Ois vaan niin mahtavaa kun ei koko ajan sylettäisi. Laskuri tikittää, raks raks, kohta maha halkaistaan ja siinä sitten ollaan ja ahdistutaan ja epäonnistutaan ja opetellaan elämään tavallista, riittävän hyvää elämää suomenruotsalaisessa pikkukaupungissa, jossa on oltava onnellinen ja leppoisa ja helppo.
Hoksasin, että ensi viikon viikonloppuna on juhannus. No kuinka käy jos vaipat ja korvike loppuu? Entä jos liikennemyymälässä ei ole sopivia tuotteita? Mistä helvetistä minä tiedän mikä on sopiva tuote? Näille luontevana jatkona toki: Onko meillä elävä vauva? Olenko minä elossa? Päästäänkö me ikinä siitä sairaalahelvetistä kotiin? Saanko mä juoda juhannuksena lasin viiniä?
Aiomme siis mennä puolison kanssa kauppaan ostamaan vaippoja ja korviketta. Ja taas saa ähistä omaa epävarmuuttaan ja mahaansa sen helvetillisen vaippahyllyn edessä ja väistellä tietäviä ja osaavia katseita. Valitsemme joka tapauksessa marketeista sen, joka ei ole lisääntymiseen rohkaisevan luterilaisen herätysliikkeen kannattajien suosiossa.
Huomautettakoon, että minusta kestoilu on ihastuttava ajatus. Minä olen kuitenkin (inho)realisti. Mielestäni asiaan voi palata myöhemminkin, oletan että vouhotettavaa on ihan kertakäyttöistenkin kanssa näin alkuun. Pisteet ja kumarrukset ja reippaat hurrahurrahurra-huudot niille, jotka alusta saakka pinnistelevät ja maailman pelastavat.
Mahdolliselle lapselle (kun ei konkretisoidu, niin ei sitten millään) on vihdoin valmiina ja testikäytettynä pesä.
Kärry on siis suosikkiliikkeestäni Biltemasta, jonne silloin tällöin teemme puolison kanssa romanttisia retkiä. Näin hienon punaisena sitä ei saakaan, puuosat tulevat käsittelemättöminä, mutta meillä sattui olemaan pieni pöntöllinen peruspunaista maalia, kun noin vuosi sitten sain ihan helvetin hyvän idean maalata vessan kaapinovet.
En tiedä mitä helvettiä noiden testikäyttäjien kanssa on tehtävä. Vaunuun on toki hankittu metallinen järeähkö kissasuoja, mutta tajuaako ne pysyä poissa lapsen naamasta ilman pakkokeinoja - en osaa sanoa. Ahdistun siis. En ymmärrä kissoja.
Karsee päänsärky.
Mustakin kestoilu on ajatuksena hieno. Meillä on hankittuna parit erilaiset kestovaippamallit ja aion niitä varmaan testata, mutta en tiedä mitä tapahtuu, jos niistä mikään ei pelitä. En aio myöskään alussa stressata kestoilulla - mä luulen, että sitä stressattavaa on tarpeeksi muutenkin. Ja pienen alkuinnostuksen jälkeen kun mun järjellä ei heti tuosta noin vaan taiteltukaan niitä kaikkia härpäkkeitä vaipan sisään (mies tietenkin onnistui hommassa heti ensiyrittämällä), meinas jo mennä hermot, joten... Saatan kuvitella, että kun univeloissani alan taitella jotain vaippoja, niin hyvin äkkiä saattaa mieli muuttua kestoilun suhteen.
VastaaPoistaMä olen monesta lähteestä kuullut, että talouden kissat ovat pitäneet selvää hajurakoa beibiin sitten kun se on saapunut kotiin. Meilläkin on hankittuna pinnikseen kissasuoja, mutta saapa nähdä joudutaanko turvautumaan sitäkin järeämpiin keinoihin. Mä luulen, että meillä nuo sekopäät on veistetty vähän eri puusta eivätkä ne tajua arastella tulokasta, mikä vähän jännittää.
Tuo vaunu on hiano!
Toivottavasti huhut kissojen hajurakokäyttäytymisestä pitävät paikkansa. Meillä tuo vanhempi katti on tosin niin epänormaalin sosiaalinen, että saapa nähdä.
VastaaPoistaKoiriin mulla on jonkinlainen luotto. Ne on sen verran tervepäisiksi todettu ja käytöskin perushanskassa (meillä ei stana hienostella), että arvelen pärjäävän lapsen kanssa. Kunhan valvonta pelaa. Ja kasvaessa puolin ja toisin.
Ehkä.