Hiiohoi ja mitään ei tapahdu. Mitään ei tapahdu ainakaan jos ei itse järjestä jotain - esimerkiksi kunnon munlapsuusolipaskajaahdistaajamunmutsieiotavastuutasiispäitkenjahuudanparivuorokautta kohtausta. Oli ja meni. Näitä nyt ilmeisesti tulee, tyytyväinen olen mikäli ne menevät myös. Vuosi sitten ahdistus jäi asumaan ja sitä iloa sitten kestikin lapsen syntymään saakka - vaikea masennus. Joka tapauksessa, ahdistukseen on perkeleen hankala suhtautua. Sen aiheita toki on roskasäkillisen verran.
Tänään ei huvita olla koherentti. En siis ole.
Hankin eilen marketista pakastekanan, sillä olen ehkä kymmenisen vuotta sitten sellaista keitettynä maistanut. Tarkemmin ehkä kuitenkin seitsemän vuotta, sillä kymmenen vuotta takaperin en koskenut lihaan. Nyt en jaksa ryhtyä kanaa keittämään. Se pärjännee pakastimessa, josta varmaan löydän sen vuoden kuluttua pariin otteeseen vähän sulaneena.
Marraskuu on kyllä perseestä. Pihalla on niin pimeää, ettei sinne ikinä valoisaan aikaan ehdi virittää lisää jouluvaloja, että näkisi eteensä - kun kesäisin unohdetaan aina asentaa lisää pihavaloja, joiden asentamiseen on nyt liian pimeää. Hieno homma.
En voita ikinä lotossa.
Tilasin pätkän finlaysonin ihanaa elefanttikernivahakangasta, sillä lapseni tarvitsee mielestäni ruokalappuja. Aion niitä ihan omin pikku kätösin ommella, kunhan se kangas saapuu. Metristä saakin sitten ähnättyä arviolta kolmisenkymmentä lappua, että on sitten varaa valita, kun tytär aloittaa ruokailunsa (johon olen jokseenkin maanisesti pyrkinyt valmistautumaan muun muassa testailemalla reseptejä). Kätevä ohje, jota en ole vielä testannut ruokalappuun.
Ystävä on myös ilmeisesti postittanut meille Ikeasta näitä, koska ne ei perkele tunnu millään saavan sitä kauppaa rakennettua Pohjanmaalle.
Itkuhälyttimestä loppui patterit, kun naapurin satavuotias pappa sirklasi puolitoistatuntia märkiä puitaan pihalla hälyn napsiessa joka ikisen kilahduksen. Yritän vahtia vauvaa paskasta hälyttimestä ja tekee mieli rampata kuistilla jatkuvasti. Jos sillä on siellä joku hätä, viimeistään viiden sekunnin kuluttua itkun alkamisesta tulee koira meikäläistä hakemaan, että oikiastaan turhia nuo vempaimet.
Kannattaako muuten vanhukselle, jonka luona käy kotipalvelu kolmesti päivässä, antaa sellainen vanhanmallinen peltisirkkeli?
Oon luuhannu huutiksessa jo monta päivää ja huudellu kaikkea tyhmää.
Tyttärellä on murrosikäisen unirytmi. Se nukahtaa aikaisintaan puoliltaöin ja herää kiukkuisena ysin pintaan. Jaksaa valvoskella alakerrassa tunnin ja painuu pihalle päikkäreille. Oujee. Siinä meidän valoisa aika päivästä.
Harkitsen josko virittäisi kirkasvalolampun vaikka olkkarin nurkkaan puolison vaatekaapin päältä pölyä keräämästä. Virkistyisinköhän?
Vauva on vedellyt päikkäreitään nyt 2,5 tuntia.
Minkä helvetin takia en esmes siivoa sillä aikaa kun vauva nukkuu, mutta kiukuttelen puolison palattua kotiin kun meillä on paskaista ja mulla on ollut koko päivän tylsää?
28.11.2012
24.11.2012
Viesti
Meillä on kaksi koiraa. Meillä on aidattu piha. Koirat ovat hyvin suuren osan päivää pihalla. Tässä lähtökohta.
Kipaistiin eilen hakemassa hurtille vähän viihdeluita (hämmentää kun itse niihin jumalattomiin lumpioihin siellä täällä ei tule juuri reagoitua, mutta jotkut vieraat suhtautuvat niihin epäluuloisesti). Luukaupassa oli edullisia kylttejä. Ruotsinkielinen on mielestäni informatiivisempi, mikä ei tällä seudulla ole haitaksi. Jos huomenna saisi valoisaan aikaan nakutettua tekstit porttiin.
Käynti kotiimme tapahtuu pihan puolelta, aidatun alueen sisäpuolelta siis. Päästäkseen esimerkiksi kuistille - tai edes nähdäkseen sisäänkäynnin on käytävä portista pihan puolelle.
Näin kotiäitinä (ja hiljattain surunvalittelujen vastaanottajana jne.) olen yllättynyt siitä ramppaamisesta, mitä ovella tapahtuu. Oletin portin olevan riittävä viesti ovellepyrkijälle. Ei ole. Vauva nukkuu usein kuistilla, ovikellon soitto (tai pihassa liikuskelu) aiheuttaa melkoisen metelin paimenkoirissa, joiden homma on muun muassa vartioida pihaa. Yleensä vauva ei paljon haukusta hätkähdä, mutta kyllä se kunnon hälytyshaukkuun herää.
Eilinen hankinta:
 |
| Infotekstejä porttiin. |
Kuvaus suoritettu jälleen innovatiivisesti ystävältä lahjaksi saadun 60-luvun lopun nukkekodin avustamana. On muuten pähee takkoineen ja alkuperäisine huonekaluineen. Perinneremontoijan unelma. Toivottavasti myös pienen tytön - sitten kun se ei enää tunge kaikkea suuhunsa.
