4.7.2012

Raja

Olin eilen aivan helvetin väsynyt. Kiukuttelin, laahauduin toimesta toiseen, kaivoin tissiä lapselle esiin, yritin kiltisti vastata sen tarpeisiin ja vielä päälle seurustella sen kanssa, ettei se jää ilman vuorovaikutusta.

 Olen nukkunut yöunia kaksi tuntia. En saa unta.

 Lapsi nukkuu varsin rauhallisesti, on syönyt parikin kertaa.

 Minä en.

 Alkaa ottaa taas ihan riittävän koville. Jossain vaiheessa ylittyy raja - ei kannata nukkua, se vartin pätkä on yhtä tyhjän kanssa. En tosin päivälläkään saa nukuttua.

 Että olenko tänäänkin aivan helvetin väsynyt?

3.7.2012

Perhevalvontakeskus

Eilen piti neuvolaan. Vierailu aiheutti luonnollisesti hieman stressiä, sillä en pidä kyseisestä virastosta. Imetyksne kanssa oli kikkailtavaa, ettei lapselta pääse saman tien perillä nälkä - kainalon alta kun on kodin ulkopuolella jokseenkin haastavaa lasta ruokkia (kiva kun on näitä vaihtoehtoja). Lasta oli luonnollisesti myös pestävä ja puunattava ennen näytillevientiä. 

Puolison oli tietenkin hinauduttava mukaan, minä kun en saa turvaistuinta kannella. En ole varma sallitaanko lapsi + olkalaukkuyhdistelmää. Oletan tosin etten revennyt. Heti alkumetreillä meni tietenkin häneksi, kun turvakaukalon kanssa piti säätää, tuuli helkkarin kovaa ja aurinko pyrki paistamaan pienen päähän. 

 Mutta se helvetin perhevalvontakeskus aka neuvola. Minussa on ilmeisesti ihan oikeasti jotain vikaa, kun en koko laitosta kestä, en sitten yhtään. Ensin siellä on rampattava näyttämässä mahaa ja kusemassa purkkiin ja vastaamassa tyhmiin kysymyksiin ja kantamassa mainosroinaa kotiin. Sitten sinne onkin vietävä lapsi, joka on riisuttava alasti ja kidutettava erilaisiin asentoihin ja eukon lässytyksiin. Kuten jo paikanpäällä ääneen arvelin, meni koko loppupäivä päin persettä. Niin minulta kuin lapselta. 

 Yritin kysyä neuvoa (kun kerran neuvolasta on kyse) imetykseen. Ihmettelin, miksi lapsi ei avaa suutaan riittävästi ja miksi ote alkaa aina hetken päästä lipsua. Rouva Täti arveli, että lapsi on vielä liian pieni imemään hyvin ja keskittyi rassaamaan napaa. Imetysasentoihin hän ei ottanut kantaa, ei tosin myöskään lapsen kynsienleikkuuseen (tekniikka kiinnostaa), mutta muistutti d-vitamiineista. 

 Puolisosta eukko meni jokseenkin sekaisin ja juoksi hakemaan ruotsinkielisiä paskaesitteitä (joita meillä jo on), kun on niin harvoin ruotsinkielisiä asiakkaita. Minä kun luulin, että suomenkieliset eivät seudulla juuri lisäänny. Lisäksi rouva Täti päätti neuvoa puolisoa lapsen kaksikielistämisessä. En saanut pidettyä enää turpaani kiinni, vaan kerroin, että toisella meistä on ihan kattavasti opiskeltuna kielitieteitä, että teoria on kiitos hallussa. 

Lapsi joka tapauksessa kasvaa ja on ohittanut syntymäpainonsa. Reippaasti. Olisi tuon sen naamastakin voinut sanoa. Kohta varmaan aletaan syyllistämään kasvu- ja painokäyrillä. 

Flunssaani, joka on sietämätön, kommentoitiin: "Joo, tuo kesäflunssa kestää tosi pitkään." Jätin antibioottien ruikutuksen sikseen. 

Kotikäynnillä neuvolantäti kielsi tärkeänä meiltä yhdynnät. "Vaikka sieltä alaalta ei olekaan mitään tullut, niin ennen jälkitarkastusta ei sitten saisi yhdyntöjä harrastaa." 
Pitääköhän sille soittaa ja kysyä lupa jos näissä univeloissa joskus vielä panettaa? 

Olen nukkunut viime yönä yhteensä 4,5 tuntia. Lapseni on syönyt tänään kuusi kertaa. 

