Viikonloppuna tuli kuluneeksi puoli vuotta tyttären syntymästä. Merkkipaalun kunniaksi joimme kaakkukahvit ja lapsi sai luonnollisesti paketteja (en ole sisäistänyt, että joulu on viikon kuluttua). Tuossa se nyt imeskelee potkuhousujen läpi varpaitaan lattialla ja tuntuu viihtyvän. Ihan kuin se olisi ollut olemassa aina. Joskus öisin muistelen kyllä ihan varovasti sitä millaista oli nukkua läpi koko yön, mutta sekin alkaa olla kaukainen muisto - tulihan sitä nukuttua melkein kolmekymmentä vuotta (miinus festarit).
Mikä on muuttunut? Ehkäpä eniten se, että olen onnellinen. Rutisen asiasta kuin asiasta ja kehitän kunnon kriisit ja maailmanloput entiseen malliin, mutta lievää aaltoilua lukuunottamatta olen perusonnellinen. Niin tuntuu olevan puolisokin. Suurimmaksi osaksi lapsikin - ainakin se on tyytyväinen ja iloinen tyyppi - erityisesti kun sen vanhemmat alkavat aika-ajoin hanskata vikalistan läpikäynnin jokseenkin nopeasti ja viihdytyskin on järkeistynyt pikkupikkuvauva-ajoista.
Siis tuo lapsihan on jo iso. Se istuu reippaana ruokapöydässä ja napsii suuhunsa hedelmiä, vihanneksia ja kanaakin kuin vanha tekijä (joka ei tosin vielä tiedä, miten sitä ruokaa suussa prosessoidaan, we're getting there). Koko tarjottimellinen herkkua tulee kyllä käytetyksi suussa ja mähnättyä, mistä ainekset päätyvät melko tyytyväisten koirien kitaan.
Puoliltapäivin pitää hinautua neuvolaan - lääkäriä tapaamaan. Ihottuma on laatuntunut (ja räjähtänyt uuteen uskoon jo pariin otteeseen), kuten oma panikointinikin, mutta kun aika on kerran saatu arvottua niin johan me paikalle saavumme.
Miksi lapseni nauraa ääneen vain isälleen?
Mielestäni osaan jotenkin kauhean hyvin suhtautua siihen, että lapseni kasvaa (kauheaa vauhtia). en ole sitä kovin paljoa edes itkeskellyt.
Ajattelin varovaisesti josko hommaisin sittenkin itselleni joululahjaksi kierukan. Plääh.
Heh, meilläkin lapsi nauraa ääneen vain isälleen.. Minä hyssytän ja kävelen yöllä ja toinen narisee, mutta kun isi tulee näköpiiriin niin voi sitä onnea.
VastaaPoistaOnnea tytölle puolivuotispäivästä!
Kauheeta vauhtia aika kuluu, kohta sitä löytää itsensä jostain hoivakodista :P
Höp hoivakodista. Syyllistetään nää lapset niin hyvin, että hoitavat meidät kotona. :P
PoistaOnnea! Joko päivitit cv:n? ;)
VastaaPoistaMä olin ihan varma, että meilläkin lapsi nauraisi vain isälleen (isät kun osaa pelleillä ja hassutella jne.), mutta se onkin naureskellut mulle. Olen tosin käyttänyt hassutteluun aika paljon energiaakin ja aika monta kertaa tulee ihan täysiä huteja - miksi se ei naura sellaisille hauskoille ja kepeille jutuille vaan leväyttää kikatukset jollekin ihan oudolle? Tyyliin mitä möreämpi ääni ja ääliömäisempi ilme, niin kikattaahan tuo. Kaikkein eniten lapsi on kikattanut, kun näki mun syövän ranskalaisia, se oli sen mielestä jostain syystä ihan hervotonta.
Hyvä kun muistutit! Täytynee kaivaa se ansioluetteloparka esiin pölyttymästä. "Mitä teit tämän puolentoista vuoden tauon aikana" "Imetin."
PoistaTäytynee hakea grilliltä makkaraperunat josko tyttärellä olisi yhtä loistava huumorintaju kuin teitin jälkikasvulla.