17.1.2014

Ja jatkuu...

En tullut valituksi työpaikkaan, mikä kieltämättä vähän vituttaa. Rehellisesti sanottuna vain vähän. Oletan, että jollakulla hakijoista on leppäkerttupuolueen jäsenkirja. Siitä on tällä seudulla työnhaussa etua. Olisin todennäköisesti kärsinyt työpaikan vaalimasta kieli-ilmastosta. Hyvä näin, jatketaan matkaa.

Että pyöritetäänpä tätä arkea ja rutiinia sitten vastakin. Pitäisi aktivoitua friikkuilussa enemmän, käyttää kontakteja ja suhteita, mutta kotonamuhiminen passivoi. Pitäisipitäisipitäisi, vai pitäisikö?

 Kävimme eilen lapsen kanssa kylässä lapsiperheessä. Virkisti hämmentävän paljon. Lapsikin tuntui nauttivan meidän korvillemme suorastaan väkivaltaiselta tuntuvasta äänimaailmasta huolimatta. Toiset lapset halivat ja suukottelivat tytärtä oikein urakalla. Onhan se liikuttavaa.

Sosiaaliseen eristäytymiseeni on osin vaikuttanut vitutus siitä, miten paljon omaa aktiivisuutta sosiaalisten suhteiden ylläpito vaatii. Alkuviikosta totesin minuun ottaneen joulukuun loppupuolen ja tammikuun aikana yhteyttä useammin puhelinmyyjän kuin "ystävän". Jokaisella on toki omat kuvionsa, kiireensä ja elämäntilanteensa. I alla fall. Jossain vaiheessa oma aktiivisuus alkaa tuntua kerjäämiseltä.

Kävin aamulla esittelemässä luomea terveyskeskuksessa. Kolmen minuutin käynti kustansi 15 euroa ja minulle kerrottiin, että kaulassa paisunutta ja tummunutta luomea ei verovaroin poisteta. Sen sijaan selästä löytyi joku ikävä versio, jonka saan ensi kuussa käydä irrotuttamassa. Vituttaa, mutta selvisipä sekin, että julkisella yhden luomen irroitukseen kuluva aika on alusta loppuun reilut kolme kuukautta.

4 kommenttia:

  1. Hemmetin terveyshuolto. Ukolta meni painiessa polvi viime helmikuussa, magneettikuvissa ei ole näkynyt mitään, mutta vähän väliä mies saikulla ko ei fyysisestä työstä tule ilman polven koukistumista mitään. Noh, tähystysaika tuli ja se oli nyt maanantaina (lääkäri olisi vielä antanut perua operaation koska "tuskin siellä mitään on").

    No olihan siellä. Kierukka irti ja ties millä mutkalla, 6 viikkoa saikkua. 3 viikkoa ilman varausta jalalle. Ei hyvä päivä. On muuten rattosaa täällä kuuden koiran kanssa, lapsen ja vihasen kissan joka haluaa teurastaa mun koiran oikein urakalla...

    Ja aamulla tutkailin noita miehen luomia ja löysin pari pelottavaa yksilöä, ei aio kuulema lääkäriin. Minä siis tarkkailen vainoharhaisena tilannetta ;)

    Leikkivät lapset on niin liikuttavia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aissaaaaatana. Että kierukka irti, mutta ei siellä varmaan mitään oo. Ja vaan vuoden. Nice. Suosittelen vähintäänkin muistutuksen tekoa, tuosta sietäisi jo korvauksia saada.
      Uskon, että on rattoisaa lauman kanssa. Ei muuta kuule, ko koko revohka reippaalle hihnalenkille! Varsinkin ne pennut. :D

      Lapset on liikkiksiä. Meidän ujopiimä suhtautuu lähentelyihin ja aavistuksen rajuihin hellyydenosoituksiin vakavuudella, mutta rauhaisasti.

      Poista
  2. No voihan hemmetti tuota työjuttua. Hyvä kuitenkin, jos et liiaksi jää murehtimaan.

    "Jossain vaiheessa oma aktiivisuus alkaa tuntua kerjäämiseltä." Indeed. Juuri näin!

    Mä oon miettinyt tässä sitäkin, että vaikka asiaa kääntelisi mitenkäpäin tahansa, niin mua ei vaan ole luotu tähän kotihommaan. Rutiinit hanskaan ja lapsi kyllä hoidetaan, mutta kotona olo missä tilanteessa tahansa passivoi mua. Kun on tietty pakko, tulee oltua aktiivisempi, mutta jos on mitään mahdollisuuksia juoda aamukahvi rauhassa yövaatteissa tai vähän hidastella tai muodostaa niistä neljästä seinästä pirun paksu ja korkea muuri, niin niin myös tapahtuu.

    Mua aina huvittaa tyypit, jotka selittävät, kuinka Suomessa on loistava julkinen terveydenhuolto. Niiden ei ole ilmiselvästi tarvinnut käyttää kyseistä palvelua muuta kuin ehkä kiireellisissä ja henkeä uhkaavissa tilanteissa. Vähänkin jos on miedompi vaiva, niin voit olla varma, että hoitoa ei tule joko ollenkaan tai sitten kestää, kestää ja kestää.

    Hei, asiasta kukkaruukkuun, nyt kun muistan: millainen ilmankostutin teillä on? Muistelisin, että jossain mainitsit, että teillä pöhöttää kostutin. Tekis mieli itsekin hankkia, kun oma Ufox lensi roskiin jonkun muuton yhteydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tosiaan miettinyt, kuten toki säkin, että mikä kontaktien ylläpidossa tökkii ja se on juurikin siinä, että oletetaan toisen osapuolen olevan aina se aktiivinen. Ei ystävyys kuitenkaan mitään jumittunutta parisuhdeseksiäkään ole.

      Mä uskon, että kotihommasta selviämiseen vaikuttaa paljon se oma kasvuympäristö. Mun äiti on aina ollu töissä, ehkäpä juuri siksi mulla on olo, että pitäisi olla töissä. Toisen mutsi taas on ollut kotirouvana ja sitä mallia on helppo/luonteva toteuttaa. Fine.

      Suomen julkinen terveydenhuolto on suoraan sanottuna aikamoista paskaa ja loppupeleissä käyttäjälleen tyyristä. Työssäkäyvillä on työterveys, varakkailla yksityiset. Ihan hirvittävää, mutta tuo 3 min = 15 € tuntuu aika järkyttävältä summalta näillä tuloilla. Kaikki on suhteellista.

      http://prisma.s-verkkokauppa.fi/fi/prisma/hugin-arum-ilmankostutin Taitaa olla tommonen halpiskostutin meillä. Pätevä vempain, mutta ei ole ollut viime aikoina käytössä, sillä se on lapsen mielestä kovin - jännittävä. Jännittävien asioiden läheisyydessä ei aina ole malttia käydä unille.

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.