20.11.2012
Tunnustelu
Kas kas, loistava äitikollega Tylsyys paiskasi nakilla. Huisia. Tunnustuksen mukaan blogillani on siis substanssia. Jestas.
Tässä on numeroituja juttuja, että niillä mennään.
1. Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria.
Kiitos Tylsyys! Hieno homma eikä ollenkaan niin hölmö, kuin edellinen nakki.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille.
Mää en tunne kahdeksaa (vaikka luen yötä päivää useampaa kymmentä laaria) ja vakoilin, että melkein kaikilla on tää jo, mikä on harmi. Paukkuliinille painesta! Ja hei, Eskapismille ja!
3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan.
Selvä.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
Pitääkö näiden olla yhtä laadukkaita kuin normaali blogini sisältö? Siis sitä substanssia?
Tässä on numeroituja juttuja, että niillä mennään.
1. Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria.
Kiitos Tylsyys! Hieno homma eikä ollenkaan niin hölmö, kuin edellinen nakki.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille.
Mää en tunne kahdeksaa (vaikka luen yötä päivää useampaa kymmentä laaria) ja vakoilin, että melkein kaikilla on tää jo, mikä on harmi. Paukkuliinille painesta! Ja hei, Eskapismille ja!
3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan.
Selvä.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
Pitääkö näiden olla yhtä laadukkaita kuin normaali blogini sisältö? Siis sitä substanssia?
- Kauheen moni on tässä yhteydessä julistanut, ettei ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Mä en halua käydä Euroopan ulkopuolella. Nyt hinkuan Saksaan tai Länsi-Itävaltaan, mutta säästöpossulla ei käydä, jotta voidaan luuhata kotosalla lapsen kanssa kunnes se on riittävän reipas päiväkotiin.
- Olen opiskellut melko järkyttävän opintoviikkosaaliin japanin kieltä. Muistan enää, että neko on kissa ja nekutai solmio. Ja aisukriimu jäätelö. Kyllä kannatti!
- Oon niin laiska, että meidän kylppärissä pyöri useita viikkoja lastenvaunujen pyörän sisäkumi (en tiedä miten se sinne joutui) enkä onnistunut tekemään asialle mitään (esmes selvittämään tuotteen alkuperää, saati siirtämään sitä vaikka roskikseen). Eilen taisin ulkoistaa lerpakkeesta eroonhankkiutumisen yllättäen puolisolle. Niin joo, meidän kylppäri on ehkä ainakin kahden neliön kokoinen, kiitos loistavan 50-luvun arkkitehtuurin!
- Tein aamulla jätskipöntöllisen herkullista guacamolea lapsen opetellessa kiljumaan sitterissä.
- En oikeen tiedä, mikä musta tulee isona.
- Lähestulkoon vihaan nykyistä kotikaupunkiani (jossa vietin kyllä lapsuuteni). Olen tosin kätevän saamaton tehdäkseni asialle mitään. Ainut ratkaisuhan on muutto toisaalle, mikä ei sekään kovin hurjasti inspiroi. Keskityn siis vouhottamaan ja vihaamaan ja puhisemaan kaikkia epäkohtia, joita seudulla eteen tulee. Näin vähemmistön edustajana niitä muuten tulee.
- Ensimmäinen autoni oli tosi päheä lada. Osasin sen ratissa ajaa, vaihtaa kasettia, puhua puhelimessa ja polttaa tupakkaa samanaikaisesti. Nykyisin vaan ajan.
- Lenkittäessäni koiria nalkutan suomeksi kaikille vastaantulojoille, joiden hurtat käyttäytyvät asiattomasti kohdatessa. Mä en vaan jaksa sitä perkeleen hyökkimistä. Nalkutan myös naapuruston penskoille jos niillä ei ole heijastimia. Heijastimettomuus on mielestäni kamalaa. Penskojen sijaan pitäisi nillittää niiden vanhemmille - tiedän.
19.11.2012
Ujellus
Kas, viime aikoina on hatuttanut jälleen aika rankasti. Ajattelin kerätä aiheet kasaan, ettei tarvitse moneen kertaan ujeltaa.
1. Lämmitys. Lämmitys on edelleen ketku. Toimii 100 % fossiilisella; sotkulla, jota on tankki täynnä (siinä about 3-5 % biopaskaa seassa [laskin mun pitkällä matikalla]) toimii satunnaisesti. Aiheuttaa aivan käsittämätöntä vitutusta ja hinkua panna tönö myyntiin, pakata roippeet ja lähteä Helsinkiin kaukolämmitettyyn kerrostalokaksioon.
2. Muskari. Viime perjantain pläjäys oli nyt viimeinen niitti meikäläisen muskariuraan. Palautetta lähtee laitoksen pomolle, kunhan saan duunit alta pois. Muija inisi alkuun vartin sitä, kuinka hänellä on niin kova ja paha migreeni, että aivan huippaa. No jää kotiin sairastamaan, saatana!
Mielestäni alle vuoden ikäisille erilaiset sormileikit on myös perseestä ja turhia, kun ne vauvojen sormet on sillai luonnostaan aina SUUSSA. "Nyt te otta vauva sormet ja me teke loru". "Kalle tahtoo koputella - kopkopkop - ystävälle sopeta..." Ystävällinen muskaritoveri kertoi minulle, että laulussa lauletaan, että ystävälles' opeta, kun ihmettelin, että mitä se akka ujeltaa. Rouva vetäjä myös harmitteli kun ei osaa soittaa lauluja ja harkitsi ääneen josko harjoittelisi vähän kotona.
