Olen edelleen aavistuksen verran kiukkuinen maanantain lapsiarvostelusta, mutta arvelen seuraavien viikkojen aikana pääseväni yli tapahtuneesta ja lausutusta. Rutiini pyörii, pää humisee ajoittain tyhjyyttään. Päivän jännittävimmät hetket liittyvät postilaatikon sisuksiin - mitä laskuja siellä onkaan - ja lapsen ulosteisiin.
Jinxaan nyt oikein kunnolla ja paljastan, että tyttäreni on itsenäisesti ottanut tavakseen nukkua öitään noin suunnilleen yhdeksästä aamu kahdeksaan, ruokaillen tällä välin kerran - kuuden maissa. Suhtaudun unikuvioon edelleen erittäin suurella varauksella, heräilen tietenkin vanhaan imeskelytahtiin ainakin toteamaan onko lapsi elossa kun se ei vaadi aterioitaan ja olen vakuuttunut että eipä aikaakaan kun homma turahtaa nilkoille. Olen ajoittain myös (osin sen mainion tukipalvelun ansiosta) vakuuttunut, että lapsessa on jotain vikaa kun se nukkuu hyvin. Ei jumalauta.
Olen rakastunut rutiiniin vaikka näenkin sen järjettömyyden. Puoliso saapui lounaalle puoli tuntia totuttua aiemmin. Ilmoittamatta. Olin juuri saanut lapsen unille ilahtuneena, että mulla onkin hei vartti tavallista enemmän möllötysaikaa. Punnitsin hetken toisen mielen pahoittamisen ja möllötyksen välillä - valitsin mölllöttelyn ja olenkin käyttänyt aikaa muun muassa fb-kirppiksillä roikkumiseen, missä ei ole mitään mieltä.
Oikein mikään ei innosta. Voisin toki päiväaikaan ommella, olen yrittänyt neuloa lapselle hattua, mutta englanninkielisen ohjeen kanssa kiristää. Siivota pitäisi huomattavasti useammin ja koen lievää huonoa omaatuntoa siitä, ettemme ole saaneet aikaiseksi pehmustaa kaikkia pöydänkulmia lapsen mahdollista enenevää liikehdintää silmälläpitäen.
Elämä on omituisen utuista ja tuntuu lilluvan paikoillaan. Kevään hiipiminen on tunnetusti aavistuksen ahdistavaa aikaa, pimeän ja valon vaihteluun on vaikea tottua. Yksinäisyys vaivaa edelleen, mutten saa aikaiseksi tehdä asialle yhtään mitään.
Siirryn kuorimaan porkkanoita soppaa varten. Miksi metallitölkissä myytävä litku on kookosmaitoa, mutta tetrassa myytävä on nimeltään kookoskermaa? Harkitsen, josko iltapäivän vaunukävelyllä valitsisin uuden mutkan totuttuun reittiin. En välttämättä ole riittävän hurjana.
Meinasin hurjuuttani lähteä kaupunkiin, mut täällä kotona sitä vielä ollaan. Jospa illemmalla, muutoin täytyy sopeutua näiden kolmen kaupan valikoimiin. Lapsilla taas kemut, eikä varastoista löydy sopivaa lahjaa. Rutiini on hyväksi, mut kylläpä se tökkii tällä hetkellä aika kovasti.
VastaaPoistaNo voi hyvän tähden, kun ei kaukunkihurjuutta löydy. Litiliin kuule vaan ja lapsille synttäriviemiksiksi kivoja säilytysaskeja.
PoistaTässähän on kohta jo pyöräytetty puolet päivän rutiinista - kohta pääsee jo nukkumaan.
Postista, niin sähkö- kuin tavallisestakin on tullut hienoja juttuja.
VastaaPoistaJa se vaipan sisältä :D hampaidenteko aiheuttaa meillä melkosia räjädyksiä ja nimenomaan joskus aamun viimeisinä tunteina; herätessä saa jännnätä onko taas koko poika siinä ihtessään. Yleensä joka toinen aamu on :D
Täällä riidellään. Mun hormonihäiriö jatkuu, aina kun reenaan niin vuotaa,lepopäivänä ei. Ota tästä nyt selvää mitä hittoa tapahtuu tässä kropassa. Parisuhde kiehuu kivasti..
