Lapsen kehitys tuntuu olevan monelle ryppyotsaista kilpajuoksua. Sitä onnistuneempi on äitinä, mitä aikaisemmin lapsi kääntyy ja vääntyy, kurottaa ja karjuu - ja lapsi luonnollisesti motorisen kehityksensä ansiosta erinomaisempi kuin ikätoverinsa. Huono kärjistys, joo. Ei oikein irtoa näillä unilla.
Olen tiedostavana äitinä tiedostanut, että vauvat kehittyvät omassa tahdissaan. Ja toistanut lukemattomat kerrat päässäni mantraa "eikiire-eikiire-eikiire-eikiire", kun tytär karjuu naama punaisena sijoitettuani sen harjoittelemaan sitä viranomaistahojen suosittelemaa vatsallaanoloa. Samaa mantraa olen salaa hokenut sijoitettuani lapsen lattialle VIIHTYMÄÄN, eli pötköttämään pötkönä selällään ja hetken kuluttua vaatimaan viihdytetyksi tulemista.
Koko ajan olen tiedostanut, että luonto oletettavasti hoitaa homman ja laittaa lapsen liikkeelle kun sen aika on. Sitä on vain kovin vaikea hyväksyä.
Tytär täytti maanantaina kokonaiset neljä kuukautta. Kääntyi heti aamulla selältä vatsalleen ja iltapäivällä tukeutui kyynärvarsiinsa. Ei edelleenkään viihdy vatsallaan, mutta kieppuu sitkeästi itsensä ympäri.
Tämä kaikki ainoastaan hoitopöydällä. Lattialla ei hievahdetakaan. Mutta mieti, hievahtaisitko sinä?
Mitä siis opimme? Lapset kehittyvät omassa tahdissaan. Kannattaako ottaa paineita? Ei. Otetaanko silti? Joo.
Joo. Muistuttaisin että se mun esikoinen - joka ihan hienosti kävelee ja juoksee ja pyöräilee ja kiipeää ja painii - ei viihtynyt lattialla ikinä. Eikä oppinut nousemaan istumaan, huutamaan kyllä niin kauan että se nostettiin istumaan. Sitten se istui kuin tatti ja huuteli jos lelu oli liian kaukana. Eikä se oppinut konttamaankaan, hilasi vaan sitä pyllyään istuen. Kävelemään se lähti ehkä 14-kuisena.
VastaaPoistaOon tullut myöhemmin tulokseen, että a. sitä ei huvittanut ja b. se sai mitä halusi käyttämällä henkistä kapasiteettiaan. Jälkimmäinen ei ole huono asia.
Muutenkin oon miettinyt tätä vöyhkäämistä normaalien lasten liikkumisesta, pakollista lattialla pitämistä ja huonoa omaatuntoa. Jossain päin maailmaa lapsia pidetään selässä kunnes pysyvät jaloillaan ja isona niistä tulee maailman nopeimpia juoksijoita.
Loistoesikoinen! :) Eikös se ole myös varsin vaikuttavien motoristen taitojensa lisäksi ihan hirveän fiksu?
PoistaIhmettelen vain, eikö sua neuvolassa aiheesta ruoskittu hengiltä? Oletettavasti ei. Mä en ainakaan uskaltaisi. :P
Kolmen kuukauden ajan annoin itselleni oikein sujuvasti anteeksi vauvan lattiallamakuuttamattomuuden vedoten kulttuureihin, joissa lasta ei lasketa sylistä pois kolmeen kuukauteen. Aion rohkaistuneena jatkaa tyttärentahtisella linjalla, joka on oikeasti aika toimiva.
T. Voimaantunut
Mulla oli ihana ja rempseä neuvolantäti, joka ei syyllistänyt mistään. Mä olisin kyllä syyllistynyt enkä olis uskaltanut sanoa vastaan - syötin lastakin niin että se meinasi poksahtaa kun luulin että se kuolee nälkään. 9-kiloinen nelikuinen on aika potra.