Tarkoituksenani oli myös livetweetata muskarista, mutta hieno ajatukseni käsähti, kun soneran verkko yhdessä musikhusetin verkon kanssa petti minut.
Viimeisellä muskarikerralla (kahden viikon kuluttua) ollaan kuulemma molemmat ryhmät yhdessä kimpussa, vetäjä aikoi ostaa piparkakkuja ja tarkoituksena on porukalla tanssia suomalaiskansallisesti jouluista katrillia. Sitä gaaddääm katrillia onkin reenattu (ja sivussa hiivitty kulttuurisensitiivisen intiaanilaulun tahtiin).
Tanssitaanko toisaalla Suomessa katrilleja vauvamuskarissa?
3. Unet. Kävin viime viikolla tapaamassa ystävää, joka oli pikkuruisen poikansa saanut sairaalasta kotiin. Pojan laskettu aika taitaa olla tällä viikolla ja pieni oli ihminen kyllä.
Vauva paran käsittämättömästä puklailusta ja minipienestä koosta inspiroituneena olenkin sitten nähnyt aivan helvetillisiä painajaisia siitä, että tyttäreni on maitopurkin kokoinen, sitä ruokitaan letkulla ja se oksentaa tukehtumaisillaan korviketta kaikista päänsä aukoista - eikä minun anneta sitä imettää. Nice.
4. Raha. Alkaa rahat olla finaalissa. Teen siis vähän töitä. Ja kulutan kai vähän vähemmän tms.
5. Suku. No ne nyt on mitä on, ei tarvitse leikkiä, että oltaisiin missään tekemisissä. Tuleva joulu hieman ahdistaa, kun on pakko pohtia, tuleeko meidän vuorovaikuttaa puolison suvun kanssa. Joo, sen äiti on ihan ok ja isä, jos se pitää turpansa kiinni raittiudestaan - näiden elämänkumppaneita en vain kykene sietämään.
Fiksuna ja kypsänä nakkasin fb:stä puolison sisarukset kumppaneineen pois kaverilistoilta, kun totesin etten tunne niitä, eikä mulla ole varsinaisesti mitään intressejä tutustua. Diagnoosi: itsekeskeinen paska.
6. Sänky. Ikivanha antiikkirotisko makkarissa on ilmeisesti jotenkin hieman nitkahtanut. Se on päheen näköinen sorvattuine pylväineen, mutta narina on uskomaton. Ja just mun kohdalle on muodostunut jokseenkin syvä kuoppa, joka ei ilmeisesti ole patjaperäinen - tekee kivaa selälle. Narissut se on aina, mutta nyttemmin niin kivasti, että vauva herää siihen. Pitäisi siis lämpöpannuhässäkän lisäksi myös ruuvata sänky uudelleen kasaan.
Haaveilen ihan salaa jenkkisängystä, johon kiivetäkseen lyhyempi ihminen tarvitsee tikapuut.
7. Neuvola. Onnistuin viime viikolla repimään aivan uskomattomia vitutuksia siitä ilosta, että keskiviikkona päästään taas kuukausiarviointiin. Ah, pelkkä ajatus ottaa ja kiristää.
On kyllä onnistunut lapsiperheen tukipalvelu. Jos kävisi nappaamassa ne rokotukset ja pakenisi paikalta. Lapsi kasvaa ja on ajoittain ihan hyvällä päällä. Eikö se riitä? Vai onko sillä lapsettomalla terkkaripimulla jotain ässiä hihoissaan, joista me emme ole tietoisia?
Joka tapauksessa, olen valmistautunut käyntiin opiskelemalla muun muassa huomattavasti lapsentahtisuutta käsittelevää kirjallisuutta. Taas kun pätkähdetään epävarmuusalueelle (jossa siis minua äitinä arvostellaan), täytyy pyssyt olla ladattuna.
Jos tekisin nyt ne eiliseltä roikkumaan jääneet duunit loppuun (elekee kertoko kelalle).
1. Lämmitys. Lämmitys on edelleen ketku. Toimii 100 % fossiilisella; sotkulla, jota on tankki täynnä (siinä about 3-5 % biopaskaa seassa [laskin mun pitkällä matikalla]) toimii satunnaisesti. Aiheuttaa aivan käsittämätöntä vitutusta ja hinkua panna tönö myyntiin, pakata roippeet ja lähteä Helsinkiin kaukolämmitettyyn kerrostalokaksioon.
2. Muskari. Viime perjantain pläjäys oli nyt viimeinen niitti meikäläisen muskariuraan. Palautetta lähtee laitoksen pomolle, kunhan saan duunit alta pois. Muija inisi alkuun vartin sitä, kuinka hänellä on niin kova ja paha migreeni, että aivan huippaa. No jää kotiin sairastamaan, saatana!
Mielestäni alle vuoden ikäisille erilaiset sormileikit on myös perseestä ja turhia, kun ne vauvojen sormet on sillai luonnostaan aina SUUSSA. "Nyt te otta vauva sormet ja me teke loru". "Kalle tahtoo koputella - kopkopkop - ystävälle sopeta..." Ystävällinen muskaritoveri kertoi minulle, että laulussa lauletaan, että ystävälles' opeta, kun ihmettelin, että mitä se akka ujeltaa. Rouva vetäjä myös harmitteli kun ei osaa soittaa lauluja ja harkitsi ääneen josko harjoittelisi vähän kotona.
Tarkoituksenani oli myös livetweetata muskarista, mutta hieno ajatukseni käsähti, kun soneran verkko yhdessä musikhusetin verkon kanssa petti minut.