30.6.2012

Flunssa

Noniin. Heti kun vähän mieliala tasoittui ja eilen tuli viihdyttyä ulkonakin, pääsi yöllä komea kurkkukipu, aamuyöstä keuhkoröhnä ja hiljalleen nousee lämpö, huolimatta kourallisesta tulehduskipulääkkeitä, joita vedän lääkärin käskystä haavaa hoitamaan. En ole sairastanut mitään sitten syyskuun. Masennusta ei lasketa, se ei nosta kuumetta - yleensä. 

 Nyt luonnollisesti pelottaa, että lapsi on myös sairas (miten se EI olisi) enkä osaa sitä hoitaa ja sillä on kurja olo ja ties mitä seurauksia. Miten tuollaiselta mitataan edes kuume? Tuskin ainakaan järeän kokoisella korvamittarilla, jonka toimivuudesta en ole vakuuttunut edes aikuiskäytössä. 

 Lapsi on nukkunut eilisillasta saakka. Ei ole juuri seurustellut. Toisaalta, sillä oli eilen kova päivä. Ensin ulkoilua äidin kanssa liinassa (vai miksi sitä pitäisi kutsua), virikkeitä naamakuvien muodossa, ulkoilua mummin kera vaunuissa ja räjähtävää kakkaa kylvyn jälkeen (kolmesti tunnin sisällä). 

 Että onko se sairas vai onko se vaan uupunut? Miksi se syö vain kymmenen minuuttia kerrallaan? Miksi se välillä puklaa kaiken syömänsä kaaressa pihalle (yleensä isänsä päälle)? Miksi sillä on aina hikka? Mikä syömäni aiheutti uskomattoman kakkakatkun? Mistä tiedän, että se on oikeasti sairas? Saako se varmasti tarpeeksi ruokaa? Onko sillä kuuma tai kylmä? Koska me voidaan laskea sisälämpötilaa siedettävälle tasolle tropiikin sijaan? Milloin se pitää viedä lääkäriin? Mistä tietää onko sillä ripuli vai normikakkaa? 

 Saa vastata jos on faktatietoa. 

 Elämäni sisältö on nyt laajentunut tissistä kakkaan. Arvelinkin, että tässä käy näin. Ilmiötä lievittääkseni tilasin Darling Buds of May -sarjan. Vaikka se tulee teeveestä. Voin pitää maratonin. Ei aina voi jaksaa murhamysteereitä ja väkivaltaa. Ja lapsi on liian pikkuinen katselemaan tissin alta OZia. 

28.6.2012

Kaatuu

Kas, alkaa kaatua. Seiniä, päitä ja mitälie. Suosittelen kaikkia, joiden vauva-aika on ihanaa ja helppoa ja ahdistuksetonta tunkemaan vaikka ruuvarin poikittain hanuriin.

Korkeintaan tunti putkeen unta. En edelleenkään osaa imettää. En tiedä mitä lapselle pitäisi pukea, en siis vie sitä ulos. Mihin sen toisaalta ulkona veisin? Ruoka ei maistu, ei mikään. Myöskään nesteet eivät kiinnosta. Sain syödyksi pikapuuropussin kun arvelin, että taju lähtee. Purukumista tulee suussa ällöttävä, kun sitä ei jaksa jauhaa.

Puolisoa ahdistaa, eli hän pakenee rakentavasti paikalta. Kauppareissu kestääkin neljä tuntia. Hautaristin toimitus 500 metrin päähän ottikin viisi tuntia. Saan näin kuulemma omaa aikaa. Kiva.

En kestä edes ajatusta epäonnistumisesta. Minkään suhteen. En edes väärinpäin puetusta sukasta.

Luonnollisesti ahdistustaan ei saisi tuoda julki. Tuolloin joutuu vastaamaan Jaana-kätilöiden kysymyksiin: "Etkö olekaan iloinen vauvasta?", "Laitetaanko lääkitys?"
Mikä on kun äidit sinnillä sietävät paskaa oloaan. En ihmettele yhtään.

Minä haluaisin hirveästi olla iloinen ja pystyvä ja aktiivinen ja tehdä muutakin kuin itkeä ja imettää ja tiuskia ja vittuilla ja vihata kaikkea.

Tämän nyt arvasi. Helvetti.

 En suostu käyttämään tilasta englanninkielistä nimitystä. Se on mielestäni halventava. Jo siinä, ettei suomenkielistä vastinetta ole määrätty.

27.6.2012

Kusipää

Postissa tuli paketti. Jälleen jeesustelukortti äitini sukulaiselta. Jeesustelunkin sietäisi, mutta paketti sisälsi the ultimate vittuilulahjan: konttauskypärän.

Koska mieliala on paska ties monettako päivää, kilahdin ja lähetin sen saatanan kypärän akalle takaisin. saatteessa mainitsin loukkaantuneeni.