PoistaOnneksi osasin kakkoslapsen kohdalla jo noi liikkumiset hirveen paljon paremmin. Se oppi kävelemään 9-kuisena ja laski 72-senttisenä jo liukumäkeä, ja sitä vasta töllättiinkin. Ihan kaiken tein eri lailla (no en mitään).
Mutta se oli 72-senttinen yksivuotiaana, minkä takia sitä piinattiin virtsakokeella ja hikikokeella ja verikokeella ja sydänkäyrällä usean unohtumattoman tunnin ajan keskussairaalassa. Oli eri neuvolantäti tällä. Ei ollu vikaa, paitsi se että nyt se haluaa jääkiekkoilijaksi.
Sitten kolmannen kohdalla herpaannuin taas ja se oppi nämä myöhemmin. Ja se on jo 5 ja pissaa yöllä housuun tai sänkyyn, mieluiten vaippaan. Mutta se ei halua jääkiekkoilijaksi, eli jotain hyvää siinäkin. Ja se ei suostunut 4-vuotisneuvolassa tekemään mitään temppuja sille tyhmälle tädille (taas eri, huononee vuosi vuodelta) ennen kuin kerroin, että olemalla yhteistyökykyinen saa olla taas vuoden rauhassa.
Ei pidä unohtaa, että jossain vaiheessa mukaan tulee pallo. Sitä pitää osata heittää. Ja potkaista. Neuvola on yks iso performanssi normi-ihmiselle. Tajusin sen kyllä vasta esikoisen jälkeen.
Joo, en malta odottaa kun saa ryhtyä oikein suorittamaan lapsen kanssa arvioinnin merkeissä. Mua on jo jonkin aikaa huvittaneet nämä piirtelyt ja palloleikit sun muut arvioinnin välineenä, ne kun ovat puhtaasti kulttuuri- ja tilannesidonnaisia juttuja. Mulla on ollu oppilaita, joilta se ympyrän tai rastin piirtäminen ei vaan onnistu vaikka ikää on kymmenen vuotta - mutku kynää ei ole ollut eikä sitä paperiakaan. Sama homma pallojen kanssa, kahdeksan vanhojen kera on opeteltu miten sitä on tarkoitus paiskoa kaverille ja miten kädet menee kun pitäisi tarttua.
PoistaEn malta odottaa myöskään tuota pituuskyttäyksen eskaloitumista. Kun on niin pieni tyttö - hei, se syntyi 45 senttisenä kun ei oikeen ollu mun sisuksissa enää soppea, johon venyä pituutta. Toistaiseksi olen jättänyt takertumatta kokokommentteihin. Jatkossa en lupaa mitään.
Tsemppiä jääkiekkoilijan äitiyteen. Sen täytyy olla aika raastavaa. Pus!
Ja pian joku vetää härkäpavun nenäänsä, kun ei kestä kieppumisesta kirjoittamista. On kuule niin paljon raihnaisia poliopotilaita mualimassa, että mietipäs kuule ja sitä rataa... ;) Hohhoijaa. Ärsy edelleen mut onneksi vierailu ja paistos kevensivät mieltä. Joo...pitää kai mennä nukkumaan, jotten pääse ihan vauhtiin. Kuullaan!
VastaaPoistaOunou, en kato hoksannutkaan. Menin ja kehuskelin lapseni motorisia taitoja. Iiks. Ja mulla on ollut poliopotilaita oppilaina. :/
PoistaPaistos oli hyvää, muistelin sitä ilolla pitkin iltaa ja kerroin siitä myös puolisolle.
Näinhän se just menee. Tiedostan, mutta otan silti paineita. Eipä mene päivääkään ettenkö miettisi noita lattialla makuutuksia (onko olemassa joku suositusaika? pitäiskö siellä lattialla jotenkin jumpata? pitäiskö mun yrittää houkutella lasta kääntymään?).
