naama kiinni hinkissä. Äiti ei luonnollisesti tilanteessa nuku kuin viiden minuutin pilkkejä. Kaikesta hereille, koko ajan ja varsinkin oma pikku sänky (siinä 20 senttiä meikäläisestä erillään) on kauhea paikka. Päiväsaikaan ei hinkkiä malteta syödä - yöllä sitten toki maksimissaan puolentoista tunnin välein.
PoistaHei, sä kun tykkää lukea! Omin sormin suuhun on aika hyvää asiaa (mää tykkään nykyisin kunnon hc lapsentahtisuudesta). Mä en kotimaisia kasvatusoppaita kestä (ja on kai tullut opiskeltua ne jokseenkin kattavasti aikoinaan) mutta tykkäsin ekoista 30 sivusta. Siinä nimenomaan kiinteiden aloituksesta, heräilystä (kai) jne. Bookplussalla oli tarjouksessa jos teillä on yhtä hyvä kirjasto ko meillä.
Kiitos kirjavinkistä! Heräsin tässä tajuamaan, että varmaan olis hyvä vilkaista aihepiirin kirjallisuutta, kun jätkä alkaa kohta kolkutella niitä ikiä. Tää näyttää löytyvän meidän kirjastosta, taidan pistää miehen tänään asialle.
PoistaOon päässyt jo kirjassa yli puolenväin ja tykkään ihan hirveästi. Syynä saattaa olla se, että kirja on hyvä, oon niin fiiliksissä kun oon saanu jotain luettua (muutakin kuin paikallislehden yleisönosastoa) tai kirja on niin palikkakieltä, että vajakoitunut äitikin ymmärtää.
PoistaEnjoy!
Mä olen käyttänyt ennen ja jälkeen synnytyksen sitä kuukupin (moon cup) synnyttämättömien versiota. Muutaman käyttökerran jälkeen se alkaa sujua. Sitä oppii vähän ponnistamaan ulos poistaessa ( myös ennen synnytyskokemusta). Imetyksen aikana limakalvot on aika kuivat yleensä eli se varmaan hankaloittaa myös. Itse oon käyttänyt kuukuppia pian 10v. En vaihtaisi muuhun.
VastaaPoistaTäytynee investoida myös siihen synnyttämättömien versioon, on tuo synnyttäneiden meinaan melko järeä.
PoistaNyt huomaa tosiaan miten karseassa kunnossa limakalvot imetyksellä on, onneksi on se optimistituubi.
Tohtisin väittää, että kun tämänkin homman hanskaa, en pois vaihda. Mikäli tosiaan käytössä pääsee joskus vaihteelle "smooth" onnettoman räpellyksen sijaan.