Eilen oli hauska päivä. Vauva oli kovin hyvällä tuulella. Äiti myös. Ei tehnyt mieli rutista turhuuksista saati mitättömyyksistä. Kolmeen otteeseen falskannut vaippakaan ei rieponut muita kuin pissassa lilluvaa tytärtä.
Tekee mieli hinautua ulos puutarhaa rassaamaan. Mahdollisesti jopa suunnata perenna-aleen. Koirankopin, jota vain kissat käyttävät, katolle voisi nikkaroida ja säätää istutuslootan. Saattaa tosin olla, että vetäydyn ainoastaan unille.
Kaipaan kovasti selitystä mielialan hirvittäville vaihteluille. Miksi päivittäin heittää maailmanlopusta ihan kivaan? Ja jokseenkin ennustamatonta on vaihtelu. Onko syy hormonaalinen vaiko välittäjäaineistoissa vai ihan vaan kehnossa luonteessa? Loputon tasaisuus ei toki ole kenellekään hyväksi, mutta ääripäissä eläminen ottaa pidemmän päälle jokseenkin koville.
Huom! Suosittelen varomaan äitiyspakkauksen lämpömittaria. Meillä se kesti ainakin viisi käyttökertaa, kunnes väitti eilistä stanankuumaa kylpyvettä 35 asteiseksi. Saman mittarin mukaan kylppärissä on tänään 15 astetta lämmintä. Mittari muutti roskiin. Kiitokset laadusta sinne kelaan!
Mielialan heittelyt tuntuu liittyvän imetykseen tai ainakin itse muistelen, että viime kerralla palasin omaksi itsekseni vasta, kun imetys loppui kokonaan eli noin vuoden päästä ollaan taas "normaaleja" tai jos vaikka innostuis taaperoimettämään.... NOT! Eli yritetään kestää ja lohdutukseksi tiedetään, että mielialan vaihteluille ei voi itse mitään ;)
VastaaPoistaNo mutta hei hyvä! Omaa oloa helpottaa jos aaltoilulle on syy (tekosyykin käy). Ja syyn voi kuuluttaa myös läheisille heidän oloaan helpottamaan.
PoistaHarmi tosiaan jos näin mielialan takia jää taaperoimetys väliin. Karseeta suorastaan.
Päivän mielialaan saattaa tänään tosin vaikuttaa vartin pätkissä nautitut kolmen tunnin yöunet. Tyttärellä oli nälkä.
Hienoa, että välillä kirkastuu! Pystyykö joku oikeasti olemaan (tappavan) tasainen ja säilyttämään aina mielenmalttinsa näissä hommissa? Mä en usko.
VastaaPoistaTosin toivoisin, että oma perusluonne olisi jotain muuta kuin jokotai-tyyppiä eikä tässäkään asiassa tarvitsisi mennä äärimmäisyyksiin. Välillä hepulien ja aallonpohjien jälkimainingeissa kelaa, että oliko taas ihan pakko.
Kyllä itsensä pitää pystyä hillitsemään ja nauttimaan vauva-ajasta kun se menee niin nopeasti ohi. Tätä neuvoa on hoettu eri tahoilta jopa enemmän, kuin "ihanaa, saat sektion" -virkettä.
PoistaTänään on pakko. Häpeilen sitten huomenna. Vituttaa niin saatanasti tuo sohvalla hyvin ja keskeytyksettä nukkunut.