Yleisön pyynnöstä (hurjaa) esittelen meidän ylivertaisen, pettämättömän ja ainoan oikean der Rytmin (silmät sikkurassa, koska meillä ei viime yönä nukuttu, eikä nukuttu päikkäreitäkään, prkl; puoliso on vaunuilemassa, koska mulla kilahti ja vituttaa niin ettei veri kierrä).
Aamu:
8.00 - 9.00 Sängystä ylös --> uusi vaippa, uudet rasvat, uudet vaatteet, vitamiinit naamaan
Aamupalaa.
Leikkiä ja soittoa.
Pari tuntia heräämisestä alkaa silmissä näkyä väsymystä, eli päiväunille mars. Yleensä hiissaan vaunut kuistille viimeistään klo 10.30. Unien kesto optimaalisimmillaan 1,5-2h.
Lounas 13.30. Miksi? Puoliso tulee tuolloin himaan.
Leikkiä, soittoa ja hurjastelua.
Vaatteet niskaan, vauva vaunuun ja hurtta hihnaan kello 15.30-16.00. Kärryajelua tunnista puoleentoista, heräilee yleensä kun tullaan pihaan (no ylläri, kun jompikumpi noista valopäistä on aina portilla paimenessa). Yli kello viiden harvemmin päästetään päikkärit. Tuntuu, että se saattaisi pilata unillemenon - mene ja tiedä.
Iltapala pöytään viimeistään klo 19.00.
Iltakylpy & rasvaus 19.45.
Vauva tiiraa salaa Simpsonit (eli on rauhoittumassa sohvalla isänsä sylissä).
Siirtyminen yläkertaan viimeistään 20.45. Yleensä unessa viimeistään klo. 21.
Näin se menee. Tehokkaat 12 tuntia valveiluaikaa. Viime viikkoina yöllä on ruokailtu tosiaan sen kerran, jos se ajoittuu aamu viiden jälkeen - en edes laske sitä yöksi. Hinkkiä tuo kiskoo nopeasti räknättynä 8 - 10 kertaa päivässä. Maito kun on mielestäni vuoden ikään saakka sitä tavaraa, jolla kasvetaan, ja josta tarvitsemansa saa - kiinteät täydentää. En ole edes yrittänyt tunkea aikatauluun enempää kiinteitä aterioita enkä tiedä miten se olisi edes mahdollista - yhden ruokailun kesto kun on 30-45 minuuttia.
Että näin. Iltapesulle mars! Optimaalisessa aikataulussa lapsi siirtyisi unille kasilta, mutta hoidetaan se sitten joskus.
Hih, täytynee tehdä itsekkin päiväohjelmaa, hyvin on pelittänyt tässä viikon verran siitä kun mulla kilahti. Nyt poika otti ja heräsi vikoilta puolituntisilta kuuden jälkeen. Sängystä kuuluu laulua vielä, mutta katsotaan jos se sinne asettuu..
VastaaPoistaAsettuiko? :)
PoistaOi kyllä! :D Hihhuloi kylläkin koko aamuyön taas vaihteeksi.
PoistaSiistiä, kiitos tästä postauksesta! Sellaisen tarkentavan kysymyksen vielä esitän, että nukahtaako lapsukainen hinkkiin vai hinkityksen jälkeen itsekseen sänkyyn?
VastaaPoistaTeidän rytmissä on paljon samaa kuin meidänkin. Meidän jantteri on vaan parin viime viikon aikana alkanut herätä kuudelta eikä mikään mahti maailmassa (ei edes THE hinkki) saa siltä enää tajua kankaalle. Näin ollen meidän rytmi on hitusen aikaistunut. Ei myöskään tunnu pystyvän valvomaan vielä yli kolmea tuntia eli viimeistään kolmen valvotun tunnin jälkeen alkaa iskeä väsykiukku. Yöunille tuo nukahtaa yleensä kasin pintaan, vaikka nyt onkin ollut muutama ilta, että nukahtamisen kanssa on ollut todella vaikeaa. Ja se meidän kompastuskivihän on se, että mä tainnutan lapsen tissillä eli se ei osaa useimmiten nukahtaa itsekseen (joskus kyllä yllättää).
Niin, ja se varmaan erottaa, että meillä kanniskellaan jatkuvasti, kun maiseman vaan pitää vaihtua ja lattialla tulee äkkiä turhautuminen. :) Ruokaruokaa on nyt koetettu tarjoilla aamulla, aamupäiväpäikkäreiden jälkeen, ennen iltapäiväpäikkäreitä ja niiden jälkeen sekä illalla ennen nukkumaan menoa. Meillä ei koskaan kestä nuo ruokailut noin kauaa (kai?), jannulla palaa hermo.
