"Miksei sulle laitettu niitä niittejä? Täällä käytetään aina niittejä."
"Leikkaava lääkäri kysyi onko nikkeliallergiaa ja kerroin, että on."
"Aijaa, no sehän on ihan hyvä huomio."
Kuinka ollakaan, pyhistä johtuen tikkini saivatkin siis muhia mahassa normaalia pidempään. Ne kasvoivat siis kiinni ihon alle. Oli taas ihan helvetin kivaa pötkötellä sohvalla kun täti ähisee, että joutuu nyt kaivamaan eikä tiedä mitä näille pitäisi tehdä. Olen muutenkin ihan riittävän kehno kaikkien neulojen, veren, haavojen, ompeleiden sun muiden kanssa. Aikansa otti, kipeää teki ja päälle vielä saarna, että iho on kiinni, mutta sisukset ei, eli mitään ei vieläkään saa tehdä.
Lapsi on kasvanut viidessä päivässä 150 grammaa, mikä on hyvä juttu. Sen tulee kasvaa vielä reippaasti ennen kuin herättämisen saa lopettaa. Helvetti.
Imetys alkoi jo sujua, mutta otti takapakkia. Tytär ei viitsi avata suutaan riittävästi. Siitä on ilmeisesti hauskempaa vaan lupsuttaa (edelleen nahatonta) nänniä. Ja äiti ei joka kerta viitsi riidellä, koska lapsen on saatava ruokaa. Ja kuinka käy sen turvallisuudentunteen jos aina pitää tissin kanssa riidellä. Kyllä: koen hirvittävää epäonnistumista, epävarmuutta, ahdistusta ja kunnianhimoa imetyksen suhteen. Pakkasessa on maitoa, mutta pulloon ei ole vieläkään koskettu. Voiko tämän liittää CV:n meriittilistaan?
Menen nukkumaan noin 45 minuuttia ennen seuraavaa syöttöä. Toivottavasti yhteen menoon.
Neuvolatädin poistuttua hoksasin, että portinpieleen oli jäänyt Sepän juhannuksena toimittama isän tuliterä hautaristi odottamaan siirtoa hautuumaalle. Miksi tämä kaikki on niin loputtoman tragikoomista?
Lupsuttaminen on vissiin kivaa, sitä harrastaa meidänkin mukelo. Välillä myös jokellellaan, lupslups-päläpälä-lups. Mä en kyllä herätellyt vauvaa eka viikkoina, vaikka olis kai pitänyt. Hyvin se kasvoi silti. Ei se nälkään kuole vaikkei tunnintarkasti imettäiskään. Imetysahdistus tulee silti kai joka tapauksessa...
VastaaPoistaPiti vielä vähän muokata!
VastaaPoistaImetys on ahdistusta, ja nyt jälkikäteen voin sanoa, että ihan turhaan. Se vaan tulee automaattisesti joidenkin luonteeseen kuuluvana, ahdistus, ja olen alkanut hyväksyä sen olemassaolon ja suhtautumaan siihen niinkuin aina nurkissa pyörivään, vaarattomaan mutta rasittavaan kämppikseen. Mutta siis joo, töitään loman alkuun asti vältellessään muuttuu filosofiseksi.
Vaikka joku määrä huolta, riittämättömyyden tunnetta ja neuroottisuutta onkin varmasti ihmiskunnan selviytymiselle hyväksi, yhdelle äidille se voi joskus olla liikaa ja täysin suhteetonta: syötin esikoista yötä päivää, tissi verta vuotaen kyynelet silmissä vakuuttuneena siitä, että se kuolee nälkään. Se kasvoi pahimmillaan (parhaimmillaan?) puoli kiloa viikossa ja painoi nelikuisena melkein 9 kiloa. Olisinko voinut huolehtia vähän vähemmän - joo, mutta kun en vaan voinut.
Siitä, että pullo on yhä kaapissa saat sata pistettä - ei siksi, että pullo olisi paha, vaan siksi että sen käyttö on monilla (ei kaikilla) johtanut pian imetyksen hiipumiseen ja siksi, että ylipäätään kesäaikaan ja myöhemmin, kun alkuvaikeudet ovat takana, imettäminen on vain tuhat kertaa helpompaa kuin pullojen kanssa kikkailu. Muista vielä nukahtaa sen vauvan viereen kun se syö, niin olet täydellinen.
Nyt jälkikäteen ajateltuna esikoisen syntymä ja vauvuus oli ihanaa ja absoluuttisesti raastavinta aikaa ikinä. Kahden seuraavan kanssa raastoi vähemmän. Minusta on ihanaa, että sinulla on Vappu, joka lupsuttaa ja tuottaa kaikenlaisia kommervenkkejä elämään vastakin.
Kiitos näkökulmasta. Viimeksi tänään oli panikoitava, että saako se riittävästi ruokaa, kun yhdessä vaipassa ei ollut kakkaa. Kolmessa edellisessä (tunnin sisään) oli kyllä.
VastaaPoistaEhkä tässä on nöyrryttävä ja ainakin uskoteltava itselleen, ettei ihan kaikkea voi pilata. Pulloa on tosin käytetty jo kahdesti. Öiseen aikaan, kun en pystynyt enää nousemaan kolmatta kertaa tunnin sisään kaivamaan tissiä esiin (ei, en osaa imettää makuuasennossa, kiitos haavan). Istualleni kyllä nukahdan ihan kivasti.
Rauhoitun siis hetkeksi ja panikoin pian lisää. Pahimmassa paniikissa se puhelimeen nyyhkivä raunio on sitten minä.