Kesä otti ja saapui, mikä periaatteessa on aina ilahduttavaa. Samaan aikaan pitää toki hieman saada ruikuttaa sitä, että makuuhuoneen lämpötila kiipeää öisin lähemmäs kolmeakymmentä astetta, hurtat on lenkitettävä aamuvarhain hellettä paossa ja puutarhassa on juostava vesikannujen kanssa edestakaisin (kun ei koskaan muista ostaa riittävän pitää vesiletkua; puhumattakaan siitä, että vesijohtoveden käyttäminen kasteluvetenä tuntuisi järkevältä yhtään miltään kantilta). Jos jotain iloa kuumista keleistä - lapsi on vihdoin oppinut nukkumaan päiväunensa sisällä, alakerrassa kun on viileämpää kuin ulkosalla.
Yritin tänä vuonna olla järkevä enkä tuhlannut rahaa, aikaa, saati hermoja hyötykasvien taimikasvatukseen, joka epäonnistuu aina - yleensä useamman tekijän summana. Sen sijaan tuhlasin rahaa puutarhalehtiin, joista inspiroituneena sain aikaiseksi laatia muka suunnitelmia hyötykasvituksen suhteen. On toki hyvä, että suunnitelmia on olemassa, mutta niitä ei toteutuksessa noudatettu. Pihamaalle on nyt viljely suorastaan naurettavat määrät tilliä ja salaattia (keskimäärin yhden korttelin tarpeisiin), retiisejä (joita inhoan) sekä epämääräinen määrä (eli valtavasti) härkäpapuja, koska ne ovat hauskan näköisiä.
Koska kotimaista kesäkurpitsaa saa heinäkuusta alkaen suunnilleen eurolla kilo, ostin tietenkin omaan pihaan kurpitsantaimet satoa antamaan. Samalla näin maissintaimia - pitäähän terassilla olla maissia. Kuulin kaksi viikkoa istutuksen jälkeen, että maissit kasvavat parimetrisiksi. Taimitarhalla olisi voinut olla fiksua kuuklata asia. Hätäpäissäni iskin parit siemenperunat ikeakasseihin ja nakkasin ne vajan taa raparperin kaveriksi. Näkyy kasvavan, pitänee ottaa selvää, miten multaaminen tapahtuu.
Jos jotain, olen saanut aikaiseksi puhista tarmoani nokkospöpelikössä. On ilahduttavaa, että oma piha jaksaa siltä osin puskea satoa vähintään neljän kuukauden ajan. Pakastin alkaa näppärästi täyttyä jo nyt. Tosin tänäkään vuonna en ole ottanut kuvia valmistamistani nokkosletuista jaettavaksi sosiaalisessa mediassa.
Odottelen maan lämpeämistä suotuisaksi salkopapujen kasvaa. Lopun kesästä käytän epämääräiseen vaelteluun pitkin pihaa kera mainion painepulloni, jonka etikkaliemellä pyrin tappamaan kulkuväylille yrittävät nokkoset.
Miten hämähäkit saa häädetyksi hiekkalaatikosta pois? Ja mistä saa lapsille kivoja, raikkaita t-paitoja, joissa ei ole röyhelöitä tai disney-aiheisia printtejä?
Mei laitettu ko sipulia. Meillä on iso, kivinen pelto ja sitä pitäisi tuhkata, lannoittaa ja kaivaa ties miten paljon. Nyt vedeltiin vaan rattorilla ja kerättiin isot kivet pois, pienempiä saa kerätä vaikka joka ilta. Maa on köyhää, siinei menesty ko rikkakasvit jotka kasvaa paljon porkkanoita isommiksi. En ole jaksanut vielä perehtyä. Haaveilen kaalista, porkkanasta, potusta ja kasvihuoneesta jossa ois tomaattia ja yrttejä, mut ko ei jaksa, ei niin mtn.
VastaaPoista5 riviä mansikkaa odottaisi kokonaan uudelleen laittoa, saa valitettavasti jäädä ensi kesään. Raparperi näyttää nousevan ilman mun vaikutuksia ja samaa toivon omenapuilta ja marjapensailta, kerään ne sitten syssyllä ja mehustan ja hilloan (ainakin haaveissani).
Lasten kesävaatetus on niin ihanaa, siis sen keveyden vuoksi, sortsit, paita ja lippis päähän ja ne lenkkarit koipiin. Aamulla tosin koiraa takakonttiin laittaessa poika ehti kavuta ruohonleikkurin kyytiin mikä oli tietenkin märkä. Ja se lippis, koira oli jossain perhanan mielenhäiriössä jyrsiny sitä.
Aina pitää nurista, meil oli viime yönä ampiainen makkarissa ja hikinen ukko kuorsasi vieressä. Lapsi sentään antoi äitin nukkua ruhtinaallisesti.
Mun piti laittaa sipuliakin (tosin oon sitä parina vuonna kokeillut ja aina epäonnistuu - miten voi epäonnistua sipulin viljelyssä!?). Tuhkaatte peltoa ja siihen sitten kaalta ja härkäpapuja (ne on hyviä maanparannukseen, kooklasin), tosin ÄLÄ pidä kiirettä.
PoistaMe hukutaan raperperiin. Pitänee keittää siitä jottain mehuntyyppistä, jonka voi sitten unohtaa joko kellariin tai pakastimeen.
Kesäpukeutuminen on ihanaa, mutta koska jostain pitää aina ahdistua, ahdistun auringosta. Ompelin hölmön kesälakin, jota pitäisi vielä kehitellä, sillä niska jää paljaaksi. Niskaa olen huonolla omallatunnolla rasvannut apteekin tyyriillä (apteekkarin itsensä myrkyttömäksi vakuuttamalla) aurinkovoiteella. Kun oppisi olemaan jossittelematta.
Ja saisi nukkua. Se olisi mahtavaa.