Lapsi ei (pääsääntöisesti) nukahda hinkkiin. Joskus on nimenomaan illalla nukahtanut oltuaan aivan poikki. Mä en useimmiten sen edes anna jäädä lupsuttelemaan, se sattuu. Öisinkin - yleensä - neiti kiskoo hinkin tyhjäksi, sylkee nännin suusta ja kääntää kylkeä.
PoistaIltamaidon vauva saa alakerrassa sohvalla, jonka jälkeen se sullotaan unipussiin ja kannetaan hämärään makkariin, sivuvaunusänkyynsä. Mä käyn siihen viereen pötköttelemään, uni tulee yleensä muutamassa minuutissa. En tiedä, miten se on mahdollista, mutta näin tapahtuu. Jos sängyssä alkaa riehuminen, huuto tai yli vartin kestävä kipinä, olen ottanut lapsen pois sängystä (pelkään kai sen saavan ahdistavia mielleyhtymiä sängystään, nukahtamisesta jne.). Uusi yritys kun lapsi on riittävän väsy unille. Tätä joutuu harjoittamaan ehkä kerran viikkoon.
Ihan hirveää tuo aamuherääminen. Toikin muistaakseni (sviddu ko ei muista enää mitään) YRITTI heräillä johonkin törkyaikaan, mutta kääntäessäni kylkeä ja muristessani, että nyt v***u nukutaan, viesti meni perille. Suosittelen vähän rakentavampaa viestiä.
Mä koittaisin antaa ruokaa sen kerran päivässä. Jos se on koko ajan hinkillä, niin ei sillä oo nälkäkään ja ruoan pointti saattaa mennä vähän ohi. Meillä toi on niin innoissaan kun saa leikkiä ja touhuta ja kiljua ja hurjastella ruoan kanssa - alkuun tosiaan sen kerran päivässä.
Meillä on selkeästi ongelmana se, että mä olen alusta alkaen antanut lapsen lupsutella, myös päivisin. Nykyään tosin herätän päivällä enkä anna nukahtaa, mutta iltaisinhan lupsuttelussa saattaa mennä kaksikin tuntia (parhaimpina iltoina 2,5 h). Mä en enää jaksaisi, joten lienee aika oikeasti ja vihdoin tehdä jotain. Olen vaan nytkin taas odottanut (mulla on aina joku syy!), että saan vähän univelkoja kuitattua, koska ajatus uniharjoituksista ja kenties koko yön valvomisesta tuntuu aivan karmivalta.
PoistaÄh, emmäätiedä. Mua väsyttää. Aamuherääminen on kieltämättä aika rankkaa, varsinkin kun on taas alkanut saada unta vasta kahdelta.
Kaksi tuntia on ihan käsittämätön aika roikkua hinkissä kiinni. Ei ihme jos kiristää eikä ihan vähänkään. Toisaalta ymmärrän hyvin, että jos totuttu toimii jotenkuten on sen muuttaminen ylivoimaista kun on viimeisen vuoden aikana nukkunut - no vähän tai ei ollenkaan.
PoistaMitä tolle sitten tekisi? Meillä toi nukahtaa aika näppärästi sisäpäikkäreille kun nappaan sen sängylle kainaloon, pyörii ja kipisee aikansa. Josko siitä aloittaisi? Eihän se voi ainakaan enempää ko sen kaksi tuntia kiljua jos et anna lussuttaa hinkkiä, kai se jonkun luonnonlain mukaan simahtaa lopulta ja jos se on lähellä niin sen psyykellekään ei pitäisi pahempaa damagea tulla. Was weiss ich.. kunhan liirumlaarumoin.
Muakin väsyttää, vaikka toi huusi viime yönä vain kahdesti. Kakkavaivaa ja oletettavaa hammasvaivaa. Vituttaa ja ahdistaa.
Yritin poistua eilen saatana siwaan. Auto ei startannut. Että helppoa on pakeneminen.
Joo, tietty vois kokeilla jo ihan päivällä. Tuntuu vaan, että varsinkin päivällä tuo sänky on ihan no-no, siinä tulee vaan parku & kiukku ja pitää kieriä (tai yrittää) vimmalla edestakaisin. Meillä ois kyllä pimennysverhokin makkarissa, en tiedä auttaisko jos pimentäis sopen.
