Olen harvakseltaan alkanut havahtua siihen, että vauva ei ole enää pikkuvauva. Sillä alkaa olla ihan omat jutut, oma pää ja tahto (joka on helposti vielä huijattavissa) ja luonnollisesti omat huvit. Suurin osa huveista on vauvan ja isänsä välisiä - naureskelun lomassa voi kääntää pään ajoittain äitiä kohti irvistäen ja kitistä vähän päälle.
Aamupalan (jota lapsi ei syö, ei kyllä isänsäkään - tai syö se hedelmiä, muttei puuropannaria, lapsi siis) jälkeen olimme hoitopöydällä vaihtamassa vaatteita. Lapsi istua nökötti aavistuksen unisena ja kaivoi keskittyneesti hinkin esiin kulahtaneen yöpaidan kaula-aukosta. Mietti hetken ja repesi. Hervoton käkätys. Keksi itse leikkiä kukkuu-leikkiä hinkillä, sekös mahtavaa. Hetken mietti vielä, maistoi ja se puolestaan nauratti jo niin paljon, ettei istuallaan tahtonut pysyä.
Olen viihde.
Äitien käyttötarkoitus <3 :D
VastaaPoistaTäällä ilmaistaan tuota luonnetta jo melko kovasti. Lapsi vetää julmettuja kilareita kun ei pääse itse seisomaan ja siten revittyä kaikkea turvaan nostettua alas. Julmeton termiitti joka ryömii salamannopeasti huoneesta toiseen, lorkkii koiran juomakupissa ja saa päänsä jumiin keittiön jakkaran alle. Jo saa juosta perässä kun asuntoa en ole vielä osannut lapsiturvalliseksi tehä kerta :DD
Nopea tuo on ja saakelin kiukkuinen kun sille päälle sattuu. Arvelinkin, että ei siihen ole pelkkää isäänsä laitettu, alakaa näkyä, että mun jälkeläinen.
PoistaMä babyprooffaan täällä sitä mukaa kun ehdin ja jos en ehdi niin siirrän lapsen turvallisemmille apajille.
Mikä siinä on, että kaikki mikä ei oo lelu on jännää ja lelut on plääh.
Hihi, söpö. Ihan parasta, niistä tulee lapsia <3
VastaaPoistaIhanasti sanottu. Niistä tosiaan tulee lapsia. :)
Poista