Meillä on tuon vaipan sisälmyksen kanssa päinvastainen ongelma ja mua vituttaa, että siihen on hankala saada apua.
PoistaEi oo kyllä ihme kiehumiset jos ootte molemmat himassa. Eihän sitä kenenkään hermo kestä. Jo on kummaa tuo sun vuotelu - mahtaako vastaava olla yleistäkin?
Tää mun kierto meni sekaisin siitä dieetin aloittamisesta. Kai se nopea painonpudotus vaikuttaa auttamatta niihin.
PoistaMies valmistuu ensi kuussa. Mää toivon että se saa oman alansa työtä ja lähtee jaloista pois aina hetkeksi.
Mä meinasinkin kysellä jo teidän unirytmistä, kun toisaalla näin vähän vihjailuja, että se saattais olla nykyään aika ihmeellinen. :) Teittekö jotain asian eteen vai muuttuiko kuvio vaan yhtäkkiä/hiljalleen? Mä nimittäin itse tietenkin pähkäilen mitä tehdä meidän tilanteelle, kun se tuntuu menneen ihan pähkähulluksi.
VastaaPoistaTunnistan niin hyvin tuon innostumattomuuden. En tiedä mikä perkele nyt on iskenyt, mutta ei tee mieli muuta kuin möllöttää ja olla. En pääse enää edes vaunulenkeille. Kaikessa on sellainen pahaa enteilevä väreily (kuulostipas vinksahtaneelta).
Tää homma on vaan loksahtanut uriinsa. Pariin otteeseen kieltäydyin tarjoilemasta neidille yömaitoja ja se otti ja käänsi kylkeä. Oikeastaan opin kuulemaan eron sen kipinässä - onko se oikeasti nälkäinen vai heräileekö tottumustaan. Tarkka ajoitus päiväsaikaan tuntuu takaavan enemmän tai vähemmän rauhaisan yön.
PoistaMä oon saanut aktivoitua ihteäni vaunuilemaan iltapäivisin. Tekisi mieli kantaa, mutta pelkään liukastumista ja aurinkoa (pitäisi kai hakea lapselle aurinkolasit) ja vääränlaista asentoa ja ties mitä. Onneksi nuo hurtat pitää tuulettaa joka päivä, muuten mä luhnaisin täällä sisällä AINA.
Ja kaikessa on nimenomaan tuo väreily. On vähän liian tasaista. Kohta käsähtää.
No mulla on just tuo ongelma, että mä en tunnista nälkäininää "herään-muuten-vaan"-ininästä. Näin ollen kaikkeen on aina sama ratkaisu: tissi. Joskus myös päivisin.
PoistaValitettavasti tuo tunnistus otti opettelua, eli kyllä se kipisi aikansa. Ero on oikeastaan siinä, että kaivan hinkin kiltisti esiin jos metakka yltyy. Jos se näyttää laantumisen merkkejä ei ole nälkäkään. Kai.
PoistaOliko teillä tutti käytössä? Miten jos päivällä antaisit sille vaikka tilkan vettä nokkiksesta tai juomapullosta? Ei se niin paljon saa juotua, että menisi maidolta tilaa, mutta saattaisi hämääntyä (no onko siitä jotain iloa?).
minäkin haluan ja vaadin saada tietää millaiset rytmit teillä on (unohdin mistä luin ne vihjailut)! en hahmota missä väleissä vauvan ehkä kantsis nukkua päiväunet. olen päättänyt alkaa rakentaa jotain kevyttä rutiinia siihenkin, jos vaan keksin. ainakin sit kun ne kiinteät tulee kuvaan.
VastaaPoistaen olis ikinä uskonut, mutta olen alkanut ihailla kaikkia, jotka osaa nämä rutiinihommat. mun aina joustaa suuntaan ja toiseen, vaikka ei tarvitsisi (koska ei käydä missään).
Määpä raavin kuule aiheesta kasaan oikeen toivepostauksen (ei stana). :D
Poista