Kas, maanantai. Puolta päivää huitelee ja olen jo ehtinyt käydä lapsen kanssa kahdessa eri puistossa kahdessa eri pulkkamäessä, reklamoida GoGreenille pikakikherneistä, tilata Pihlgreniltä&Ritolalta tapettinäytteitä, pyörittää koneellisen pyykkiä ja kasata parikymmentä vaippaa. Ai että. Siinä sivussa näpytin vielä puhelimesta ookoota pyyntöön tulla syksystä töihin (iltahommiin, joilla ei elä, mutta kuitenkin).
Oikeastaan on tylsää, toisaalta ei. Kai valon lisääntyminen yrittää saada käyntiin jonkinlaista muutos- tai uudistumisprosessia, mitä en jaksa kauheasti vastustella. Kunhan muistaa lähteä aamulla ulos, päivästä tulee yleensä hyvä. Jos jää sisälle luuhaamaan, lopputulos on kehno.
Muutosprosessin aluksi maalasimme yläkerrasta pikku käytävän, joka on oikeastaan yhä kesken. Tikkurilan maalit on muuten huonompia kuin Teknoksen. Käytävään pitäisi saada aikaiseksi hankkia vielä palanen lattiaa huonokuntoisen alkuperäisen tilalle. Harmillista, että se alkuperäinen on niin päheä. Kyllä 50- ja 60-luvulla osattiin, ymmärrettiin, ettei lattian tarvitse näyttää puu- tai kivijäljitelmältä vaan jännittävältä ja vähän psykedeeliseltä!
Seuraavana kohteena on alakerran työhuone, jonka haluan vaihtavan paikkaa yläkerran vierashuoneen kanssa. Koska joudun tekemään paljon töitä kotona, eikä meillä ole alakerrassa ovia kuin vessassa, olisi työjutut hyvä rauhoittaa suljetun oven taakse. Vieraitahan meillä ei koskaan käy, mutta vierashuone ajaisi asiansa myös talvimakkarina. Tapetit on harkinnassa, samoin lattia. Budjetti minimaalinen, mutta sekin usein riittää, erityisesti perinneremppakohteessa.
Henkilökohtaisen uudistumisen kohteena on oma pää. Nipsaisin uudistusta vauhdittaakseni 30 cm latvasta pois, loput saa onneksi vielä ihan hyvin nutturalle. Pyrin ottamaan selvää muutamista perusasioista ennen lopullista ratkaisua - esimerkiksi, miten hiuksia pestään on agendalla.
Sosiaalinen elämä huhuilee poissaolollaan, mutta en juuri nyt jaksa aiheesta kauheasti ahdistua. Parin tunnin kuluttua voi tilanne olla toki toinen, mutta olkoon. Kuten todettua, minä en jaksa kerjätä.
Mulla ei siis edelleenkään ole mitään sanottavaa. Lapsella sen sijaan on. Huh!
Lapsella on paljon sanottavaa; yleensä se on topakka ei. Mutta hurjasti tulee sanoja!
VastaaPoistaMun tukka on koko ajan kiinni, se on ihan kamala läjä.
Remppasuunnittelua täälläkin! :)
Ilmeisesti meidän taaperolla on ihan oma elämänkatsomuksensa. Joo:lla mennään ja sillä pääsee pitkälle ja osataan osoittaa mieltä.
PoistaMun tukka on ollut kiinni jo niin monta vuotta, että itkettää. Paitsi öisin, mutta aloin sotkeentua siihen niin pahasti, että eilen saksittu pituus tuntuu suorastaan luksukselta. Vielä kun saisi kynittyä ihan lyhyeksi. Mulla on vaan niin perkeleen iso pää, että se näyttää aikansa ihan kauhealta.
Rempan suunnittelu on kivaa ja aloitus. Keskivaihe, lopetus ja viimeistely on ihan paskaa.