VastaaPoistaErinomaiset kysymykset, jotka olen kysynyt (itseltäni ja googleltakin) moneen kertaan. Päivä päivältä olen sitä mieltä, että paskat makuutussuosituksista. Eiköhän nämä penskat siellä eskarissa sitten osaa noin suunnilleen kävellä ja hypähdellä ja toivottavasti vähän tanssiakin.
PoistaMeillä on niin kylmät lattiatkin. :P
Meillä ei tulisi sitä lattia-aikaa ollenkaan ilman lelumattoa, masuaika on päivässä sen 15 sekuntia jos muistan Junnua käännellä. Pitää kelvata neuvolantädille.
VastaaPoistaEniten ehkä harmaita hiuksia aiheuttavat +1- vuotiaiden lasten äidit, jotka katsovat huitovaa pötköäni ja kysyvät, että eikö tuo vieläkään liiku. Rupeapa siinä sitten muistuttamaan, että eihän se sun taaperosikaan liikahtanut oma-aloitteisesti milliäkään ennen kuin joskus reilusti yli puolivuotiaana.
Teillä on muuten aika paska neuvolantäti. Me tosin mennään vasta maanantaina 4 kk arvosteluun, että saapa nähdä mitä siellä tyrkytetään.
PoistaKiva, että saat tuollaista vertaistukea. Kysypä seuraavalla kerralla, että oisko jotain vinkkejä liikuttamiseen ja voisiko toveri Äiti vaikka näyttää miten se tapahtuu. Ja mitä etua siitä on?
Seuraava superkyttys kohdistuu kuulemma nykyisin konttaukseen. Kuulin huhuja, että sitä sitten syynätään ja ankarasti, sillä jonkin teorian mukaan konttaus yhdistyy johonkin aivojen kehitysvaiheeseen (tämä on nyt kuulopuhetta, en jaksa tarkistaa tiedon oikeellisuutta kun ei niin kauheasti kiinnosta).
Että otetaan pienet prepaineet vielä tästäkin. Itsehän en koskaan ole kontannut.
Paineita otetaan täälläin ja joka ilta yritetään matolla olla hetki edes etten laittaisi muksua pilalle. Mahallaan tulee täälläkin kiukku kun ympäri ei vielä oikein pääse. 2kk neuvolassa koin ylpeitä hetkiä kun poikanen otti ja väläytti uudelle terkalle heti mitä makeimman hymyn. Illalla käytiin tuttavaperheen luona ja siellä kk vanhempi tyttö nauroi ääneen (miksi meillä ei vielä). Arvatkaa oonko yrittäny naurattaa tätä lasta täällä viimeiset kaks päivää tauotta. En ymmärrä mistä tällanen kumpuaa kun tietää jokaisen lapsen olevan yksilö ja neuvolan ohjeetkin vaan ohjenuoria plaa plaa.. Mutta silti, ahdistun kaikesta aina aika-ajoin..
VastaaPoistaMirgga
elamakantaa.vuodatus.net
Mää yritän ajoittain myös hauskuuttaa tuota lapsiparkaa oikein asiakseni. Ei toimi. Se ilmiselvästi arvostaa laatujuttuja eikä lähde yhtään ala-arvoisille jutuille naureskelemaan. Hyvä näin. Mutta entä jos sille muodostuu aivan paska huumorintaju tai ei tajua ollenkaan?
PoistaLapsen isä otti pari kuukautta sitten asiakseen asentaa tyttärensä matolle nimenomaan iltaisin, että suositukset täyttyvät (iskin sille angsteissani jonkin makuutuslapun kouraan ja itkin, ettei se opi ikinä kävelemään - oli taas niitä päiviä). Nyt mua vaan ärsyttää koko aikataulumakuuttelu.
Yksilöitä ovat, mutta miksi tänäkin aamuna piti mennä googlettamaan, mitä 4 kk:n pitäisi jo osata. Sviddu.