Viimeisellä muskarikerralla (kahden viikon kuluttua) ollaan kuulemma molemmat ryhmät yhdessä kimpussa, vetäjä aikoi ostaa piparkakkuja ja tarkoituksena on porukalla tanssia suomalaiskansallisesti jouluista katrillia. Sitä gaaddääm katrillia onkin reenattu (ja sivussa hiivitty kulttuurisensitiivisen intiaanilaulun tahtiin).
Tanssitaanko toisaalla Suomessa katrilleja vauvamuskarissa?
3. Unet. Kävin viime viikolla tapaamassa ystävää, joka oli pikkuruisen poikansa saanut sairaalasta kotiin. Pojan laskettu aika taitaa olla tällä viikolla ja pieni oli ihminen kyllä.
Vauva paran käsittämättömästä puklailusta ja minipienestä koosta inspiroituneena olenkin sitten nähnyt aivan helvetillisiä painajaisia siitä, että tyttäreni on maitopurkin kokoinen, sitä ruokitaan letkulla ja se oksentaa tukehtumaisillaan korviketta kaikista päänsä aukoista - eikä minun anneta sitä imettää. Nice.
4. Raha. Alkaa rahat olla finaalissa. Teen siis vähän töitä. Ja kulutan kai vähän vähemmän tms.
5. Suku. No ne nyt on mitä on, ei tarvitse leikkiä, että oltaisiin missään tekemisissä. Tuleva joulu hieman ahdistaa, kun on pakko pohtia, tuleeko meidän vuorovaikuttaa puolison suvun kanssa. Joo, sen äiti on ihan ok ja isä, jos se pitää turpansa kiinni raittiudestaan - näiden elämänkumppaneita en vain kykene sietämään.
Fiksuna ja kypsänä nakkasin fb:stä puolison sisarukset kumppaneineen pois kaverilistoilta, kun totesin etten tunne niitä, eikä mulla ole varsinaisesti mitään intressejä tutustua. Diagnoosi: itsekeskeinen paska.
6. Sänky. Ikivanha antiikkirotisko makkarissa on ilmeisesti jotenkin hieman nitkahtanut. Se on päheen näköinen sorvattuine pylväineen, mutta narina on uskomaton. Ja just mun kohdalle on muodostunut jokseenkin syvä kuoppa, joka ei ilmeisesti ole patjaperäinen - tekee kivaa selälle. Narissut se on aina, mutta nyttemmin niin kivasti, että vauva herää siihen. Pitäisi siis lämpöpannuhässäkän lisäksi myös ruuvata sänky uudelleen kasaan.
Haaveilen ihan salaa jenkkisängystä, johon kiivetäkseen lyhyempi ihminen tarvitsee tikapuut.
7. Neuvola. Onnistuin viime viikolla repimään aivan uskomattomia vitutuksia siitä ilosta, että keskiviikkona päästään taas kuukausiarviointiin. Ah, pelkkä ajatus ottaa ja kiristää.
On kyllä onnistunut lapsiperheen tukipalvelu. Jos kävisi nappaamassa ne rokotukset ja pakenisi paikalta. Lapsi kasvaa ja on ajoittain ihan hyvällä päällä. Eikö se riitä? Vai onko sillä lapsettomalla terkkaripimulla jotain ässiä hihoissaan, joista me emme ole tietoisia?
Joka tapauksessa, olen valmistautunut käyntiin opiskelemalla muun muassa huomattavasti lapsentahtisuutta käsittelevää kirjallisuutta. Taas kun pätkähdetään epävarmuusalueelle (jossa siis minua äitinä arvostellaan), täytyy pyssyt olla ladattuna.
Jos tekisin nyt ne eiliseltä roikkumaan jääneet duunit loppuun (elekee kertoko kelalle).
14.11.2012
Torkku
Olisi oikeastaan aika mahtavaa jos pitäisi saisi herätä herätyskelloon, jonka olisi kaukaa viisaana asentanut soimaan vaikkapa varttia liian aikaisin, että heräily torkuttelemalla pehmentäisi aamuista heräämisen aiheuttamaa shokkia.
No ei saa eikä pidä, tai siis pitää kyllä herätä niihin vitun torkkuihin (tai siis valvoa niitä odotellen, ettei vaan käy taas niin, että puoliso on osunut siihen off-nappiin sen saatanan torkun sijaan, ihan kuin se olisi minun ongelmani).
Taas syötiin koko yö ja silloin kun ei syöty kipistiin suusta ties minne nakottua tuttia. Ja tietysti piti vauvan herätä siihen torkutteluun vaikka kuinka yritin hyssyttää ja samalla ukkoa potkia. Tällä kertaa yritin luovuttaa ja nappasin paketin kainaloon, mutta kun on muutenkin valvonut koko yön ja oma vireystila on mallia 'uni on takaisin taisteltava' ei onnistu. Paketti palautettava ja ihan yhtä rasittavaa roikottaa kättä sen päällä, kuin jos se olisi kyljessä kiinni.
Siis onhan mulla torkku, johon herää saman tien kun se inahtaa - ajoittain tajuan jopa jäädä kuuntelemaan onko se tosiaan hereillä vai vaimeneeko piipitys (noin 15 % tapauksista). Toimii kivasti useimmiten kahden minuutin välein.
Opiskeluaikoina tein tarkkaavaista tutkimusta torkuista. Parhaat torkkuiluvälit ovat kolme minuuttia tai seitsemän. Viidellä ei tee mitään. Kolmella ei ehdi nukahtaa uudelleen liian pahasti - seitsemällä ehtii nukahtaa uudelleen riittävän syvälle.
