12.11.2013

Yritys

Olen jo useamman viikon suunnitellut hyökkäystä paikallisen seurakunnan perhekerhoon. Kynnys on ollut aavistuksen matalampi kuin kunnallisen avoimen päiväkodin suhteen, käytännössä yksikielisyyden ja muutaman vakiokävijän uupumisen ansiosta.

Jostain syystä lapseni herää yleensä aina seitsemän maissa, mutta tiistaisin, kun kerhoa järjestetään, myöhemmin. Arvelen, että lapsellani on ollut jotain parempaa metatietoa, mitä minullakin tietenkin epäilyjeni kanssa toki on taskut pullollaan - no tämän kerran yritin olla kuuntelematta itseäni.

 Pistimme aamulla töpinäksi. Totesin, ettemme millään ehdi tasan yhdeksäksi paikalle, mutta oletin, että toiminta on drop in-tyyppistä. Maleksittuamme kotona aikamme, arvelin, että minä en kestä olla koko päivää kotona, lähtetään yrittämään.

Mikä näissä lasten talvihaalareissa on muuten sen hihan lumilukon funktio? Saako siitä käden läpi ilman väkivaltaa? 

Tunnetusti lasten pukeminen on hauskaa hommaa. Saatuani lapsen autoon ja hätisteltyäni vielä kaivinkoneen tieltämme (kadulla on viemäriremontti) ajoin pääkallopaikalle. Arvelin kyseessä olevan vain lyhyen siirtymän, joten en ottanut liinaa tai reppua matkaa. Sehän kostautui.

Kiersin suurehkon rakennuksen niin ulkoa kuin sisältä useampaan otteeseen. Puhelimen appsin mukaan matkaa kertyi vajaan kilometrin verran. Löysin kolme ruotsinkielistä perhepäivähoitajaa tms., mutten suomenkielistä perhekerhoa. Käsin jopa kansliasta tiedustelemassa, että missä tämä luvattu autuus mahtaa sijaita, en kuulemma ollut ensimmäinen kysyjä. Ei löytynyt ohjeillakaan.

Topattu lapsiparka edelleen kainalossa palasin autolle ja ajoin kotiin. Ihan suoraan sanottuna ajoin kotiin itkemään. Kynnys lähteä edes yrittämään oli oikeasti korkea. Ei siinä nyt suurempia odotuksia edes ollut, olisin kupin kahvia mielelläni juonut ja haluaisin, että lapsi näkisi välillä muitakin lapsia. On aika liikuttavaa, miten kiinnostunut tytär olisi toisista, mutta mistä minä niitä sille loihdin.

Viime viikko kotona sujui jotenkuten. Oli kyllä aika paljon töitäkin, mikä tuntuu pitävän minua järjissäni yllättävän hyvin.

Somessa on jaettu hesarin "On luonnotonta, että toinen vanhempi on aina kotona lapsen kanssa" -artikkelia hämmentävän ahkerasti. Artikkeli oli  mielestäni Hesarin tekosiksi niin paska, etten viitsi linkata. Lähdettäköön alkuun vaikka ihan otsikoinnista. Minun mielestäni on luonnotonta jos ei halua olla lapsensa kanssa. Tiedetoimittaja -sanalla on ollut ikävä kaiku sen rasismikeskustelussa esille nousseen tyypin jälkeen, joka ulisi, ettei rasismia voi tutkia kvalitatiivisesti, kun subjektiivista kokemusta ei voi tutkia. Hohhoijaa.

Joka tapauksessa, artikkelissa esitelty heimoyhteiskunta on toki kauhean söpö. Lapsi oppii  luottamaan kaikkiin aikuisiin ja se ei koskaan saa olla keskipisteenä (osaan minäkin kärjistää kehnosti). Minä en edes halua, että nyky-yhteiskunnassa lapsi luottaa jokaiseen. En missään nimessä. Mielestäni lapsen on saatava olla maailman napa - alle kolmen vanhana, eikä kaiken aikaa, mutta ajoittain se on hyvinkin tarpeen.

Yhteisöllisyys on osa jotain yhteiskuntaa, ei toista. Olisihan se mukavaa jos olisi aikuiskontakteja eikä tarvitsisi muhia kotona neljän seinän sisällä tai harmaassa, lahossa leikkipuistossa, koska lasten pitää saada olla ulkona ja päivänvaloa on hyvin rajoitetusti. Olisi toki hienoa, jos lapsella olisi lapsi- ja aikuiskontakteja, hiljalleen kun se alkaa tarvita muutakin kuin äitiä, mutta mistäs niitä järjestät.

Yritin sentään. Olisi pitänyt varmaankin yrittää paremmin, mutta totesin vitutuskäyrän ampaistessa katosta läpi, että en ole hyvää seuraa kenellekään. Kai se autossa kotimatkalla itkeminen on ihan käypä ratkaisu sekin. Hämmentävää on se, että meillä autossa itken lasta useammin minä.

Tämä viikon sosiaalinen kohokohta on ilmeisesti kunnan tarjoama papa-joukkoseulonta perjantaina. Kirjaimellisesti - vittu.

8 kommenttia:

  1. Mikä niissä kerhoissa on kun ne pitää aina piilottaa. Itse tähtäsimme kunnan avoimeen perhekerhoon. Menin paikalle kymmenen minuuttia etuajassa, en löytänyt. Pyörin koulurakennusta puoli tuntia ympäri, missään ei mitään kylttiä. Tippa linssissä (raskauden jälkeen itku herkkyys ollu aika tapissa) ja soitin kerhoon että missä hitossa se on. Onneksi neuvoivat puhelimessa koko matkan ajan että mihin suuntaan.

