No nyt on käyty juhlallisesti allekirjoittamassa lappuja sosiaalitoimistossa.
"Onkko teillä lapsi kotuna?" No ei, autossa odottaa, jätettiin ikkunaa raolleen ja vesikuppi penkin alle.
"Sinä puhu suomi o du e svensksprååkig."
"No se yhtä paljon paperi kun osta asunto." Ei ole, talossa oli enemmän.
"No nyt se on paperi ruotsi. Tämä programm vähän huono vaihta kieli." Muistaakseni minulla on niitä kielellisiä oikeuksia, joista useampaan otteeseen muistutin täti Lastenvalvojaa, koska olen kusipää.
"Om mamma ska nu underskriva här ja isä laitta nimi tähän." Olisi edes johdonmukainen kielen kanssa. Teimme selväksi, että pelkkä suomi riittää.
"Onko sinä pahalla päällä?" No olen, koska en pidä siitä, että asiointi äidinkielelläni on haastavaa; lapsen, jonka äidinkieli on suomi papereissa lukee isolla, että flicka ja osoite on ruotsiksi. Muun muassa. Ja suomeksi pyytämäni paperit ovat ruotsinkielisiä - johdonmukaisesti.
"Nyt sinä virallinen isä, että ett stort grattis!" Nice.
Ihanaa tämä kaksikielisyys. Se on kuulemma rikkaus.
Minusta on nöyryyttävää allekirjoittaa papereita, joissa vannon, etten ole nainut muita kymmenisen kuukautta sitten. Vain siksi, että en ole aviossa. Syrjintää on se.
Ymmärrän toki isyyden vahvistamisen merkityksen. Lapsella on oikeus isäänsä ja se tulee hälle taata. Tapa vain on aivan käsittämätön jäänne ties miltä vuosisadalta. "Nyt lapsi oikeus isä perinttö." No on se vähän muutakin.
Voisiko asiaa tehdä yhtään helpommaksi? Jos isyydessä ei ole epäselvyyksiä, miksi kirjoitella siitoskertomuksia ja vakuutteluja; jospa vaikka viimeisellä raskauspätkällä allekirjoitettu lappu aiheesta riittäisi. Ongelma- ja erikoistapaukset sitten erikseen ja nekin kiitos äitiä syyllistämättä.
Kerrankos sitä tulee sossussa vakuutettua, että jyystetty on ja toi se oli. Tarkkaa päivämäärää ja kellonaikaa ei tarvittu vaikka kerroin paljastavani sen ilomielin.
Minun ei ole hyvä asioida yhtään missään. Tai sievän sosiaalisen käytöksen harjoitukset on taas aloitettava lähisiwasta.
Edit. Onkohan siellä Suomessa virastoasiointi yhtä riemastuttavaa kuin täällä vai onko minulla jokseenkin ruusunpunaiset muistot vuosiltani Keski-Suomessa? Asenne- vai kielivamma?
Onhan se aika karua, lastenvalvojalla asiointi. J-kylän entinen lastenvalvojasetä poltti ketjussa ja harjoitti mustaa huumoria heitellen väliin kommentteja isyyttään pakoilevista miehistä ja uskottomista äideistä. Ekalla kerralla paperit käytiin huolella mutta ironisoden läpi, huvitustahan se herättää vakuutella yhtyneensä juuri nimenomaan omaan avomieheensä juuri hedelmöittämisaikaan - varsinkin kun tiedetään avioliitossa olevien yhtyvän aika ajoin ihan muihin kuin omiin puolisoihinsa ja saattavan alulle lapsia joiden isyyttä ei automaattisesti kyseenalaisteta.
VastaaPoistaMutta helpommaksi se käy ajan kanssa, kakkos- ja kolmoslasten kohdalla laitettiin vaan nimet tuohonjatuohonkiitoshei.
Jo, javisst, jag har knullat bara med min man. Onneksi rantaruotsalaisten rantaviiva menee parin pitäjän päässä, niin ei tule minullekaan ensi viikolla kiusausta esitellä kielitaitoani.
VastaaPoistaMeillä on myös sama edessä (tosin ilman kaksikielisyyshäröilyjä). En malta odottaa.
VastaaPoistaKun oisin vaan tajunnu hymytä nätisti ja tokaista paikallisella, että he va han.
VastaaPoistaEn tajunnu.