Viime vuosina en ole tarvinnut herätyskelloa lainkaan (paitsi täydennyskoulutustiesmissä -aamuina). Jos olen asentanut herätyskellon soimaan (käyttääkö muuten joku vielä kelloja), herään aivan varmasti viimeistään viisi minuuttia ennen sen huutelua.
Me noustiin tänäänkin vauvan kanssa yhdeksän maissa. Me herättiin sitä ennen kolmisenkymmentä kertaa.
Puoliso kävi ruokatunnillaan kotona. En sanonut sille sanaakaan, koska olen fiksu ja kypsä ja mua vituttaa tänään aika hyvin. En varmasti tee mitään kodinhoitoon liittyvää vaan kyylään koko päiväuniajan twitteriä.
Vinkki: Kaksi tai kolmekin tuttia vauvan läheisyydessä helpottaa huomattavasti yöllistä pelleilyä. Tulppa suuhun, jonka jälkeen on hyvin aikaa etsiä se jonnekin nakattu eikä volyymi pääse nousemaan. Aventti tekee niitä pimeässä hohtavia tutteja, joista joku ansaitsisi Nobelin.
No ei saa eikä pidä, tai siis pitää kyllä herätä niihin vitun torkkuihin (tai siis valvoa niitä odotellen, ettei vaan käy taas niin, että puoliso on osunut siihen off-nappiin sen saatanan torkun sijaan, ihan kuin se olisi minun ongelmani).
Taas syötiin koko yö ja silloin kun ei syöty kipistiin suusta ties minne nakottua tuttia. Ja tietysti piti vauvan herätä siihen torkutteluun vaikka kuinka yritin hyssyttää ja samalla ukkoa potkia. Tällä kertaa yritin luovuttaa ja nappasin paketin kainaloon, mutta kun on muutenkin valvonut koko yön ja oma vireystila on mallia 'uni on takaisin taisteltava' ei onnistu. Paketti palautettava ja ihan yhtä rasittavaa roikottaa kättä sen päällä, kuin jos se olisi kyljessä kiinni.
Siis onhan mulla torkku, johon herää saman tien kun se inahtaa - ajoittain tajuan jopa jäädä kuuntelemaan onko se tosiaan hereillä vai vaimeneeko piipitys (noin 15 % tapauksista). Toimii kivasti useimmiten kahden minuutin välein.
Opiskeluaikoina tein tarkkaavaista tutkimusta torkuista. Parhaat torkkuiluvälit ovat kolme minuuttia tai seitsemän. Viidellä ei tee mitään. Kolmella ei ehdi nukahtaa uudelleen liian pahasti - seitsemällä ehtii nukahtaa uudelleen riittävän syvälle.
Viime vuosina en ole tarvinnut herätyskelloa lainkaan (paitsi täydennyskoulutustiesmissä -aamuina). Jos olen asentanut herätyskellon soimaan (käyttääkö muuten joku vielä kelloja), herään aivan varmasti viimeistään viisi minuuttia ennen sen huutelua.
Me noustiin tänäänkin vauvan kanssa yhdeksän maissa. Me herättiin sitä ennen kolmisenkymmentä kertaa.
Puoliso kävi ruokatunnillaan kotona. En sanonut sille sanaakaan, koska olen fiksu ja kypsä ja mua vituttaa tänään aika hyvin. En varmasti tee mitään kodinhoitoon liittyvää vaan kyylään koko päiväuniajan twitteriä.
Vinkki: Kaksi tai kolmekin tuttia vauvan läheisyydessä helpottaa huomattavasti yöllistä pelleilyä. Tulppa suuhun, jonka jälkeen on hyvin aikaa etsiä se jonnekin nakattu eikä volyymi pääse nousemaan. Aventti tekee niitä pimeässä hohtavia tutteja, joista joku ansaitsisi Nobelin.
12.11.2012
Sohjo etc.
Onks tää nyt sitä tehokasta vaunuilua, mitä neuvolasta suositeltiin (kun tiedustelin milloin vatsalihaksille saa tehdä muutakin kuin joskus todeta, että ne oli)?
Lumi meni jo (toivottavasti se ei lähiaikoina palaa), mutta antoi kivasti esimakua siitä, mitä tuleman taas pitää. Onneksi on ne Kuomat (Prisman lastenosastolta neljä vuotta sitten hankittu, pelittää edelleen), joilla ei välttämättä kaadu, kun voi lisäksi roikkua vaunun aisassa kiinni.
Mieleni tekisi kipaista reissussa Keski-Suomessa tai pääkaupunkiseudulla, mutta mukavuudenhaluni vie ylivoimaisen voiton. Vaikka automatkasta saattaisi selvitä (ainakin kohti itää), pelkään perilläoleskelun sekoittavan rakastamani rutiinit ja rituaalit niin pahaan solmuun, ettei siitä ikinä toivuta ja menehdymme kaikki univelkaan.
Väittävät reissuilun olevan helppoa ja hauskaa - varsinkin kun lapsen ruokailusta vastaa vielä hinkki, joka on yleensä aina mukana. Kuitenkin on havaittavissa, että tytär on joko herkkis tai me käydään liian vähän yhtään missään, sillä vierailu esmes naapurikylän Paukkuliinin luo saattaa aiheuttaa niin hurjan viriketulvan, että siitä uuvutaan ja kipistellään vaikka kuinka hurjasti. Myönnän, että olemme puolison kanssa lapselle varmasti melko ankeaa seuraa.