Pidätän itselläni edelleen oikeuden kiskoa herneitä nenään. Konttauskypärä alle kaksiviikkoiselle on mielestäni nimenomaan vittuilua eikä mitään muuta.

Että jatkan kusipäälinjalla. Toiminut tähän saakka, mitäpä tuota vaihtamaan.

Kyllä on kivaa olla fiksu ja kypsä.

26.6.2012

Tikki

Kun lähdetään siitä perusasetelmasta, että mikään ei saa sujua jouhevasti ja letkeästi päästään neuvolatädin kotikäyntiin. Ja leikkaushaavan tikkeihin.

"Miksei sulle laitettu niitä niittejä? Täällä käytetään aina niittejä."
"Leikkaava lääkäri kysyi onko nikkeliallergiaa ja kerroin, että on."
"Aijaa, no sehän on ihan hyvä huomio."

Kuinka ollakaan, pyhistä johtuen tikkini saivatkin siis muhia mahassa normaalia pidempään. Ne kasvoivat siis kiinni ihon alle. Oli taas ihan helvetin kivaa pötkötellä sohvalla kun täti ähisee, että joutuu nyt kaivamaan eikä tiedä mitä näille pitäisi tehdä. Olen muutenkin ihan riittävän kehno kaikkien neulojen, veren, haavojen, ompeleiden sun muiden kanssa. Aikansa otti, kipeää teki ja päälle vielä saarna, että iho on kiinni, mutta sisukset ei, eli mitään ei vieläkään saa tehdä. 

 Lapsi on kasvanut viidessä päivässä 150 grammaa, mikä on hyvä juttu. Sen tulee kasvaa vielä reippaasti ennen kuin herättämisen saa lopettaa. Helvetti. 

 Imetys alkoi jo sujua, mutta otti takapakkia. Tytär ei viitsi avata suutaan riittävästi. Siitä on ilmeisesti hauskempaa vaan lupsuttaa (edelleen nahatonta) nänniä. Ja äiti ei joka kerta viitsi riidellä, koska lapsen on saatava ruokaa. Ja kuinka käy sen turvallisuudentunteen jos aina pitää tissin kanssa riidellä. Kyllä: koen hirvittävää epäonnistumista, epävarmuutta, ahdistusta ja kunnianhimoa imetyksen suhteen. Pakkasessa on maitoa, mutta pulloon ei ole vieläkään koskettu. Voiko tämän liittää CV:n meriittilistaan? 

 Menen nukkumaan noin 45 minuuttia ennen seuraavaa syöttöä. Toivottavasti yhteen menoon. 

 Neuvolatädin poistuttua hoksasin, että portinpieleen oli jäänyt Sepän juhannuksena toimittama isän tuliterä hautaristi odottamaan siirtoa hautuumaalle. Miksi tämä kaikki on niin loputtoman tragikoomista? 

24.6.2012

Tissi

Olen tissi. Olen iso, kipeä tissi. Olen tarpeellinen ympäri vuorokauden, vähintään kolmen tunnin välein.

On varsin mieltäylentävää googlettaa oikeaa imuotetta neljältä aamuyöstä, kun viimeisetkin ihoriekaleet ovat kuoriutuneet nännistä. Minä tiedän millainen on hyvä ote. Me emme sitä aina saavuta. Itsestäänselviä ohjeita ei oteta vastaan.

On mahdollista elää neljän tunnin yöunilla, joita nautitaan puolentoista tunnin pätkissä. En tosin tiedä kuinka pitkään. Kieltämättä alkaa ottaa koville.

Neuvolantäti saapuu huomenna. Luovutin. Haluan eroon näistä helvetin tikeistä. Ja varmuuden, että tytär kasvaa. On tosin ihme jos ei tällä ruokinnalla kasva.

Joka tapauksessa. Juhannuksesta selvitty. Kävin pihalla kahdesti. Korviketta ei kulunut. Lypsykone on mahtava. Vaippoja hankittu lisää.

Mainittakoon, että sankarillisesti lapsi ei ole nauttinut lypsyn tuloksia pullosta. Tyhjemmästä tissistä saa paremmin kiinni. Luojan kiitos.

Viime viikonlopun paska-aivokätilö ahdistaa kommentteineen edelleen. Pahasti. Kuinka näistä saisi päästettyä irti?
Toinen päivä leikkauksesta: "Etkö sä oo vielä saanu vaippaakaan vaihdetuksi?" Itkin kivusta, kun piti vessaan ja narttu jätti kipuläkkeet tuomatta.

Seuraavaan syöttöön on 1,5 tuntia.