16.7.2012

Selkä

Selkä meni rikki. Hieno homma, painaahan lapsi jo ainakin vähän päälle neljä kiloa. Syyksi arvelen kuukausien tehokasta sohvallalöhöämistä, jolle ei juuri näy loppua, halkaistua mahaa, onnetonta lihaskuntoa ja ergonomiaa vältellen improvisoituja imetysasentoja (makuullaan!).

Lohtukantelua ei siis äiti harrasta - paria minuuttia kauempaa. Voisi toki kokeilla sinnillä turtuuko junttaantunut lihas kun sitä aikansa rääkkää. Sohvalla löhöys kyllä onnistuu. Puoliso hommasi oikein kanavapaketinkin, ettei käy aika pitkäksi.

Lasta on nyt parin päivän ajan riepotettu edestakaisin liinassa (saako tuota caboota sanoa liinaksi kun sitä ei edelleenkään tarvitse sitoa?). Toimii hyvin, simahtaa kahdessa minuutissa ja selkä kiittää.
Todiste. Kyydissä on. 

Lapsi täytti eilen kuukauden. Kunnioitettava ikä. Meillä on tosin nimiongelma. Pian pitänee postittaa häntä koskeva kaavake maistraattiin, mutta toisesta nimestä ei ole aavistustakaan ja sukunimenkin suhteen olen kahden (oho) vaiheilla. Ärsyttää.
Edit. Hän kun on isoilla mustilla kirjaimilla AVIOLIITON ULKOPUOLELLA SYNTYNYT (kuinka suuri osa lapsosista ei ole?). Voisiko tuotakin asiaa alkaa pikkuhiljaa uudistaa. Esmes isyyden voisi käydä kuittaamassa jo raskausaikana. Kuittaus on edessä keskiviikkona. 



2 kommenttia:

  1. Se AVIOLIITON ULKOPUOLELLA SYNTYNYT on jotenkin melko karu, kai sitä on ehdollistunut siihen, että se on jotain "huonompaa". Meillä mies saa ensi viikolla pojan nimiinsä, homman pitää olla hoidossa ennen ristiäisiä.

    Ja sitten eikun leipomaan haikarakakkua, pakkohan ne ristiäiset on olla. Kukaan ei siihen isoon heppuun usko, mutta perinteet ovat törkeän vahvat. Mäkin jouduin näennäisesti palata kirkon piiriin, jotta voisin olla "oikeasti" kummi, saisin kirkollisen vihkimisen ja ettei pappi katsoisi ristiäisissä kieroon.

    Lapun lähettäminen maistraattiin olisi huomattavasti kivuttomampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on karu. Kumma kun ei lue saman tien, että ÄPÄRÄ (mistä harvemmin nykyään on kyse, saati tässä tapauksessa).

      Harkitsin liittymistä takaisin kirkkoon ihan vain ristiäisten takia (ja vähän niiden kirkkohäiden), mutta ympäristön painostuksesta jätän väliin. Ja nimenomaan siitä milloin lapsi kastetaan ja kuka kastaa ja missä -painostuksesta.
      Puoliso oli valmis liittymään myös takaisin, mutta silloin olisi pitänyt ruksata äidinkieleksi ruotsi, mitä en halua.

      Kivutonta tämä ei ole - HC luterilaiseen sukuun kun on tullut synnyttyä. Mustana lampaana jatketaan, minä en jaksa kannatella perinteitä, joihin en usko.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.