Unta tuli yön aikana nautittua ainakin kolme tuntia. Kahden jälkeen havaitsin, että koiralla on jokin hätänä. Kaveri ei sairasta eikä kitise koskaan. Aamuyöstä on varsin hankala tavoittaa eläinlääkäriä. Kipulääkettä reppanalle naamariin, keksipaketti puolison kanssa pökkiin ja unen päästä kiinni. Kyllä, tunti sitä (uni-)iloa riitti.
Odotan, että kello tulee kahdeksan ja joku eläinlääketieteestä tietävä hinautuu töihin. Ei ole koira nimittäin hyvässä kunnossa. Asia pitäisi saada kuntoon aamupäivästä, kun iltapäivällä pitää olla keskussairaalassa.
Miten tämä voi aina olla tällaista? Eikö mikään voi koskaan toimia ihan tavallisesti? Kuinka moni viettää sektioaattonsa yön kontillaan lattialla kipeän koiran kanssa?
Voi koira reppanaa! Toivottavasti selviää pikaisesti mistä on kyse ja saadaan hoidettua reppana entiselleen.
VastaaPoistaJuu, ehkä sitä voisi kieltämättä toivoa sektioaatoksi jotain muuta.. Vaikka toisaalta olen itse ainakin toivonut että päässä pyörisi välillä jokin muukin kuin sektiolevy niin silti mitään ylimääräistä stressiä ei tarvita missään nimessä! Sitä pitäisi saada olla siinä keskittyneessä omassa epätasapainon tasapainotilassa lillumassa, mielellään ilman häiriötekijöitä.
p.s saapa nähdä mitä tässä nyt vielä meillä ehtii ennen tiistaita tapahtua..
Aattelin tulla vielä toivottelemaan onnea.. Tai et sä siihen sektioon mitään onnea tarvitse. Kyllä ne lääkärit siellä osaavat asiansa, mutta onnen toivotukset jo etukäteen uudesta ihanasta perheenjäsenestä. :)
VastaaPoistaTuuhan kertomaan vointeja ja muita sitten kun siltä taas tuntuu.. Täällä ollaan ns. hengessä mukana! ;)
En tiedä lueskeletko tätä enää ennen h-hetkeä, mutta tsempityksiä lähettelisin minäkin! Onnea äitiyden ensihetkiin! ;)
VastaaPoistaKiitos toverit! :)
VastaaPoistaHämmentävä päivä takana ja huomattavasti hämmentävämpi edessä. Ei auta kuin luottaa ja lähteä katsastamaan millaista tyyppiä sitä on tullut syksystä asti haudottua.
Raportoin tilanteesta kunhan kykenen.
Huh.