    Ja tuo kolumni ja sen typerät kommentit ovat nostaneet täälläkin veren painetta. Ajatuksena ihan kiva ja joitakin ihan hyviä huomioita, kuten että kyllähän lapselle on hyvä muodostua erilaisia ihmiskontakteja. Mutta oli vissiin unohtunut että meidän yhteiskunta rakenteemme on kovin erilainen. Ja ihan tieteellinen fakta on että synnyttyään vauvan pitäisi ensimmäisenä päästä kontaktiin äidin kanssa jotta side muodostuu ja vahvistuu. Unelma tapauksessa olisi että hän kuulisi ensimmäisenä äidin äänen. Ja kuka tahansa ei voi lasta imettää. Äidinmaidon rakenne muuttuu lapsen iän myötä joten imettäjillä on oltava aika saman ikäisiä lapsia. Kommenteissa taas pauhattiin kyseisen heimon lapsikuolleisuudesta ja eliniästä, miten se liittyy heidän kasvatus metodeihinsa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin minäkin puhelimen kouraan ja soitin puhelun, tosin vasta siinä vaiheessa kun pääsimme autoon. Tunnetusti tasaisena ja sopuisana tyyppinä haukuin koko toiminnan ja kerroin, että pitäkää tunkkinne. Että eipä tarvitse yrittää uudelleen.

      Artikkelissa kai ihan hyvä yritys oli esittää kotimaiselle/eurooppalaiselle/länsimaiselle muodolle vaihtoehtoinen kuvio, mutta sen ihannointia en suostu ymmärtämään. Ihan kiva joo, että vastasyntynyt kierrätetään kaikilla muilla ennen äidin syliä. Tiedän muuten tasan miltä se tuntuu - minähän sain lapsen syliin nelisen tuntia sen syntymän jälkeen. Sitä traumaa hautoessa.

      Ärsy!

      Poista
  2. Ei vitsi, mä olen tiedätkö ajatellut tuosta kolumnista ihan samoin kuin sä. En vaan ole saanut jotenkin jäsenneltyä niitä ajatuksia ulos asti mutta sä teit sen. Just noin. Ja niin moni sitä on linkannut eteenpäin ettei jaksa edes yrittää mitään vastalausetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komeat mielet samansuuntaisesti pohtivat. Mä yritin rutista naamakirjassa jonkunlaista vastalausetta, mutten ihan jokaisen ketjuun jaksanut. Ujelsin sitten tänne sanottavani. Hyvä, että kelepasi.

      Poista
  3. No nyt munkaan ei välttis tarvitse mainita tuota kolumnia. ;) Mutta voi perse, ehkä yritätte ens viikolla uudelleen, jos sen sisäänkäynnin sais vaikka selvitettyä sitä ennen jostain? Ei mekään olla vielä päästy mihinkään. Syyt ja tekosyyt ovat moninaiset. Muakin itse asiassa pelottaa löydänkö tuolta paikallisesta päiväkodista ikinä oikeaa sisäänkäyntiä tai tilaa, näytti meinaan sellaiselta pytingiltä ulkoapäin, että näen jo nyt meidät törmäilemässä jossain ihan väärässä tilassa, jos/kun ikinä sinne avoimeen päästään edes yrittämään.

    Olen muuten niin totaalisen kyllästynyt kaikkiin pienen lapsen hoitoa käsitteleviin juttuihin ihan missä tahansa mediassa, että olen yrittänyt jättää lukematta/katsomatta/kuuntelematta. Teit niin tai näin, aina menee metsään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsit kuitenkin. :D
      Kuten yllä todettua, minä luovutan ja koska tapana on polttaa siltoja niin minähän poltan. Palautteenanto on sitten hieno homma. Mulla ei oikein mene jakeluun - onko suurimmalle osalle porukkaa ihan iisibiisi lähteä kerhoilemaan, harrastamaan ja oleilemaan ihan mihin vaan? Onko tämä jotain perittyä? Vai johtuuko kaikki huonosta asenteestani?

      Mä yritän myös vältellä mahdollisimman tehokkaasti lapsiasioita liippaavia juttuja, ellei nyt sitten ole soitettu viralliselle viisaalle, Sinkkoselle, jolta irtoaa aina jotain vanhempia armahtavaa.

      Kommentteja en lue. Tuntuu, että junttien räksytys vain kasvaa päivä päivältä ja imetyskin on kohta kreikkalaisten ja EUn vika.

      Poista
  4. juup kongolaisen pygmiheimoyhteisön vertaaminen suomalaiseen yhteiskuntaan jokseenkin ontuu....komppaan ed. kirjoittajaa etta kaikenlainen kirjottelu lapsenhoidosta, imetyksesta ja paivahoidosta vituttaa suunnattoman paljon. Mulla on haaste blogissa sulle, kays nappaa ja ehka oli parempi ettette löytany sita kerhoa, olen ollu seurakunnan paivakerhossa 4v. - en suosittele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vituttaa ja silti pitää mennä ärsyyntymään. Mua muuten vituttaa myös misogynistiset viittaukset äitipalstoihin jne. Saatana. Noin. :)

      Kiitokset haasteesta. Laitetaan työn alle. :)
      Arvelen myös, etten sisällöllisesti missannut srk:n kerhosta oikein mitään. Lähinnä ne eksoottiset toiset ihmiset. :P

      Poista

Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.