31.7.2012

Kaksin

Puoliso palasi töihin. Päivä 2 kaksin tyttären kanssa. Tosin ei me eilen juuri kaksin oltu, äitini vietti vapaapäivää lapsenlapsensa kanssa. Minä kävin marketissa. Se oli yhtä jännittävää kuin ennen tytärtä.

Tänään ollaan kaksin. Tytär on unilla. Nukahduksen jälkeen kävin paniikkisuihkussa, paniikkipuin ja paniikkiruokailin - yhteensä 10 minuuttia. Ennen nukahdusta tytär vietti elämänsä ensimmäiset minuutit sitterissä äidin maailmanlopun vessahädän johdosta. Nyt on tylsää. Teeveestä tulee Vanessa ja pikkuväki; tekee mieli tunkea esmes kynä silmän läpi aivoon ja vääntää. Tai vaihtaa kanavaa.

Eilen koin jonkinlaisen pysähdyksen ja olin hetken surullinen tajutessani, että olen melko tehokkaasti sidottu kotiin seuraavat kuukaudet. Onhan se etuoikeus ja toki haluan lapsen kanssa olla, mutta pikkuinen ahdistus ja alakulo hiipi kylään. Minä tykkään käydä töissä (tosin se duunipaikka tällä hetkellä uupuu).

On toki ollut luksusta, että lapsen elämän ensimmäiset kuusi viikkoa olemme oleskelleet kotona koko perheen voimin. Puolison sairasloma-isyysloma-kesäloma-kombo oli jokseenkin toimiva. Väitän, että pehmeällä laskulla on ollut vaikutusta myös omaan mielialaan.

Haluaisin onnitella sitä googlettajaa, joka on blogin äärelle löytänyt haulla "supistus pieru". Toivottavasti löysit etsimäsi.
Oletan, että haun "panettaa" googlettaja on joutunut pettymään.

Meillä on tänään neuvolapäivä. Oikein jälkitarkastus ja lapselle jokin ronkinta. Saattaa olla, että joudun raapimaan myöhemmin aiheesta sanasen. Tämä siksi, että minulla on asennevamma. Autoilu kaksin lapsen kanssa jännittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.