5.2.2013

Valve ja leipä

Kävin eilen nopealla työkeikalla Runebergin kunniaksi järjestetyssä kulttuuritapahtumassa. Ovella törmäsin sotahistorioitsijanakin tunnetun kirjailijan houkuttelemana paikalle saapuneeseen isoisääni. Meinasin oksentaa ja silmissä sumeni. 

Minulle kerrottiin, että serkkuni (jonka kanssa olen vaihtanut muutaman sanan edellisen kerran muistaakseni 13 vuotta sitten) on saanut pojan. Tämä tietenkin tervehtimättä ja kuulumisia tiedustelematta. Olin raukka ja luikin karkuun sanomatta mitään.

Iltakeikka ja kunnon verenpaineen nousu aiheuttivat tietenkin valvomista. Tyttären ruokailtua tapojensa vastaisesti jo puoli neljän aikaan - minä otin ja valvoin aamu kuuteen. Näppäränä pyörittyäni, herätettyäni puolisoparan viiden pintaan (suuttui ja lähti töihin) kirjoitin ylös kaiken, mikä ahdisti:


  • suku
  • aamulla saapuva nuohooja, jonka tuleminen unohdettiin perua
  • 6 kk:n euribor
  • työtilanne
  • parisuhde
  • isä 
  • lapsi
  • päivähoito
  • raha
Listaa tarkastellessa fiksu olo tuli viimeistään tuon euriborin kohdalla. Nukahdin onneksi hetkeksi. Töiden viimeistely jäi aamupäivälle ja koko päivä on mennyt ihme sumussa.

Eilen sain aikaiseksi kokeilla leivän leivontaa. Päivittäin olen vääntänyt kasan suolattomia sämpylöitä omasta päästä-reseptillä, jonka tulokset jännästi vaihtelevat. Löysin kellarista vihdoin isältä perityn emaloidun rautapadan ja noudatin Yksiksen ohjetta

Tässä se oli vielä ihan hyvä. 


Lopputuloksena hyvänmakuinen lituska. 
Reseptistä sen verran, että helppo kuin mikä, mutta kaikki ei mennyt ihan putkeen. Ihana rapsakka kuori ja makukin oikein nampski, mutta littana ko mikä. Yrittänen lähiaikoina uudelleen. Paistoaikaan saatan lisätä viidestä kymmeneen minuuttia ja harkitsen suolan ja hiivan määrän justeeraamista. En oikeasti tiedä leivontakemiasta mitään - musta vaan tuntuu siltä.


Mun isällä oli tänään syntymäpäivä. Luulin pienenä, että kaikki aikuiset juhlivat synttäreitään kahvin ja runebergintorttujen kera. 

6 kommenttia:

  1. Kah, sun listassa on paljon samaa ko omassani...

    Onnea iskälle <3

    VastaaPoista
  2. Mikäköhän siinä meni vikaan? Se on mulla ollut ellainen pommin varma :) Toimiikohan suomalainen kuivahiiva eritavalla? Vai oisko uuni ollut liian kylmä tai kuuma?

    Aamuöiset ahdistukset on kummallisia.Osa asioista ahdistaa päivälläkin, osa taas ei ollenkaan.

    VastaaPoista
  3. Uusi yritys, onnistui paremmin. Laitoin taikinaan täyden teelusikallisen hiivaa ja vesi oli 40 asteista. Saattoi olla edelliskerralla liian viileää. En nostatellut taikinaa laudalla vaan kulhossa. Ja ihan on saman näköinen kuin sun kuvissa. :) Tosin ensi kerralla isken sekaan vähemmän ruista.

    Aamuyö on kauheaa aikaa. Harvemmin iltapäivällä euriboreja itkeskelen.

    VastaaPoista
  4. Uaaah, aamuöiset ahdistukset on hanurista! Tai jos ei ahdista, niin sitten voi miettiä joitain parikymmentä vuotta vanhoja epäonnistumisia ("Sain silloin uskonnon kokeesta vaan seiskan, olen epäonnistunut ihmisenä!").

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valvomiskelausten ketju on päivänvalossa huvittava. Piti tietenkin valvia myös viime yö törmättyäni toisella duunikeikauksella jälleen isoisääni, jonka piti yrittää kukkoilla. Kivoja nämä pikkukaupungit.

      Olen useammankin kerran märissyt öisin sitä, kun 9. luokalla sain matematiikan kokeesta seiskan. Suorittajalle se oli pieni maailmanloppu.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.