28.6.2012

Kaatuu

Kas, alkaa kaatua. Seiniä, päitä ja mitälie. Suosittelen kaikkia, joiden vauva-aika on ihanaa ja helppoa ja ahdistuksetonta tunkemaan vaikka ruuvarin poikittain hanuriin.

Korkeintaan tunti putkeen unta. En edelleenkään osaa imettää. En tiedä mitä lapselle pitäisi pukea, en siis vie sitä ulos. Mihin sen toisaalta ulkona veisin? Ruoka ei maistu, ei mikään. Myöskään nesteet eivät kiinnosta. Sain syödyksi pikapuuropussin kun arvelin, että taju lähtee. Purukumista tulee suussa ällöttävä, kun sitä ei jaksa jauhaa.

Puolisoa ahdistaa, eli hän pakenee rakentavasti paikalta. Kauppareissu kestääkin neljä tuntia. Hautaristin toimitus 500 metrin päähän ottikin viisi tuntia. Saan näin kuulemma omaa aikaa. Kiva.

En kestä edes ajatusta epäonnistumisesta. Minkään suhteen. En edes väärinpäin puetusta sukasta.

Luonnollisesti ahdistustaan ei saisi tuoda julki. Tuolloin joutuu vastaamaan Jaana-kätilöiden kysymyksiin: "Etkö olekaan iloinen vauvasta?", "Laitetaanko lääkitys?"
Mikä on kun äidit sinnillä sietävät paskaa oloaan. En ihmettele yhtään.

Minä haluaisin hirveästi olla iloinen ja pystyvä ja aktiivinen ja tehdä muutakin kuin itkeä ja imettää ja tiuskia ja vittuilla ja vihata kaikkea.

Tämän nyt arvasi. Helvetti.

 En suostu käyttämään tilasta englanninkielistä nimitystä. Se on mielestäni halventava. Jo siinä, ettei suomenkielistä vastinetta ole määrätty.

4 kommenttia:

  1. Uaaa, koita kestää, jotenkin.. Pystyiskö jollekin sellaiselle imetystukitädille soittaa vai olisko ihan kaamea ajatus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harkinnassa. Paikallinen imetystukiäiti vaan on... nätisti sanottuna... pahemman luokan hihhuli. Toisaalta, en osaa sanoa, miten hänen fundamentalistikristitty vakaumuksensa vaikuttaa imetyksen tukemiseen.
      Kaikkea voi kokeilla. Ja lienee syytä kokeilla ennen nännin irtoamista.

      Poista
  2. Et sinä epäonnistu. Vitutus ja ahdistus ynnä muut ratkiriemukkaat tuntemukset ei ole epäonnistumista, etkä sinä teoissakaan epäonnistu. Teet sen minkä juuri nyt pystyt, muuhun ei kukaan omallakaan kohdalla kykene eikä siinä jeesustelut kenenkään puolelta auta. Ainakaan et ole hymyssä suin hehkuttamassa raskauden ja vauva-ajan ihanuutta ja kieltämässä itseltäsi v-mäisiä tunteita. Se se ois minusta epäonnistumista olla rehellinen itselleen.
    Jos halluut "rupatella" tai vaikka vittuilla, niin soittele. Meidän soittelut mennee ristiin... Olet rakas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää soitan taas joku päivä kun saan ujutettua lapsen kantoliinaan ja ulkoilutettua meitä.
      Enkä mää sulle vittuile. Kovin pahasti.

      Tänään oli parempi päivä.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.