Postissa tuli paketti. Jälleen jeesustelukortti äitini sukulaiselta. Jeesustelunkin sietäisi, mutta paketti sisälsi the ultimate vittuilulahjan: konttauskypärän.
Koska mieliala on paska ties monettako päivää, kilahdin ja lähetin sen saatanan kypärän akalle takaisin. saatteessa mainitsin loukkaantuneeni.
Pidätän itselläni edelleen oikeuden kiskoa herneitä nenään. Konttauskypärä alle kaksiviikkoiselle on mielestäni nimenomaan vittuilua eikä mitään muuta.
Että jatkan kusipäälinjalla. Toiminut tähän saakka, mitäpä tuota vaihtamaan.
Kyllä on kivaa olla fiksu ja kypsä.
Jessus, taas mulla oli aukko sivistyksessä, en edes tiennyt minkään konttauskypärien olemassaolosta. No, urpolta kuulostaa joka tapauksessa. Tosin oisin ehkä itse tarvinnut tänään moista, nimimerkillä kannattaa kaatua futiksessa ja lyödä pää maahan mennessään... Tsemiä, soittelehan kun ehdit/jaksat! Katoan sinne Dubliniin vähäksi aikaa sitten ensi viikon lopulla.
VastaaPoistaLastenroinien ykkösturhake, ellei sitten kersalla ole motorisia ongelmia. Mikäpä minä olen sanomaan, saattaahan tuo olla hyödyllinenkin, mutta ei edelleenkään kahden viikon ikäiselle. Sylettää edelleen.
VastaaPoistaKivaa Dublinia, käy sää siellä; mää käyn ehkä postilaatikolla.
Melko eksoottinen lahja vastasyntyneelle...
VastaaPoistaMää kyllä tiedän ihan hyvin, että lahjahevosen suuhun ei ole tuijottelemista. Syytetään sitten vaikka hormonia kun on tullut riehuttua. Silti, konttauskypärä vastasyntyneelle on vittuilua. Punkt.
VastaaPoista