PoistaMäkin muuten "odotan" kakkavaivaa tännekin, nyt on meinaa jumahtanut ihan tyystin. Toivottavasti auto vielä starttaa!
kiitos yleisön ansiokkaasta palvelemisesta! kyllä tää aika samalta näyttää kuin se mitä toi poika selvästi hakee sillä erotuksella, että noita minipäikkäreitä tulee tosiaan useammat (mut se on aika pienikin vielä, eli väsyy myös parin tunnin valvomisen jälkeen). mut selkeesti aamupäikkäreiden jälkeen tulee "pääpäikkärit", jotka osuu about just tohon kolmen neljän aikaan, eli oon sit yrittänyt panostaa niihin hillumalla sen kanssa sängyssä - muut nokoset saa ottaa vaikka sitterissä tai sylissä.
VastaaPoistaniin ja meille ysiltä nukkuminen on just hyvä. me ollaan yökukkujia. ja aika hyvin se on ysiltä petiin saatukin - hytkyttämällä. se nukahtaa ainoastaan reippaalla ylös-alas-keinutuksella ja huutaa kuin pieni perkele. unikoulua sit vaan kehiin muutaman kk:n päästä.
haha nää on muuten näitä juttuja, joita luin paksuna vauvafoorumeilta ja mua ahdisti, kun olin varma etten ikinä oppis tuntemaan vauvani tapoja ja tää on niiiin sekavaa. jotain oon oppinu. jes!
PoistaMeillä hytkytetään tuota puolivuotiasta ja lähes 9 kilosta vieläkin O_o iteppä sen opetin siihen. Mutta on onneksi niitäkin iltoja että se nukahtaa itsekseen kuten eilen :) Mutta voe sitä karjuntaa on meilläkin ollut, ja on edelleen, päiväunet sisällä vaatii aina hytkytyksen.
PoistaPikkuisenahan tuo nukkui vaikka kuinka niitä päikkäreitään - yleensä sylissä, yöunille päästiin puolenyön aikaan. Siinä puolen vuoden kieppeillä alettiin rytmittää päivää, kun ruokakin tuli mukaan (ja mulla oli ihan helvetillisen huono omatunto huonosta päivärytmist, jee). Hyyyyyviiin harvoin on nukkumaan mennessä pitänyt kuunnella huutoa, hytkyttely tuntuu kovin vieraalta (siis sen jälkeen kun ne kamalat alkuelämän mahavaivat hellittivät). Vaunussa tietysti hytkytellään päiväunille, mutta ei muuten.
PoistaVauvalla on toki omat tavat ja tarpeet, mutta mä sain jossain vaiheessa onneksi ajateltua, että vauva muuttaa asumaan meille, meidän perheeseen ja meitä on muitakin kuin vauva. Se kai on omalla tavallaan auttanut tietyissä asioissa hellittämisessä ja jonkinlaisessa vaatimisessa: mä en vaan voi koko ajan tuota kantaa, mä en suostu menemään itse kasilta nukkumaan (tehtiin sitten yläkertaan teeveenmöllötyshuone, kun alakerrasta ei ikinä ehtinyt juosta makkariin tarpeeksi nopeasti ruuvaamaan tuttia suuhun). Onhan näitä. Kuitenkin tuo lapsonen on aika leppoisa ja sopeutuvainen omine poikkeuksineen. Onhan nämä temperamenttiasioita myös.
mirgga, toi oli 3 kk neuvolassa melkeen kahdeksan kiloa, että en usko hirveen kauan tosta ysistä jäävän nyt.. isihän se sitten hytkyttääkin. ja sillon ei muuten huuda, mulle vaan karjuu. mikäs siinä sit isin hytkytellessä, mut se ei oo aina nukkumaanmenoaikaan kotona :/ esmes justiinsa päivisin. siksi se nukkuu päikkärit sitterissä, että voin jalalla laittaa vauhtia.
Poistatuo huuto alkoi kun vauva lakkas olemasta sellainen möllö ja rupes olemaan enemmän tässä maailmassa. voishan sen tulkita niin, että nukkuminen ei enää kiinnosta, kun maailma on jännä. mut todennäköisemmin me vaan onnistuttiin luomaan sille paska uniassosiaatio hytkyttämällä eli pitää opettaa sit pois. nukahdettuaan se kyllä nukkuu aika hyvin - täsmäsyötön mukaan ottamisella oon saanut sellaisia 5-6 tunnin unipätkiä itelleni. ja osaa nukahtaa itse havahduttuaan hereille eli oikeesti en voi kauheesti valittaa. mutta aina vois toki parantaa.