Siirryn pesemään keittiön. Sitä ennen käyn vähän tökkimässä kuistilla mahtaako lapsi olla ehkä kuitenkin vähän kylmissään.
 |
| Kotikadulla. Sohjo jäätyi - vihreää traktoria ei näy. |
Lumi meni jo (toivottavasti se ei lähiaikoina palaa), mutta antoi kivasti esimakua siitä, mitä tuleman taas pitää. Onneksi on ne Kuomat (Prisman lastenosastolta neljä vuotta sitten hankittu, pelittää edelleen), joilla ei välttämättä kaadu, kun voi lisäksi roikkua vaunun aisassa kiinni.
Pelkään kovasti, että kantamisesta on täällä periferiassa luovuttava talveksi - juuri kun löysin vanhan jättimäisen talvitakkini, jonka alle mahdumme molemmat sisävaatteissa, investoin kantokauluriin (halvempi kuin kantotakki) ja totesin, että homma toimii - jee! Jos en tosiaan lumi maassa pysy pystyssä edes vaunun kera niin kantaminen taitaa jäädä kauppakäynteihin - parkkiksella liinaan ja takaisin.
Olen muuten hiljalleen oppinut rajoittamaan vauvan ylenpalttista pukemista, mikä on kyllä edelleen haastavaa. Tässä taannoin sulloin sen vaunuun nukkumaan nollakeliin toppahaalarissa, parissa sisävaatekerrassa ja luonnollisesti makuupussissa - ja kansi päälle. Sille tuli aika kuuma. Vetelee hirsiä kuistilla tälläkin hetkellä jalassaan villasukat, päällä fleecehaalari ja makuupussi - ja luukku kiinni. Eli edelleen mahdollisesti liikaa, mutta en sentään tunkenut sitä kahteen haalariin, kuten vielä viime viikolla.
Mieleni tekisi kipaista reissussa Keski-Suomessa tai pääkaupunkiseudulla, mutta mukavuudenhaluni vie ylivoimaisen voiton. Vaikka automatkasta saattaisi selvitä (ainakin kohti itää), pelkään perilläoleskelun sekoittavan rakastamani rutiinit ja rituaalit niin pahaan solmuun, ettei siitä ikinä toivuta ja menehdymme kaikki univelkaan.
Väittävät reissuilun olevan helppoa ja hauskaa - varsinkin kun lapsen ruokailusta vastaa vielä hinkki, joka on yleensä aina mukana. Kuitenkin on havaittavissa, että tytär on joko herkkis tai me käydään liian vähän yhtään missään, sillä vierailu esmes naapurikylän Paukkuliinin luo saattaa aiheuttaa niin hurjan viriketulvan, että siitä uuvutaan ja kipistellään vaikka kuinka hurjasti. Myönnän, että olemme puolison kanssa lapselle varmasti melko ankeaa seuraa.
Siirryn pesemään keittiön. Sitä ennen käyn vähän tökkimässä kuistilla mahtaako lapsi olla ehkä kuitenkin vähän kylmissään.
11.11.2012
Syy - Seuraus - Vastuu
Olipa viikko. Jokseenkin kamala. Unettomia öitä, hirvittävää stressiä, itkua ja ujellusta, hysteeristä naurua (tiesittekö, että hysteerinen-sana juontaa juurensa sanasta 'hyster' - kohtu; vouhotuksen arveltiin siis aikoinaan olevan kohtuun liittyvä ominaisuus ja todiste naisten mielen heikkoudesta), helpotusta, askartelua ja joo, ihanuuksia unohtamatta.
Vauva on nukkunut kehnosti. Viikkoja ja taas viikkojahan meni parilla kolmella herätyksellä, joista selvittiin nostamalla paketti pikku sängystään tissille ja palauttamalla takaisin vatsan täytyttyä. Unille puoli kympin aikaan, pää tyynyyn (tai tyynyliinaan, tyynyä ei ole) pientä potkuttelua ja pingviini Eskimolle juttelua, nahat silmille ja valmis. Tämä on nyt ilmeisesti loppu.
Pelkkä nukahtaminen ottaa tunnista neljään tuntiin vaimealla tai kovalla huudolla. Supot testattu, mutta ainoastaan Hauska auttaa. Enää ei öiseen aikaan toimi näppärä omaansänkyynpalautus (joo, edelleen se sivuvaunu), siitä pääsee raivari. Ajoittain unen päästä saa kiinni ainoastaan naama äidin hinkissä ja kädet kainalossa, mahaa potkien, mikä mahdollistaa seuraavalle päivälle erittäin tehokkaasti lihaskipuilevan ja tosi aurinkoisen äidin. Syödä pitää luonnollisesti viidestä seitsemään kertaan yössä. Äidin öinen vessakäynti palkitaan reippaalla vauvalla, jolla on hieman hätä mihin äiti hävisi - kestäähän reissussa pahimmillaan jopa kaksi minuuttia.
Päivällä nukutaan kyllä - mäihällä päästellään kuistilla tai hurttalenkillä oikein makeasti vaunussa tai repussa reilut pari tuntia yhtä soittoa.
Syytä käytäkseen on tietenkin haettu, vaikka kaikkialla korostetaan sitä, että syytä ei välttämättä ole. Vauvat ei ikuisesti toimi totutulla tavalla, mikä on aikatauluorientoituneelle äidille kauhistus (myös vaatteiden pieneksi jääminen on kauheeta). Vauvalla on ollut kovasti ilmaa mahassa (olen tosin arvellut piereskelyn olevan mahdollisesti perinnöllistä), sen alaikenet paistavat valkoisina, se on harventanut tursuamisväliään jopa viikkoon, makkarin lämpötila vaihtelee suuresti (palaan asiaan), iltapäivästä on jo pimeää und was weiss ich. Vai vaikuttaako asiaan meikäläisen kauankaivatut (not!) menkat.
