En koskaan keksi kivaa ja mielekästä tekemistä aamuiksi ennen aamupäiväunia. Möllötetään aamuteeveetä ja mua sylettää se typerä aamulätkä-osio, jossa aikuiset miehet päästelevät otsat rypyssä kommentteja, kuten "Suomen joukkueen on nyt pelattava joukkueena" ja taputtavat toisiaan olkapäille. En voi kuvitella vastaavaa tilannetta, jossa naiset keskustelisivat kuolemanvakavina - niin mistä? Ainakin sellainen ohjelma saisi aikaan uskomattoman misogynistisen ryöpytyksen keskustelupalstoilla.
Ajoittain tunnen syyllisyyttä aamujen laiskasta merkityksettömyydestä. Toisaalta, lapseni rakastaa kello yhdeksän uutisten yhteydessä pyörivää maailman säätä. Leikit on sen ajaksi keskeytettävä ja huokailtava hartaasti (musiikille vai maapallolle, weiss ich nicht). Huomautettakoon myös, että muulloin teevee on kyllä kiinni (saman asian ajanee samoja lauluja uudelleen ja uudelleen suustaan renkuttava äiti).
Mun pitäisi ostaa uusia duunivaatteita. Vaatekoko on pienentynyt hiljattain, ei nyt radikaalisti, mutta kuitenkin hyvinkin tuntuvasti. Lörpöttävät farkut näyttää paskalta plösönkin päällä. Jotain siistiä yläosaakin pitäisi hamuta, kaapissa on luottokamoja vuodelta 2006, mikä ei sinänsä ole paha juttu, mutta kuitenkin. Kotikylän tarjonta on rajallinen ja olen liian plösö ja kiukkuinen naapurikylän hooämmään. Pitäsi haahuta verkkokauppoja, mutta aikaa ei oikein ole. Myös finanssipuoli aavistuksen heikoissa kantimissa.
Salaattirännit on mullattu ja salaatit istutettu. Yritän muistaa napata kuvan todistusaineistoksi, sillä salaattirännini on kiinnostava asia.
Lauantai-iltana vitutti. Olin palaamassa lenkiltä hurtan kanssa, kun samalta kadulta hyvin iäkäs rouva tuli naukumaan, että taalar du svenska, ja että dina hundar skäller för mycket. Sanoin rouvalle, joka on soitellut hyvien naapureideni kimppuun poliisit useampaankin otteeseen esimerkiksi siitä syystä, että heidän lapsensa leikkivät pihassaan ja mies kehtasi korjata autoaan autotallissaan, että tack tack. Maanantaina lapseni heräsi heidän sirkkeliinsä. Päästin koirat pihalle ja totesin, että haukkukaapa. Johtuuko vanhusten valitusinto siitä, että kuulolaitteet toistavat kaikki äänet saman vahvuisina, mitä ihmiskorva ei tee. Joka tapauksessa, olen tullut siihen tulokseen, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee - sitä enemmän toisten eläminen harmittaa.
Mullon nälkä. Voisin syödä oikein rasvaisen ja suolaisen karvakäsipizzan. Tiedostan kuitenkin, että siitä tulee ihan karsea olo. Linssit vaan tuntuu jotenkin vaisuilta, kun tekee mieli rasvamättöä. Meillä syödään niin vähän suolaa nykyisin, että vähänkään suuremmasta määrästä tulee kamala olo - mikä aiheuttaa myös kevätrullien henkselöinnin. Viime viikolla piti riidellä itsensä kanssa, että sai edes jotain ruoaksi mainittavaa niellyksi. Arvelen pohjattoman ruokahalun liittyvän kohta jälleen aukeaviin hanoihin, mikä on jännittävää - kaikkien näiden vuosien jälkeen mulla saattaa olla seminormaali kierto.
Sain eilen työvuorolistan. Vähän jee, aavistuksen plääh, enimmäkseen ookoo. Eikai siinä. Ilman rahoitusta ei vaan pärjää. Vähintäänkin voin käydä hakemassa itselleni kunnon näpäytyksen - olisiko ollut kuitenkin parempi lapsen kanssa kotona? No tuskin, lapsihan on kotona. Lista sai aikaan aavistuksen lannistuneen olon - kyllähän mä hyvin tiedän mihin olen menossa ja mitä tekemään.
Eilen tuiskahti sähköpostiin ihanan yllättävä ja vilpitön kiitos "hyvin, laadukkaasti, raikkaasti ja nopeasti" tehdyistä tilaustöistä. Ilahdutti. Hymyilytti. Suorastaan lämmitti.
1. Paljonko hiekkalaatikko vetää hiekkaa ja mistä hiekka kannattaa hankkia? Kävimme eilen illalla kyllä aiotulla näpistysreissulla hiekkakuopilla, mutta vesi oli liian korkealla. Ei hiekkaa - vain mutaa.
2. Miten tumput saa pysymään lapsen käsissä? Voiko tumput neuloa puuvillasta vai olisiko villainen parempi? Jos tekisi kainaloon saakka ulottuvan varren - pysyisikö se paremmin?
3. Onko lapsella jokin puutostila jos se haluaa syödä vain linssejä?
4. Voiko vuoden ikäiselle tarjoilla nokkosta vaikka leivän seassa? (Nokkosessa on hurjasti kalsiumia ja itse kasvia pihapiirissä riittää.)
5. Miten selviän siitä, että lapseni lakkaa kuukauden kuluttua olemasta vauva ja muuttuu taaperoksi? Muuttuuko kaikki tuona päivänä, kun vauvavuosi on ohitse?
6. Saanko mä vielä joskus luettua kokonaisen kuukausiliitteen (kotona)?
Että sellasta. Menen ripustamaan pyykit ja pesemään vessan.
Eilen tuiskahti sähköpostiin ihanan yllättävä ja vilpitön kiitos "hyvin, laadukkaasti, raikkaasti ja nopeasti" tehdyistä tilaustöistä. Ilahdutti. Hymyilytti. Suorastaan lämmitti.
1. Paljonko hiekkalaatikko vetää hiekkaa ja mistä hiekka kannattaa hankkia? Kävimme eilen illalla kyllä aiotulla näpistysreissulla hiekkakuopilla, mutta vesi oli liian korkealla. Ei hiekkaa - vain mutaa.
2. Miten tumput saa pysymään lapsen käsissä? Voiko tumput neuloa puuvillasta vai olisiko villainen parempi? Jos tekisi kainaloon saakka ulottuvan varren - pysyisikö se paremmin?
3. Onko lapsella jokin puutostila jos se haluaa syödä vain linssejä?
4. Voiko vuoden ikäiselle tarjoilla nokkosta vaikka leivän seassa? (Nokkosessa on hurjasti kalsiumia ja itse kasvia pihapiirissä riittää.)
5. Miten selviän siitä, että lapseni lakkaa kuukauden kuluttua olemasta vauva ja muuttuu taaperoksi? Muuttuuko kaikki tuona päivänä, kun vauvavuosi on ohitse?
6. Saanko mä vielä joskus luettua kokonaisen kuukausiliitteen (kotona)?
Että sellasta. Menen ripustamaan pyykit ja pesemään vessan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi pois - kunnioitathan yksityisyyttä.