Viime yönä se nukkui hyvin. Heräsi syömään kahdesti, kipisi ensimmäisen palautuksen jälkeen ainoastaan tunnin ja senkin lievällä volyymillä (toisella kierroksella jätin sen koomassa kainaloon). Isänpäivän kunniaksi koko porukka nukkui vartin yli ysiin. Puoliso oli ilahtunut ja värkkäsi mulle aamupalaa.
Arvelemme, että hyvinnukkumiseen ovat saattaneet vaikuttaa seuraavat seikat: Makkarissa oli lämmin ja varpaansa löytänyt vauva unipussissa äidin hikisen ja maitotuhruisen yöpaidan päällä. Vauva nukkui päivän aikana kolmet päikkärit á 150 minuuttia. Vauva kakkasi alkuillasta (teki mieli pitää pienet kemut!).
En tiedä ensi yöstä ja se on äitiydessä kovin haastavaa.
Torstaina pääsi meikäläiseltä upea maailmanloppu, sillä jo muutamaan otteeseen mainittu talomme lämmitys käsähti jälleen. Syynä tällä kertaa se, että se perkeleen bioöljy loppui. Olin aivan shokissa - meillä on kerran aikaisemmin kulunut kuutio öljyä ja se oli vuonna 2010, kun helmi - maaliskuussa oli jatkuvasti alle -20 astetta. Nyt paloi kuutio syys-lokakuussa, kun ulkona on vielä lämmin. Itkin ja huusin ja raivosin, istuin perseelleni ja lähetin öljyfirmaan melkoisen pitkän sähköpostiviestin toimitusjohtajalle ja käyttöpäällikölle (joka on ollut tietoinen ongelmistamme). Kerroin tilanteen ja sen, että otan ensi viikon aikana yhteyttä kuluttajaneuvojiin korvausasioissa.
En nukkunut koko yönä, kun raha ahdisti (ja vauva valvoi, mutta olisin voinut nukkua kun vauva nukkui). Öljylitra maksaa halvimmillaan tällä seudulla 1,07 € ja sitä ei toimiteta alle kuution erissä. Hintaa lastille tulee siis kerralla vähintään reilu tonni. Bioöljy oli noin 15 % halvempaa ja sen luvattiin palavan puhtaammin (mikä ei nyt sitten meidän tapauksessa pitänyt paikkaansa). Olemme laskeneet lämmityskustannukset ja arvio on pitänyt melko hyvin kutinsa. Syyskuun alussa tulleen öljyn olisi pitänyt riittää suunnilleen tammikuun alkuun. Pahasti siis näytti siltä, että ekologiseen lähivalintaan, joka räpsähti reisille paloi 2000 € korjauskuluineen taivaan tuuliin. Ja päälle se uusi lasti eli vaivaiset 3000 € kolmessa kuukaudessa (summa on meidän lämmityskulut keskimäärin koko vuoden ajalta).
Herra toimitusjohtaja yritti meikäläistä tavoitella heti aamusta. Puhelimitse ja sähköpostitse. Ilmoitin herralle, että palaan asiaan, kun vauvani on päiväunilla.
Palasin asiaan. Valmistamieni muistiinpanojen, laskelmien ja erinomaisten argumenttimuistilappujeni kera valmiina tekemään puhelusta muistiinpanoja. Yllätyin.
Kaikki korvataan ja firmassa oltiin pahoillaan. Kiitin kovasti harvinaisen vastuullisesta toiminnasta. Täytyy sanoa, että arvostan suunnattomasti, että kokoaan kasvattavassa yrityksessä pikkuinen asiakas otettiin huomioon asiallisesti, ei vähätellen ja erityisesti tuotteesta aiheutunutta huolta pahoiteltiin - sitä kun ei rahalla voi korvata.
Harvinaisen fiksua toimintaa myös. Olin valmistautunut laajamittaiseen loanheittokampanjaan kyseistä tuotetta vastaan. Nyt ei pahaa sanaa sinänsä ole sanottavana. Harmittaa, ettei tuote meille sopinut - miellummin olisin käyttänyt lähellä tuotettua sivutuotteesta valmistettua öljyä lämmitykseen, mutta mennään fossiilisilla vielä pari vuotta. Toivottavasti bioöljyä vielä kehitellään siten, että sen käyttöönotto ei vaadi suuria kustannuksia tai laitteistojen uusimista ja sen käytöstä tulee varmaa ja turvallista.
Alan säästää maalämpöä varten. Näillä hurjilla tuloilla meillä on siihen varaa vuonna 2030.
Vauva on nukkunut kehnosti. Viikkoja ja taas viikkojahan meni parilla kolmella herätyksellä, joista selvittiin nostamalla paketti pikku sängystään tissille ja palauttamalla takaisin vatsan täytyttyä. Unille puoli kympin aikaan, pää tyynyyn (tai tyynyliinaan, tyynyä ei ole) pientä potkuttelua ja pingviini Eskimolle juttelua, nahat silmille ja valmis. Tämä on nyt ilmeisesti loppu.
Pelkkä nukahtaminen ottaa tunnista neljään tuntiin vaimealla tai kovalla huudolla. Supot testattu, mutta ainoastaan Hauska auttaa. Enää ei öiseen aikaan toimi näppärä omaansänkyynpalautus (joo, edelleen se sivuvaunu), siitä pääsee raivari. Ajoittain unen päästä saa kiinni ainoastaan naama äidin hinkissä ja kädet kainalossa, mahaa potkien, mikä mahdollistaa seuraavalle päivälle erittäin tehokkaasti lihaskipuilevan ja tosi aurinkoisen äidin. Syödä pitää luonnollisesti viidestä seitsemään kertaan yössä. Äidin öinen vessakäynti palkitaan reippaalla vauvalla, jolla on hieman hätä mihin äiti hävisi - kestäähän reissussa pahimmillaan jopa kaksi minuuttia.
Päivällä nukutaan kyllä - mäihällä päästellään kuistilla tai hurttalenkillä oikein makeasti vaunussa tai repussa reilut pari tuntia yhtä soittoa.
Syytä käytäkseen on tietenkin haettu, vaikka kaikkialla korostetaan sitä, että syytä ei välttämättä ole. Vauvat ei ikuisesti toimi totutulla tavalla, mikä on aikatauluorientoituneelle äidille kauhistus (myös vaatteiden pieneksi jääminen on kauheeta). Vauvalla on ollut kovasti ilmaa mahassa (olen tosin arvellut piereskelyn olevan mahdollisesti perinnöllistä), sen alaikenet paistavat valkoisina, se on harventanut tursuamisväliään jopa viikkoon, makkarin lämpötila vaihtelee suuresti (palaan asiaan), iltapäivästä on jo pimeää und was weiss ich. Vai vaikuttaako asiaan meikäläisen kauankaivatut (not!) menkat.
Viime yönä se nukkui hyvin. Heräsi syömään kahdesti, kipisi ensimmäisen palautuksen jälkeen ainoastaan tunnin ja senkin lievällä volyymillä (toisella kierroksella jätin sen koomassa kainaloon). Isänpäivän kunniaksi koko porukka nukkui vartin yli ysiin. Puoliso oli ilahtunut ja värkkäsi mulle aamupalaa.
Arvelemme, että hyvinnukkumiseen ovat saattaneet vaikuttaa seuraavat seikat: Makkarissa oli lämmin ja varpaansa löytänyt vauva unipussissa äidin hikisen ja maitotuhruisen yöpaidan päällä. Vauva nukkui päivän aikana kolmet päikkärit á 150 minuuttia. Vauva kakkasi alkuillasta (teki mieli pitää pienet kemut!).
En tiedä ensi yöstä ja se on äitiydessä kovin haastavaa.
Torstaina pääsi meikäläiseltä upea maailmanloppu, sillä jo muutamaan otteeseen mainittu talomme lämmitys käsähti jälleen. Syynä tällä kertaa se, että se perkeleen bioöljy loppui. Olin aivan shokissa - meillä on kerran aikaisemmin kulunut kuutio öljyä ja se oli vuonna 2010, kun helmi - maaliskuussa oli jatkuvasti alle -20 astetta. Nyt paloi kuutio syys-lokakuussa, kun ulkona on vielä lämmin. Itkin ja huusin ja raivosin, istuin perseelleni ja lähetin öljyfirmaan melkoisen pitkän sähköpostiviestin toimitusjohtajalle ja käyttöpäällikölle (joka on ollut tietoinen ongelmistamme). Kerroin tilanteen ja sen, että otan ensi viikon aikana yhteyttä kuluttajaneuvojiin korvausasioissa.
En nukkunut koko yönä, kun raha ahdisti (ja vauva valvoi, mutta olisin voinut nukkua kun vauva nukkui). Öljylitra maksaa halvimmillaan tällä seudulla 1,07 € ja sitä ei toimiteta alle kuution erissä. Hintaa lastille tulee siis kerralla vähintään reilu tonni. Bioöljy oli noin 15 % halvempaa ja sen luvattiin palavan puhtaammin (mikä ei nyt sitten meidän tapauksessa pitänyt paikkaansa). Olemme laskeneet lämmityskustannukset ja arvio on pitänyt melko hyvin kutinsa. Syyskuun alussa tulleen öljyn olisi pitänyt riittää suunnilleen tammikuun alkuun. Pahasti siis näytti siltä, että ekologiseen lähivalintaan, joka räpsähti reisille paloi 2000 € korjauskuluineen taivaan tuuliin. Ja päälle se uusi lasti eli vaivaiset 3000 € kolmessa kuukaudessa (summa on meidän lämmityskulut keskimäärin koko vuoden ajalta).
Herra toimitusjohtaja yritti meikäläistä tavoitella heti aamusta. Puhelimitse ja sähköpostitse. Ilmoitin herralle, että palaan asiaan, kun vauvani on päiväunilla.
Palasin asiaan. Valmistamieni muistiinpanojen, laskelmien ja erinomaisten argumenttimuistilappujeni kera valmiina tekemään puhelusta muistiinpanoja. Yllätyin.
Kaikki korvataan ja firmassa oltiin pahoillaan. Kiitin kovasti harvinaisen vastuullisesta toiminnasta. Täytyy sanoa, että arvostan suunnattomasti, että kokoaan kasvattavassa yrityksessä pikkuinen asiakas otettiin huomioon asiallisesti, ei vähätellen ja erityisesti tuotteesta aiheutunutta huolta pahoiteltiin - sitä kun ei rahalla voi korvata.
Harvinaisen fiksua toimintaa myös. Olin valmistautunut laajamittaiseen loanheittokampanjaan kyseistä tuotetta vastaan. Nyt ei pahaa sanaa sinänsä ole sanottavana. Harmittaa, ettei tuote meille sopinut - miellummin olisin käyttänyt lähellä tuotettua sivutuotteesta valmistettua öljyä lämmitykseen, mutta mennään fossiilisilla vielä pari vuotta. Toivottavasti bioöljyä vielä kehitellään siten, että sen käyttöönotto ei vaadi suuria kustannuksia tai laitteistojen uusimista ja sen käytöstä tulee varmaa ja turvallista.
Alan säästää maalämpöä varten. Näillä hurjilla tuloilla meillä on siihen varaa vuonna 2030.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)